Tässä valossa ja huurteisessa kasvustossa kuusentaimet eivät näy, mutta molemmilla puolilla on kuusia tasaisesti jakaantuneena 1600-1700kpl/ha. Vasenpuoli sai glyfosaattiruiskutuksen hakkuutähteiden ajon jälkeen. Silloin torjuttiin haavanvesakko ja hyvin näyttää tehonneen. Varhaisperkaus ei ole tarpeen vasemmalla puolella, mutta oikeaa puolta täytyy alkaa työstämään ensi kesänä ja saman puuhan pariin saa palata ainakin toisen kerran ennen varsinaista taimikonharvennusta. Haavikon alla kuuset ovat hieman jo kärsineet valon ja ravinteiden puutteesta, mutta molemmat puolet pysyy samassa rytmissä kun tätä haavikkoa vaan kaataa maahan sitkeästi. Erittäin turhauttavaa ja kallista työtä se kuitenkin on kun yhdellä ruiskutuksella ja traktorin penkillä istuen sen olisi voinut välttää.
Alueella on iso hirvikanta ja haavoilla ei ole mitään tulevaisuutta. Kyseinen haavikko on jo moneen kertaan laidunnettu, mutta ei hirvet niitä kuitenkaan maahan ole kaataneet.
Meillä on niinsanotussa taimikonhoitovaiheessa viitisenkymmentä hehtaaria raivaperattua kuusentaimikkoa. Melko iso osa raivattavasta päästään kaatamaan moottorisahalla. Heinittyminen ei ole noissa pusikoissa ongelma. Kun vaan viitsii hieman raivailla koloa taimien ympärille. Muutamien (vähien) vuosien saatossa.
Taimet eivät ole hukkuneet heinikkoon, mutta haavikkoon ne ovat hukkumassa sillä osin kun haavikkoa on. Pari vuotta istutuksen jälkeen näytti kieltämättä huonolta, mutta heinäämistä ei tehty eikä tehdä. Sellaiseen tussaamiseen ei kertakaikkiaan ole aikaa. Eikä tarvetta kun mättäät on tehty oikein ja laadukas taimi sitten siihen riittävän syvälle.
Kuuselle tämäkin oli pakko uudistaa, hyvinkin rehevä omt ja aukoksihakatussa entisten miesten harsintametsässä oli siellä täällä kuitenkin reilu 3motin kuusia. Koivun istutus valitettavasti ei tule kyseeseen liian ison hirvikannan takia. Hirvijahdin aikana nämäkin kuvat otettu. Lupia oli jäljellä vain yhdelle, mutta kolme hirveä olisi kaatunut parin tunnin jahdin aikana helposti.
Reikäperkauksesta olen luopunut kokonaan. Raivaukset tekee pää-asiassa 5-8 metsurin porukka ja niille on helpompi ohjeistaa ”kaikki lehtipuu pois ja yhtään havupuuta ei kaadeta”. Tämä siis varhaisperkauksessa joka tuolle oikeanpuoleiselle osalle täytyy nyt myöhässä teettää.
Ei tarvi rööri kuusia nurin laittaa. Kyllä ne ensiharvennuksellakin kerkiää ja ei minulla sekametsää vastaan mitään ole. Aina pyrin kuusia hyvillä kasvupaikoilla säästämään haavikoissanikin. Jopa männytkin kelpaa ja kasvaa myös siellä aivan hyvän oloisesti. Siis aitojen takana, ei muualla. Koska vapaasti ollen ne syödään ja katkotaan jopa halutummin kuin haavat talvella.
Täällä haapa on kauppapuutavaraa josta useimmiten olen saanut koivukuidun hinnan. Vaikka vielä on pienistä luontaisten eristä ollut kyse.
Kuvan perusteella tähän olisi metsä tullut luontaisesti. Sitä on vaikeampi sanoa, olisiko se ollut rauduskoivua ja maapohja sille edullinen.
Kovasti vaan ihmettelen jääräpäisiä metsänviljelijöitä, jotka istuttavat kuuset ja sitten taistelevat ensin siemensyntyisiä koivuja vastaan ja muutamaa vuotta myöhemmin näiden vesataimia.
