Löysin huvikseni kuvan, jonka otin ennen raivausta. Tämä on siis ”viidakosta metsää kasvattamaan” kuvan alkulähtökohta. Taimia oli tosiaan neliötä kohti 10-15 kpl ja alue ollut noin 20 vuotta koskematon loppuhakkuun jälkeen. Koko alue ei ollut tuollaista: siellä oli keskellä aika jänniä hirvieläinten ”soppeja” tai mitä lie, joissa ei kasvanut mitään. Kyllä sinne mahtui muutama pottitaimi. Sitten suurin osa oli keppiviidakkoa. Kohde on E-Suomessa ja hyväkasvuinen. ”Pientä laittoa vaatii vaan”…
Uskomaton muutos toiseen kuvaan ja kokemuksesta tiedän, millaista tuollaisen perkaaminen on. Mutta kuten toisaalla totesin, onpahan mukava kääntää katse tankkaustauolla tulosuuntaan.
Kiinnostavaa olisi nähdä sekin, millainen tuon luontainen kehitys olisi.
Metsätaloudesta vähääkään ymmärtävillä ei mahtane olla tuollaisia roju-kuvioita?! Joillakin on, eikä pitäisi ääneen ihmetellä kun mikään ei kannata. Tappiot ovat niin suuret, ettei kierto (elin-) aikana saa niitä millään kiinni.
Ostopalstojen mukana tulee monenlaista puustoa ja metsätaloudesta ymmärtävät joutuvat laskemaan, kannattaako noiden kunnostus vai onko halvempaa jättää kohteen metsätalouden ulkopuolelle.
Sinänsä kiinnostavaa, että kuvan ykkösosassa kommentit kannattavuudesta vaihteli määritelmästä ”kannattava” määritelmään ”hyvinkin kannattava”. Itse en osannut asiaa määritellä ja sain tästä moitteita. Nyt sitten mehtäukon kommentissa mentiin toiseen äärilaitaan.
Ei ole helppoa oikean menettelyn valinta.
Nämä on juuri niitä kuvioita että eipä juuri kannata vieraalla raivuuttaa. Tulee hehtaarihinnasta niin suuri että eipä taida koskaan omiaan saada tai ei ainakaan pitkään aikaan. Omana työnä nuo on tehtävä.
Terve. Samoilla suunnilla hoidan ostotiloja. Juurikin samanlaista löytyy täältä. Välillä hyviä kuusiryppäitä mahtuu sekaan.
Aika rankkaa näillä lumilla. Alla syksyllä raivattu vesakko. Perästä hankintameiningillä harvennellen. Puuta tulee tuollaisesta paikoin mukavasti.
Mutta kyllä näistä monesti saa mukavan näköistä ja osin kannattavaakin kasvua tulee.
Välillä vain raivostuttaa, kun usein sahaus katkeaa siihen että harvennanko jonkin alueen kuviolla kuusen vai koivun ehdoilla. Ja ikärakenne menee siellä 30 vuoden haarukalla helposti. Ei ole aina helppoa ”harventaa tulevaisuuteen”
Niin, perkaustahan kannattaa tehdä vain sen verran, että kohteen saa menemään kaupaksi energiapuun korjuukohteena. Hyviä kuusia kannattaa toki ottaa esiin ja säästää, ikään kuin ”maksikokoisen” taimikon reikäperkauksena. Sanoisin, että olit tehnyt melkein liiankin hyvää työtä.
Ja no… uudistuminen on tapahtunut ilmaiseksi. Puulajisuhteet eivät ehkä miellytä kaikkia, mutta säästäähän siinäkin jo 500 eur/ha ta vähän enemmänkin.
No nyt alkaa näyttämään jo työläämmältä. Erilainen kohta kuin toisessa kuvassa. Eikä selitys ole se, että toisessa kuvassa oli jo raivattu. Tällainen on raivatessa haastava kohde kun katkaistut rungot (risut) eivät kaadu itsestään.
