Vaikka kuinka yrittää olla raaka taimikonhoidossa, aina tulee tehtyä tälläisiä virheitä. Neljä vuotta sitten taimikkoa peratessa olen jättänyt yhden koivun, joka valtaa etukasvuun päästyään neljän-viiden havupuun alan. 30 metriä tästä kohdasta löysin viisi koivua, jotka olivat karanneet jo 15 senttisiksi. Ne kaulastin havupuuston sekaan lintukolopuiksi.
Mielestäni muutama koivu havumetsässä piristää kummasti maisemaa. Tietysti jätettävät koivut taimikonhoidossa pitäisi olla riittävän pieniä, ettei ne pääsisi missään vaiheessa etukasvusiksi.
Raivaussahaaja tajusi mitä yritän tällä kuvalla kertoa…jätän koivua aina taimikoihin, mutta helppoa se ei ole. Etukasvuisuus aiheuttaa pitkäjänteisiä seurauksia, jotka eivät kauheasti tunnu monipuolisuudelta. Vaan hukataan täystiheiden havupuustojen kasvutehoa, vaikka se monipuolistava lehtipuu voi kasvaa vain niille riittävän avarilla paikoilla.
On omalla tiluksilla myös pieniä haavikoitakin, sekä koivikkoja, nimen omaan monipuolisuuden vuoksi – terveisiä vaan sinne luutavallan suuntaan ;D
Itsellä tämänkin syksyn ensiharvennus palstalla jonkin verran koivua. Jätä reiän täytteeksi vain sellaisia, joista näkee, etteivät ohita enää havupuita.
Sekametsän kasvatus on suorastaan naurettavan helppoa kunhan lakataan poraamasta jonkun olemattomasti kasvavan havunrääpän kuupahtamisesta. Tulee niistäkin kuitukasan täytettä. Eihän tänäpäivänä puhdasta kuusitukkimetsää tähtäimeen kannata ottaa. Suora metsänkasvatusitsarihan tuo on.
Teoria ja käytäntö pyrkii olemaan noissa sahahommissa erilaiset.Kun havupuutaimikon varhaisperkuulle mennessä sovin sahamiehen (itseni) kanssa että kaikki lehtipuu pois niin silloin niitä jää lähimain sopivasti, muuten jää aina liikaa. Taimikonhoitovaiheessa tilanne tahtoo olla sama.
Kyllähän lehtipuiden kanssa ongelmia helposti syntyy,kuten nm. kuusessa ollaan osuvasti kuvin kertoo.Syksyllä ostin tilan,jossa edellinen omistaja oli männikköön jättänyt melkoisesti propsimitat täyttäviä koivuja taimikkoon raivatessaan.Nyt männyt juurella pelinsä pelanneet ja koivut vallanneet monen männyn paikan.Itse pyrin varhaisperkauksessa Salonpojan tapaan kaatamaan lehtipuut pois havupuu taimikosta,vesoista kyllä kasvaa tilalle tasainen lehtipuu,olematta susipuu reijän täytteeksi ,sekametsän malliksi.
Riippuu siitä kuinka harvana jo taimivaiheesta yritetään kasvattaa. Kyllä minulla koivutkin kurissa pysyy kun ympärillä on puita. Kummallisia koivuja joillain kasvaa jos vie monen männyn tai kuusen tilan. Varhaisperkauksellakin kuuluu hiukan katsoe mikä kasvaa mittaa ja mikä taas vain leveyttä.
Ne kohdat, joihin koivua olen saanut järkevästi soviteltua, on kuusentaimikkoa kakkostaimikonhoidossa reikäperattuna. Eli varhaisperkaus 100 % koivun poistona, toinen raivaus reikäperkauksena ja vasta varsinaisessa taimikonharvennuksessa jätetään pienemmästä päästä koivua mukaan. Meillä kun raudus on harvinaisempaa, saavat hiekset syntyä kantovesoista.
Ihan siksi näitä laitoin näkyviin, kun paljon näkee taimikoita, joihin on jätetty liikaa/liian suuria koivuja. Onpa itselläkin alue, jossa kasvaa vain hieskoivua, kun muuta ei syntynyt. Se saa kasvaa rlpm 15 senttiseksi ja sitten uudistetaan. Koivua kasvatan klapiaihioksi, siellä missä se mahtuu olemaan. On sellaista kaksijakoista havupuu/koivu-yhdistelmääkin, paikassa josta ne on kerättävissä ilman suurempia naamanliikkeitä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Vaikka kuinka yrittää olla raaka taimikonhoidossa, aina tulee tehtyä tälläisiä virheitä. Neljä vuotta sitten taimikkoa peratessa olen jättänyt yhden koivun, joka valtaa etukasvuun päästyään neljän-viiden havupuun alan. 30 metriä tästä kohdasta löysin viisi koivua, jotka olivat karanneet jo 15 senttisiksi. Ne kaulastin havupuuston sekaan lintukolopuiksi.