Jos nyt kuitenkin halutaan viljellä, niin miksi tuonkin kuvan kohteelle on jätetty lehtipuita kylvämään siementä havupuunvieljelijän riesaksi?!
Täälläpäin on lukuisia esimerkkejä siitä minkälainen ”metsä” tähän tulisi luontaisesti. Pelkkää sitä ihteään. Toki energiapuun kysyntää on enemmän kuin pohjoisempana, mutta se ei taloudellista tulosta pelasta. Kun toimii oikein ja oikeaan aikaan, niin työvoimavaltaisen työstämisen voi tiputtaa samaan tasoon kuin vaikkapa Keski-Suomen helpommissa olosuhteissa.
Koivut on harmittavasti rajalla pystyssä, mutta pidetään nyt siitä kiinni, että naapurin puolelta ei puita kaadella. Eipä tullut lupaakaan kysyttyä. Siemensyntyisen koivun kanssa kyllä pärjää. Ei sitä kivennäismaan mätästysaloille ihan mahdottomia synny, rehevät turvemaat ovat pahempia, mutta niitä ei täällä juurikaan ole.
Muistelisin nähneeni ettei se Petekään aivan nuormies enää joten varmasti koivusta vielä tekisi kuitutiliäkin kummasti mutta kuusella ensiharvennus tuppaa mennä aika pitkäksi joten kaipa se taitaa sitten ruokkia ainakin itsetuntoa kun jälkipolvet kiittää tahi sitten ei.
Tässä törmää ajatusmaailmat ja arvot. Oma asennoituminen metsäomaisuuteen on, että metsät ovat minulla vain lainassa ja Jeessi taas laskee puhtaasti voiko hän itse saada jotain kassavirtaa, vaikka pientäkin, metsästä omana elinaikanaan tai ”aktiivivuosinaan”. Toisaalta osan, suuremman osan, omistamistani palstoista olen ostanut ja niihin minulla ei ole mitään tunnesidettä. Niiden osalta myynti pohjineen on hyvinkin houkutteleva vaihtoehto. Reilun 10v ajan metsätilamarkkina on toiminut niin, että hyvin onnistunut uudistaminen maapohjalle sopivalla puulajilla on arvostettu korkealle. Pohjois-Suomi on asia erikseen, siellä varmaan on tilanne, että valmista taimikkoa saa edullisemmin kuin mikä on viljelykustannus.
Jeessin kokemukset kuusen tai männyn istutuksesta ovat varmaan oikeastikin niin heikot, että hänen uskonsa asiaan on mennyt. Omalle kohdalle ei epäonnistumisia ole sattunut, muutaman kerran ajoituksen (istutus ja/tai varhaisperkaus)kanssa on ollut viivyttelyä, mutta koitan ottaa niistä opiksi.
Tämä kemiallinen ennakkotorjunta on ketjussa mukana kun sille on selkeä tarve. Se säästää työtä (= minun tapauksessa rahaa) aivan selkeästi ja lyhentää kiertoaikaa. Se on jatkossakin keinovalikoimassa mukana tarpeen mukaan. Itä-Suomessa, jossa boorin saa levitettyä samalla kertaa, ennakkotorjunta on erityisen järkevää.
Kerrotko vielä mihin aikaan vuodesta ja miten glyfosaatti levitettiin ja tehtiinkö mätästys levityksen jälkeen. Hyvin näytti pelittävän, ja varmasti kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin raivaus. Glyfosaatti on jossain määrin keskustelun alainen aine nykyään; ilmeisesti sivuvaikutuksia luonnossa voi tulla.
Levitys tehtiin hakkuuta seuraavana kesänä heinäkuun lopulla joka on tosin minun mielestä hiukan liian myöhäinen ajankohta. Hyvä teho kuitenkin saatiin tällä kertaa. Hakkuutähteet ajatettiin pois ”etuajassa” jo kesäkuun alkupuolella.