Gla, minä olin kriittinen lähinnä tuon kannattavuus sanan suhteen. Kun ei ole mitään tietoa keissin lähtökohdista, niin koko kannattavuus -sanan käyttö ei ole mielekästä. Kannattavuus on ylipäätään niin moniuloitteinen ilmiö, että siihen viittaamisessa kannattaa olla pidättyväinen. Luulen kuitenkin, että kansantaloudellisesta katsantokannasta tuokin kohde kannattaa raivata kuntoon. Kunnostustyön markkinaarvo ei ole niin suuri, etteikö kunnostamalla saatujen lisäkassavirtojen nykyhetkeen diskontattu arvo olisi nollaa suurempi. Silloin se on kansantaloudellisesti kannattavaa, nimenomaan mainitsemastasi metsätalouden näkökulmasta. Tämä on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu termiin kannattavuus. Voi olla, että teräketju A on ”pääjohtajatason kavereita”, jolloin hänen itse ei kannata työhön ryhtyä. Vaihtoehtoiskustannus on aivan liian suuri. Hänen kannattaa palkata työhön joku muu. Toisaalta voi myös olla, että ryhtymällä itse työhön teräketju A saa kuntoilukipinän, jolla välttää ennenaikaisen eläköitymisen ja sitä kauttaa tulotasonsa romahduksen. Tällöin raivaustyön tekeminen itse on teräketju A:lle erittäin kannattavaa. Lähes yhtä kannattavaa kuin aikanaan se opiskelu jne, jolla pääjohtajatason status saavutettiin.
No, ehkä lopetan tähän 🙂
Onhan sitä itselläkin kokemusta ostotilojen myötäjäisinä tulleista kuvioista. Kerrankin erään tilan osa oli sellaista, että mielessäni riittasin, että olisi parempi jos olisi pois kaupasta jäänyt. Nyt 20 vuotta myöhemmin, ei kyllä samaksi tunnista. Ihminen ja luonto yhdessä ihmeitä saa viljavalla maalla aikaan . Mitä kannattavuuteen tulee, en itse vaivaudu laskelmia suuremmin tekemään. Laskemattakin voin todeta, että kasvu on useimiten yllättänyt ajan mittaan.
Noissa riukuunteneissa metsissä on se hankala puoli, että koivut ja männyt varsinkin on usein ehtineet menettää latvuksestaan liiaksi ja siksi raivauksen jälkeen jäävät kituuttamaan joskus pitkäksikin aikaa ennen kuin kasvu elpyy.
Alikasvoskuusikon hyväksi kannattaa tehdä raivaus , jos kuusia on tarpeeksi, ei ole juurikäävästä haittaa ja kuusten kasvu ei ole ehtinyt taantua liiaksi. Jos ed. vuoden pituuskasvua on yli 10 cm, niin kasvu elpyy yleensä suht. nopeasti normaaliksi . Jos vuosikasvu on enää vain muutaman sentin, niin saattaa kestää ~ 20 vuotta että kasvu elpyy. Liian harvaksi ei kannata raivata yhdellä kertaa.
Voi olla, että tuollakin kohta vesakkoa pukkaa. Aikanaan jätin yhden kuvion tahallani tiheäksi, jossa vesakolle ei valoa jäisi. Ei olisi kannattanut. Sekä vesakko, että jätetty puusto kasvoi, joten melkein yhtä tukossa oli kohde viiden vuoden kuluttua.
Riukumetsä pitää jättää tavallista vähän tihemmäksi särkymävaran takia.
Toki näin, mutta raivaajan näkökulmasta alikasvoskuuset yhdessä vesakon kanssa sen kuvion tukki. Riukupuusto ei mihinkään liho, eikä niissä ole kasvavia oksia alhaalla, toisin kuin kuusissa.