Mielestäni muutama koivu havumetsässä piristää kummasti maisemaa. Tietysti jätettävät koivut taimikonhoidossa pitäisi olla riittävän pieniä, ettei ne pääsisi missään vaiheessa etukasvusiksi.
Kuusiuskonnon harjoitus on rankkaa puuhaa. Aina pitää olla hereillä ettei pikkasen tuhmat koivut vain raiskaa.
Raivaussahaaja tajusi mitä yritän tällä kuvalla kertoa…jätän koivua aina taimikoihin, mutta helppoa se ei ole. Etukasvuisuus aiheuttaa pitkäjänteisiä seurauksia, jotka eivät kauheasti tunnu monipuolisuudelta. Vaan hukataan täystiheiden havupuustojen kasvutehoa, vaikka se monipuolistava lehtipuu voi kasvaa vain niille riittävän avarilla paikoilla.
On omalla tiluksilla myös pieniä haavikoitakin, sekä koivikkoja, nimen omaan monipuolisuuden vuoksi – terveisiä vaan sinne luutavallan suuntaan ;D
Itsellä tämänkin syksyn ensiharvennus palstalla jonkin verran koivua. Jätä reiän täytteeksi vain sellaisia, joista näkee, etteivät ohita enää havupuita.
Sekanmetsän kasvatus on vaativaa puuhaa. Laitanpa kuvan tähän galleriaan vastaavasta tilanteesta omilla mailla.
Sekametsän kasvatus on suorastaan naurettavan helppoa kunhan lakataan poraamasta jonkun olemattomasti kasvavan havunrääpän kuupahtamisesta. Tulee niistäkin kuitukasan täytettä. Eihän tänäpäivänä puhdasta kuusitukkimetsää tähtäimeen kannata ottaa. Suora metsänkasvatusitsarihan tuo on.
Teoria ja käytäntö pyrkii olemaan noissa sahahommissa erilaiset.Kun havupuutaimikon varhaisperkuulle mennessä sovin sahamiehen (itseni) kanssa että kaikki lehtipuu pois niin silloin niitä jää lähimain sopivasti, muuten jää aina liikaa. Taimikonhoitovaiheessa tilanne tahtoo olla sama.
Kyllähän lehtipuiden kanssa ongelmia helposti syntyy,kuten nm. kuusessa ollaan osuvasti kuvin kertoo.Syksyllä ostin tilan,jossa edellinen omistaja oli männikköön jättänyt melkoisesti propsimitat täyttäviä koivuja taimikkoon raivatessaan.Nyt männyt juurella pelinsä pelanneet ja koivut vallanneet monen männyn paikan.Itse pyrin varhaisperkauksessa Salonpojan tapaan kaatamaan lehtipuut pois havupuu taimikosta,vesoista kyllä kasvaa tilalle tasainen lehtipuu,olematta susipuu reijän täytteeksi ,sekametsän malliksi.
Riippuu siitä kuinka harvana jo taimivaiheesta yritetään kasvattaa. Kyllä minulla koivutkin kurissa pysyy kun ympärillä on puita. Kummallisia koivuja joillain kasvaa jos vie monen männyn tai kuusen tilan. Varhaisperkauksellakin kuuluu hiukan katsoe mikä kasvaa mittaa ja mikä taas vain leveyttä.
Ne kohdat, joihin koivua olen saanut järkevästi soviteltua, on kuusentaimikkoa kakkostaimikonhoidossa reikäperattuna. Eli varhaisperkaus 100 % koivun poistona, toinen raivaus reikäperkauksena ja vasta varsinaisessa taimikonharvennuksessa jätetään pienemmästä päästä koivua mukaan. Meillä kun raudus on harvinaisempaa, saavat hiekset syntyä kantovesoista.
Ihan siksi näitä laitoin näkyviin, kun paljon näkee taimikoita, joihin on jätetty liikaa/liian suuria koivuja. Onpa itselläkin alue, jossa kasvaa vain hieskoivua, kun muuta ei syntynyt. Se saa kasvaa rlpm 15 senttiseksi ja sitten uudistetaan. Koivua kasvatan klapiaihioksi, siellä missä se mahtuu olemaan. On sellaista kaksijakoista havupuu/koivu-yhdistelmääkin, paikassa josta ne on kerättävissä ilman suurempia naamanliikkeitä.