Ruiskutus suoritettiin Valmet 705 nelivetotraktorilla etupainoilla varustettuna ja nostolaitteissa roikkui vanha Hardi ruisku 600litran säiliöllä. Täyteen sitä ei kuitenkaan laitettu. Ketjutkin viriteltiin takapyöriin ja se oli hyvä päätös.Työleveys rajattin kuuteen metrii jotta puomi ei raavi maata. Koitettin saada 200litraa vettä ja 6 litraa glyfosaattia hehtaarille ja se osui yllättävänkin hyvin kohdalleen.
Tämän traktoriharjoittelun jälkeen ruisku on viritetty tarvittaessa vanhan Lokomon perään ja ruiskupumpun pyörityksen hoitaa kiinalainen paikallismoottori. Puomi nousee tällä ratkaisulla ratkaisevasti ylemmäs ja tasaisilla kuvion osilla voidaan käyttää 10m leveyttä tuulikulkeumaa vähentävillä suuttimilla. Toinen vaihtoehto on ns. ”puomiton” suutin joka levittää tasaisen reilu 6m leveän ”kaaren”. Sen huono puoli on runsas vesimäärä joka toki vähentää tuulikulkeuman riskiä, mutta laimentaa ruiskuteseosta. Glyfosaatin teholle olisi eduksi mahdollisimman väkevä seos.
Ennakkotorjunta vähentää jälkityöt minimiin, eli näillä mailla yhteen varhaisperkauskeen tai taimikon hoitoon ja taimikon harvennukseen joka on a i n a tehtävä jos haluaa saada istutusinvestoinnille tuottoa. No ok, istutuskoivikot, jos niitä uskaltaa istuttaa, ovat ehkä asia erikseen. Niissä saattaa riittää se yksi taimikonhoito
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kuusen taimet hukkuu heinikkoon?
Tämä on samalat kuviolta kuin seuraava kuva.
Tässä valossa ja huurteisessa kasvustossa kuusentaimet eivät näy, mutta molemmilla puolilla on kuusia tasaisesti jakaantuneena 1600-1700kpl/ha. Vasenpuoli sai glyfosaattiruiskutuksen hakkuutähteiden ajon jälkeen. Silloin torjuttiin haavanvesakko ja hyvin näyttää tehonneen. Varhaisperkaus ei ole tarpeen vasemmalla puolella, mutta oikeaa puolta täytyy alkaa työstämään ensi kesänä ja saman puuhan pariin saa palata ainakin toisen kerran ennen varsinaista taimikonharvennusta. Haavikon alla kuuset ovat hieman jo kärsineet valon ja ravinteiden puutteesta, mutta molemmat puolet pysyy samassa rytmissä kun tätä haavikkoa vaan kaataa maahan sitkeästi. Erittäin turhauttavaa ja kallista työtä se kuitenkin on kun yhdellä ruiskutuksella ja traktorin penkillä istuen sen olisi voinut välttää.
Alueella on iso hirvikanta ja haavoilla ei ole mitään tulevaisuutta. Kyseinen haavikko on jo moneen kertaan laidunnettu, mutta ei hirvet niitä kuitenkaan maahan ole kaataneet.
Minusta sellaista puuta kannattaa jopa viljellä johon ei hirvetkään pysty. Tosin Petellä vain on noin kesyjä hirviä. Muualla ne kyllä pystyvät.
Tuonne heinikkoonhan ne taimet hukkuvat.
Meillä on niinsanotussa taimikonhoitovaiheessa viitisenkymmentä hehtaaria raivaperattua kuusentaimikkoa. Melko iso osa raivattavasta päästään kaatamaan moottorisahalla. Heinittyminen ei ole noissa pusikoissa ongelma. Kun vaan viitsii hieman raivailla koloa taimien ympärille. Muutamien (vähien) vuosien saatossa.
Taitaa olla taimikon raivaus pahasti myöhässä kun moottorisahalla åitä huhkia. Mahtaa sieltä kesällä ryöpsähtää vesakko.