Gla: ”Itse en osannut asiaa määritellä ja sain tästä moitteita. Nyt sitten mehtäukon…” Elähän nyt. Olisi pitänyt varmaan tarkentaa, että ”omissa metsissä…”. Tosiaan ostopalstoissa joku kaukaisin tierake voi olla tuollaista horsmikkoa. Itse se on siivottava heti, tai jos on tienaavampi pisnes, sitten palkkaa vieraan. Mutta kallista se on!
Omissa palstoissa jos tuollaisia heitteillejättöjä olisi, menetetty aika ja motit kaataa kannattavuuden.
Jep jep, metsätilakaupan kylkiäisenä tuollaisia kuvioita tuppaa tulemaan…
Raivatahan tuo pitää. Jatkossa sitten jonkin isomman kaupan kylkiäisenä myyntiin tai e-puu yrittäjälle…
Seikka on sekin, minkälaatuista puusto on josta meinataan kehitystä. Hattaraiset tyvilahot ”jk-kuusentatit” eivät pelasta mitään. Kempurat ja latvattomat hieskoivut…
Jos vieressä on muu avohakattava kuvio, tällaiset em. ominaisuuksin samaan junaan ja kunnollinen uudistus.
Voi hittio ,että on tuttu näky ajalta ,jolloin hakkasin energiapuuta nuoren metsän kunnostuskohteilta!
Täällä hirvitellään työläyttä ja kustannuksia ,mutta kun hommaan saatiin moto ja itse nostettiin kemera ,oli kysessä loistava bisnes. Tosiasiassa kaikki hävisivät.
Monesti minäkin pähkäilin riukuuntuneella palstalla ,että mistä löytyy riittävä määrä kasvatuskelpoista puuainesta. Jos alue olisi raivattu raivaussahalla , oltaisiin monesti oltu jo puuston tiheyksissä lakirajan tuntumassa. Vielä olisi pitänyt saada jotakin pinoonkin.
Ehkä pieni paatos oikea-aikaisen taimikonhoidon puolesta juontaa juurensa juuri kuvan kaltaisista tilanteista. On hyvä ,että asiaa ajattelevat jo vähän muutkin.
Tuo on ongelma vain suorittavalle. On aivan sama mitä motoilija ajattelee mutta tuollaista on helppo kuitenkin puida, ei se järjen päälle pitäisi käydä. On noita tullut teetettyä ja aina niistä on kuski kunnialla selvinnyt ja kasvatusmetsää jää. Osa nytkin tehdyistä saattoi olla hiukan kuvan kaltaista mutta siivottuna kuitenkin. Yksityinen koneilija ei tunteja tuijota vaan tekee jälkeä jonka kehtaa peräänsä jättää. Ja annoinkin tänään tunnustusta hyvästä ja sovitunlaisesta hakkuusta. Vielä huomenna yksi erillispalsta josta tulee koivukuitua ja kuusikuitua ja pikkasen tukkia. Ei tarvii olla huolissaan kun tietää että on tekomies puikoissa.
Minä en tuonne motoa päästäisi.
En epäile hetkeäkään ,etteikö Jessen leimikko näytä tuolta. Itsepähän ristinsä kantaa. Kemeraa ei saa onneksi enää seuraavaan vaiheeseen ,päätehakkuuseen.
Ei tässä nyt olla mitään Kemeraa hakemassakaan. Päätehakkuukin kerkesi hiukan ryönästymään kun raivauksesta on jo vuosia aikaa. Noh, siellähän on seuraavan metsän ainesta valmiina. Hiukan männyntaimia jälleen niiden seuraksi. Ja aita ympäri.
Jees…”Tuollaista on kuitenkin helppo puida..”
Mihinkä luuloon tuo mielipide perustuu? Yhtälailla, -jos ajat polkupyörällä mummo tarakalla tuon ”leimikkosi” läpi eikä se käy järjen päälle, -hyväksytään väite.