Taimet eivät ole hukkuneet heinikkoon, mutta haavikkoon ne ovat hukkumassa sillä osin kun haavikkoa on. Pari vuotta istutuksen jälkeen näytti kieltämättä huonolta, mutta heinäämistä ei tehty eikä tehdä. Sellaiseen tussaamiseen ei kertakaikkiaan ole aikaa. Eikä tarvetta kun mättäät on tehty oikein ja laadukas taimi sitten siihen riittävän syvälle.
Kuuselle tämäkin oli pakko uudistaa, hyvinkin rehevä omt ja aukoksihakatussa entisten miesten harsintametsässä oli siellä täällä kuitenkin reilu 3motin kuusia. Koivun istutus valitettavasti ei tule kyseeseen liian ison hirvikannan takia. Hirvijahdin aikana nämäkin kuvat otettu. Lupia oli jäljellä vain yhdelle, mutta kolme hirveä olisi kaatunut parin tunnin jahdin aikana helposti.
Reikäperkauksesta olen luopunut kokonaan. Raivaukset tekee pää-asiassa 5-8 metsurin porukka ja niille on helpompi ohjeistaa ”kaikki lehtipuu pois ja yhtään havupuuta ei kaadeta”. Tämä siis varhaisperkauksessa joka tuolle oikeanpuoleiselle osalle täytyy nyt myöhässä teettää.
Jees jättäis risut ja haavat.Kuuset laittaisi nurin.
Ei tarvi rööri kuusia nurin laittaa. Kyllä ne ensiharvennuksellakin kerkiää ja ei minulla sekametsää vastaan mitään ole. Aina pyrin kuusia hyvillä kasvupaikoilla säästämään haavikoissanikin. Jopa männytkin kelpaa ja kasvaa myös siellä aivan hyvän oloisesti. Siis aitojen takana, ei muualla. Koska vapaasti ollen ne syödään ja katkotaan jopa halutummin kuin haavat talvella.
Täällä haapa on kauppapuutavaraa josta useimmiten olen saanut koivukuidun hinnan. Vaikka vielä on pienistä luontaisten eristä ollut kyse.
Kuvan perusteella tähän olisi metsä tullut luontaisesti. Sitä on vaikeampi sanoa, olisiko se ollut rauduskoivua ja maapohja sille edullinen.
Kovasti vaan ihmettelen jääräpäisiä metsänviljelijöitä, jotka istuttavat kuuset ja sitten taistelevat ensin siemensyntyisiä koivuja vastaan ja muutamaa vuotta myöhemmin näiden vesataimia.
Jos nyt kuitenkin halutaan viljellä, niin miksi tuonkin kuvan kohteelle on jätetty lehtipuita kylvämään siementä havupuunvieljelijän riesaksi?!
Hyvä kommentti Burlilta!
Tuota saapi kyllä ihmetellä joo.
Täälläpäin on lukuisia esimerkkejä siitä minkälainen ”metsä” tähän tulisi luontaisesti. Pelkkää sitä ihteään. Toki energiapuun kysyntää on enemmän kuin pohjoisempana, mutta se ei taloudellista tulosta pelasta. Kun toimii oikein ja oikeaan aikaan, niin työvoimavaltaisen työstämisen voi tiputtaa samaan tasoon kuin vaikkapa Keski-Suomen helpommissa olosuhteissa.
Koivut on harmittavasti rajalla pystyssä, mutta pidetään nyt siitä kiinni, että naapurin puolelta ei puita kaadella. Eipä tullut lupaakaan kysyttyä. Siemensyntyisen koivun kanssa kyllä pärjää. Ei sitä kivennäismaan mätästysaloille ihan mahdottomia synny, rehevät turvemaat ovat pahempia, mutta niitä ei täällä juurikaan ole.
Muistelisin nähneeni ettei se Petekään aivan nuormies enää joten varmasti koivusta vielä tekisi kuitutiliäkin kummasti mutta kuusella ensiharvennus tuppaa mennä aika pitkäksi joten kaipa se taitaa sitten ruokkia ainakin itsetuntoa kun jälkipolvet kiittää tahi sitten ei.