Täytyy heti aluksi vielä muistuttaa huonomuistista suorittavaa, että kuvan vitelikkö ei edusta millään muotoa meikäläisen metsätaloutta. Mutta se tosiasia suorittavankin on valitettavasti tunnustettava, että nuo tuommoiset rojumetsät eivät valtakunnasta lopu, vaikka niistä paasaisi maailman tappiin asti. Voi vain kuvitella, mitä on edessä, kunhan nykyiset harsintahakatut raiskiot ja pienaukkojen saaristot ovat parikymppisiä!
Tossa kuvassa muodinmukainen jatkuvan kasvatuksen riistatiheikkö. Ympäristö ja luontoihmiset kiittää.
Mehtäukko vois lukea tarkemmin kommenttini. Olen kait maininnut että siivottuna. Kovasti kärkäs ”mestarimetsänhoitaja” tuosta mehtäukosta muodostunut. Vaikka saattaa niitä sieltäkin löytyä vitelikkoja. Jos ei niin pientilapiiperrystä harrastaa. Kukaan ei voi sanoa että kaikki on mallikelpoista, kas kun ne ei todellakaan sitä kuitenkaan ole. Luulot vain on suuria.
Uskon ,että Visakallon mailla ei moiseen törmää . Kuvassa vain oli se arkinen näkymä ,joka varsinaisessa energiapuun korjuussa todellisuudessa avautui tekijöiden eteen. Tuotosmittaukset tehtiin toki puustoisilla ja järeydeltään hyvää ensiharvennusta vastaavilla kohteilla ,mutta varsinainen työ meni risujen taitteluksi. Kapasiteettia olisi ollut katkoa puita 30-sentin läpimittaan asti ,mutta liikuttiin käytännössä lähempänä 30 milliä. Eniten oudoksutti ,että järeät lepikot ja haavikot eivät päätyneet energisksi. Ilmoittivat vain , että ei tehdä ,kun niihin ei saa kemeraa.
Visakallo/puuntakaa voi kaivella muistinsa uumenista näkymiä ,joita postailin eri nimimerkillä energiapuutyömailta vuodesta 2008 lähtien. Palstalaiset tuomitsivat ankarasti touhuni ,kun näkivät kuvat motosta taimikossa. Vuoden 2013 jälkeen enegiapuutyömaita kohti ei ole edes virtsattu.
On se hyvä että suorittava on virtsarakkoaan venytellyt ihan työkseen. Tuossa iässähän se onkin hyvin suotavaa. Mutta e-puukohteita ostetaan paikoitellen kovaan kisaan ja hyvään hintatasoon. Ja joku ne aina tekee. Oli kemeroita tai ei. Yksi parhaista harvennuksista kuitenkin oli Kemeralla ja pienpuutuettuna viimeinen isompi harvennusala ennen nyt työn alla olevaa. Niistä aika vaatimattomista läjistä voi laskea kokonaishyvän kuutiohinnan läpi. Toki ei ollut virallisesti e-puuharvennus vaan normi ensiharvennus mutta e-puukin kerättiin samalla talteen ja siitäkin maksettiin. Sen määrä toki jäi pieneksi koska tuollainen kuitu jota koivu kuvassa on meni tieten kuitukasaan.
Joopa joo. Tänään kilahti kännykkään tilannekatsaus kevään hakkuista ja tavoitteista sekä groupilta ,että upm:ltä. Kiirettä pukkaa ,mutta energiapuusta ei kummassakaan tiedotteessa ollut sanaakaan. Useampi mylly jauhaa molemmissa leireissä.
On aivan hyvä ettei sellaiset toimijat niissä kisoissa turhaan säädä jotka eivät alle 15%:in katetta toiminnassa ymmärrä bisnekseksi. Näillä isoillahan tuo meinaa lähinnä juuri sitä että se pitäisi saada metsästä ilmaiseksi ja vain valtio maksaa kulut Kemeralla metsänomistajalle. Nyt on selkeitä hyviä ja vahvoja toimijoita jotka vielä maksavat metsänomistajalle e-puusta kantorahaakin.
Jeesin loihe lausumana…”On aivan sama mitä motoilija ajattelee mutta tuollaista on helppo kuitenkin puida, ei se järjen päälle pitäisi käydä. On noita tullut teetettyä ja aina niistä on kuski kunnialla selvinnyt ja kasvatusmetsää jää…”
Vaatimusten esittäminen työnjäljestä yleisesti ja samalla roinalepikoiden teettäminen omina läntteinä on aika uskottavaa pulikointia mutalammikossa…!?
NMH:n kemera e-puukorjuuseen epäonnistui koska sen tuen hyödyn vei metsäyhtiöt alentamalla kantohintaa. Kritiikki olisi pitänyt kohdistaa lain laatijoille . Se että 30 cm-lpm:aan yltävä hakkuupää joutuu jossain rouhimaan pienen lpm:n lepikoissa on jonkun muun ongelma kuin metsänomistajien . Pienemmillä koneilla olevia koneketjujakin toimii edelleen e-puusavotoilla kannattavasti.
Ihan hyvä asia että tukitaso pienenee. Silloin ensiharvennusten puiden keskimääräisten kantohintojen pitää parantua ja maksajaksi tulee siihen sopivampi taho .
Eikö tälläisille kohteille voisi tehdä energiapuunkorjuun ilman ennakkoraivausta? Järkyttävää tuhlaamista ja työtä, jos ensin ennakkoraivataan 0,1 – 0,2 ha/päivätuotoksella tuollaista.
Eikö giljotiinikouralla ja kokorunkona onnistu onnistu, kaikenkokoinen sotku vain sekaan ja kasaan?
Ymmärrän, että ennakkoraivaus on tähdellinen, jos halutaan näkyvyyttä ja motokuskille mahdollisuus puunvalintaan, jotta jää mahdollisimman hyvä kasvatettava puusto jäljelle. Ainespuuhakkuukohteilla välttämätön toimenpide, jotta saa oikean runkoluvun jäämään kasvatettavia laadukkaita puita.
Tuollaisessa sotkukohteessa, runkoluvut kaikkea väliltä 10 000 – 50 000, niin tärkein, kunhan vain saisi puuta pois sieltä.
Itse olen ajatellut tällaista ideaa tällaiselle sotkukuviolle:
-Ei ennakkoraivausta.
-Moto giljotiinikouralla hakkamaan ajourat. Ajourien hakkuu tavallista leveimmiksi aukoiksi, ja ajourat tiheään.
-Sen jälkeen raivaus miestyönä. Kenttään kaikki pieni sotku ajourien välistä. Raivaustyö onnistuu näin tehokkaammin, luultavasti 0,5ha/päivätuotoksena.
Tämän jälkeen ensiharvennusta odottamaan, muutaman vuoden päähän
Tuoltako pitäisi löytyä marjat ja sienisaaliit? Kyllä moni kiertää kaukaa ja kiertää vielä raivauksenkin jälkeen pitkään. Kyllä se siitä, monen mahdollisuuden palsta.
Tuohan se on monella hakkuiden vastustajalla harha ; luullaan että käsittelemättömät metsät on niitä parhaita marjastus-ja sienestyspaikkoja.
Kyllähän se järjestys on nimenomaan ensin se 700€ raivaussaha ja sitten 300..400…- 700 tuhannen euron ketju.. !
Mitähän lie höpistä hän ketjuistaan. Jos e-puuta tehdään koneella siihen riittää giljotiini traktorin puutavaranosturiin ja samalla saa nosteltua ainespuun mittaiset suoraan kyytiin. Ketju on aivan oman maun mukaan 50-200 tuhanteen vähän mukavuushaluista riippuen. Ja kannattaa tänä päivänä kun tienvarren e-puukasaa hinnoitellaan jo yli kolmenkympin mottitaksaan.