Tässä törmää ajatusmaailmat ja arvot. Oma asennoituminen metsäomaisuuteen on, että metsät ovat minulla vain lainassa ja Jeessi taas laskee puhtaasti voiko hän itse saada jotain kassavirtaa, vaikka pientäkin, metsästä omana elinaikanaan tai ”aktiivivuosinaan”. Toisaalta osan, suuremman osan, omistamistani palstoista olen ostanut ja niihin minulla ei ole mitään tunnesidettä. Niiden osalta myynti pohjineen on hyvinkin houkutteleva vaihtoehto. Reilun 10v ajan metsätilamarkkina on toiminut niin, että hyvin onnistunut uudistaminen maapohjalle sopivalla puulajilla on arvostettu korkealle. Pohjois-Suomi on asia erikseen, siellä varmaan on tilanne, että valmista taimikkoa saa edullisemmin kuin mikä on viljelykustannus.
Jeessin kokemukset kuusen tai männyn istutuksesta ovat varmaan oikeastikin niin heikot, että hänen uskonsa asiaan on mennyt. Omalle kohdalle ei epäonnistumisia ole sattunut, muutaman kerran ajoituksen (istutus ja/tai varhaisperkaus)kanssa on ollut viivyttelyä, mutta koitan ottaa niistä opiksi.
Tämä kemiallinen ennakkotorjunta on ketjussa mukana kun sille on selkeä tarve. Se säästää työtä (= minun tapauksessa rahaa) aivan selkeästi ja lyhentää kiertoaikaa. Se on jatkossakin keinovalikoimassa mukana tarpeen mukaan. Itä-Suomessa, jossa boorin saa levitettyä samalla kertaa, ennakkotorjunta on erityisen järkevää.
Kerrotko vielä mihin aikaan vuodesta ja miten glyfosaatti levitettiin ja tehtiinkö mätästys levityksen jälkeen. Hyvin näytti pelittävän, ja varmasti kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin raivaus. Glyfosaatti on jossain määrin keskustelun alainen aine nykyään; ilmeisesti sivuvaikutuksia luonnossa voi tulla.
Levitys tehtiin hakkuuta seuraavana kesänä heinäkuun lopulla joka on tosin minun mielestä hiukan liian myöhäinen ajankohta. Hyvä teho kuitenkin saatiin tällä kertaa. Hakkuutähteet ajatettiin pois ”etuajassa” jo kesäkuun alkupuolella.
Ruiskutus suoritettiin Valmet 705 nelivetotraktorilla etupainoilla varustettuna ja nostolaitteissa roikkui vanha Hardi ruisku 600litran säiliöllä. Täyteen sitä ei kuitenkaan laitettu. Ketjutkin viriteltiin takapyöriin ja se oli hyvä päätös.Työleveys rajattin kuuteen metrii jotta puomi ei raavi maata. Koitettin saada 200litraa vettä ja 6 litraa glyfosaattia hehtaarille ja se osui yllättävänkin hyvin kohdalleen.
Tämän traktoriharjoittelun jälkeen ruisku on viritetty tarvittaessa vanhan Lokomon perään ja ruiskupumpun pyörityksen hoitaa kiinalainen paikallismoottori. Puomi nousee tällä ratkaisulla ratkaisevasti ylemmäs ja tasaisilla kuvion osilla voidaan käyttää 10m leveyttä tuulikulkeumaa vähentävillä suuttimilla. Toinen vaihtoehto on ns. ”puomiton” suutin joka levittää tasaisen reilu 6m leveän ”kaaren”. Sen huono puoli on runsas vesimäärä joka toki vähentää tuulikulkeuman riskiä, mutta laimentaa ruiskuteseosta. Glyfosaatin teholle olisi eduksi mahdollisimman väkevä seos.
Ennakkotorjunta vähentää jälkityöt minimiin, eli näillä mailla yhteen varhaisperkauskeen tai taimikon hoitoon ja taimikon harvennukseen joka on a i n a tehtävä jos haluaa saada istutusinvestoinnille tuottoa. No ok, istutuskoivikot, jos niitä uskaltaa istuttaa, ovat ehkä asia erikseen. Niissä saattaa riittää se yksi taimikonhoito