Mitä eroa on ensiharvennuksella ja e-puu hakkuulla?
Eipä juuri mitään. E-puu hakkuussa saanto hiukan parempi ja kaikki tavaralajit saa puida samaan kasaan…
Osta ihmessä. Sinulla riittää sarkaa. Eri asia ,kestääkö hermot…ja lompakko.?
Juu, ostin…
Ensin esiraivasin, sitten pikku-sampolla kuitukokoiset koivut kuusikon päältä pois. Lopuksi vaurioituneet kuuset raivurilla kenttään…
Tuli ihan nätti metsänalku siitä kuviosta…
Maata kun ei valmisteta enää. Onpahan pohja valmiina.
Itse kun tekee, puut lämmittää monta kertaa ja saa myös näköisensä palstan siivottua 🙂 Hyvää hermoa ja pitkää ikää toivotan! Aina kannattaa tehdä mieluimmin kuin jättää tekemättä. Paitsi jos aikoo suojella, antaa sillekin arvoa, missä se on järkevää.
Jos joku haluaa suojella niin ostaa vaan ja suojelee. Niin helppoa se on.
Jees kertoi ensin ”motoilijoista ja koneilijoista”.. Nyt hän höpisee, että ”riittää giljotiini traktorin”.
Tällaista kun on keskustelu metsällisistä asioista, joissa jotkut ovat tuijottaneet liian kauan 90 asteen putkenmutkaa, käsitteet ovat mitä sattuu!
Aihe kulki ammattimaisen konekorjuun puitteissa. Siinä koneketju on kaksi konetta jossa toisella hakataan, toisella ajetaan tavaraa pinoon.
Omatoiminen MO tekisi tuosta siistin metsän ja kohtalaisen tilin / työpalkan. Pieni – kevyt M-saha, kaatokahvat ja töihin. sillä onnistuu raivaus, jossa pikkurisut kaadetaan alle koko ajan ajourien suuntaisesti ja mielellään latvus hakkaamattomaan suuntaan. siihen päälle energiapuuksi loput poistettavat systeemillä: Tyvi poikki. saha siihen ja siirretään tyveä kasan paikalle, kaadetaan ja seuraava puu, jolloin siihen alkaa muodostua kasa, kun kasa on valmis, taikka niitä on jo useita, ne nippukatkaistaan n. 5 – 6 metrin pituisiksi yksiköiksi.
Kasat tehdään kalansuomuasentoon niin, että latvapäät on viistoon varastolle päin ja tyvet hakkuun etenemissuuntaan.
Kun työhön tottuu ja vehkeet pelaa, jo pelkistä tukiaisista saa palkan. Ajo pitkäulotteisella kuormaimella sujuu ammattitaitoiselta kaverilta tehokkaasti ja edullisesti, jolloin nykyhinnoilla jää hyvät hankintalisät ja kantorahat MO:lle.
Metsään jää aika vähän ja pienehköä risua.
Vähän turhan ehdottomia tuntuu täällä jotkut mielipiteet olevan näissä asioissa. Metsänhoitohan, -kuten moni muukin elämänala, on mahdollisuuksien taidetta. Jos jollekin tulee syystä tai toisesta eteen kuvan kaltaisen rojumetsän hoito, niin Husse tuolla edellä esitti siihen aivan asiallisen vaihtoehdon. Jos paikkakunnalla on olemassa energiapuulle kysyntää, ja käytettävissä on työhön halukas urakoitsija, niin miksi silloin kieltäytyä? Kuvan perusteella alueesta on konetyönäkin ja raivauksella viimeisteltynä tehtävissä melko kelvollinen nuoren metsän alku. Täydellisyyttähän näissä on turha tavoitella, koska sellaisia emme ole itsekään.
”Jos joku haluaa suojella niin ostaa vaan ja suojelee.”
Jostain luin ajatuksen, että suojelukohteiksi voisi ostaa vähäpuustoisia kohteita (esim. taimikko tai nuori metsä), koska ne ovat halvempia kuin järeää puustoa sisältävät kohteet. Minusta se oli hyvä ajatus. Tuostakin todennäköisesti saisi hienon luontokohteen pienellä alkuun auttamisella. Onhan monissa kansallispuistoissa entisiä talousmetsiä ja kun esim. hoidettu kl 02-03 tasarakenteinen yhden puulajin männikkö on suojelun jälkeen jäänyt harventamatta, tuloksena on hitaasti luontaiseen suuntaan muuttuva ylitiheää puustoa sisältävä tylsä kohde, jossa luontoarvot paranee hitaasti. Kuvan kohteesta saisi nopeammin hyvän kohteen, jos esim. sertifikaatti edellyttää metsätalouden ulkopuolelle jätettävää pinta-alaa.
Nyt on runollista ja kaunista! Visakallo:
***Vähän turhan ehdottomia tuntuu täällä jotkut mielipiteet olevan näissä asioissa. Metsänhoitohan, -kuten moni muukin elämänala, on mahdollisuuksien taidetta.
Jos jollekin tulee syystä tai toisesta eteen kuvan kaltaisen rojumetsän hoito, niin Husse tuolla edellä esitti siihen aivan asiallisen vaihtoehdon.
Jos paikkakunnalla on olemassa energiapuulle kysyntää, ja käytettävissä on työhön halukas urakoitsija, niin miksi silloin kieltäytyä? Kuvan perusteella alueesta on konetyönäkin ja raivauksella viimeisteltynä tehtävissä melko kelvollinen nuoren metsän alku.
Täydellisyyttähän näissä on turha tavoitella, koska sellaisia emme ole itsekään.****
Juuri noin ihanasti oivallettu!!
Ja kuten aloittajan toisesta kuvasta saamme tietää, työhön on käyty. Paljosta on helppo ottaa pois, vähästä ei.
Eipä tarvitse kohta kirjoitella giljotiineista ,kun pienpuulle maksettava tuki loppuu . Ainoa vaihtoehto on sahailla taimikot kuntoon ajallan,jos on aikomus tukia saada. Oikea päätös ,mutta kauan sen aikaansaaminen kesti. Mahtaa kemera-automaattiin tottuneila mennä yöunet. Jotainhan on ollut pahasti vialla ,kun hoitorästit kasvoivat tuista huolimatta. Passiiviset metsänomistajat ovat passiivisia eivätkä vättämättä ole ymmärtäneet tukia hakea teoista puhumattakaan. Toiset taas ovat käyttäneet tukijärjestelmää ,vaikka ilman sitä tulokset muodostuisivat paremmiksi. Tämä siis taimikonhoidon kohdalla. Tiehankkeissa tuki puolustaa paikkaansa.
Tuo on kyllä totta. Erittäin hyvä uudistus.
Hyvä uudistushan se on. Metsäyhtiöt joutuu itse maksamaan sen erotuksen joka syntyi kemeratuesta niille ensiharvennuksen kuitupuun ja e-puun hintaan. Parempi se kuin että ottivat tukena verorahoista. Ja puuta on markkinoilla yllin kyllin joten pusikoituneet metsät saa jäädä heitteille ellei sitten lisääntyvä e-puun tarve lisää niiden hakkuun tarvetta. Ulkomailta tuotu hake on kuitenkin kansantaloudellisesti huonompi ve. pitkityksessä kuin kotimaasta hankittu.
Uudistus on hyvä, koska ei enää palkita hoitamattomuudesta vaan oikea-aikaisesta toiminnasta. Palkitseehan se myöhemminkin hyvänä kasvuna ja vaivattomuutena.
Toki saa kasvattaa vaikka kuinka kunhan ei penää apu rahoja ylitiheisiin tuottamattomiin viidakkoihinsa