Kuvassa varhaisperkaus on ajoitettu oikein . Lähemmäs 10ha:n uudistusala on hyvässä kasvussa. Ennen uudistamista paikalla huojui yli-ikäinen ja kitukasvuinen korpikuusikko. Nyt alueen vanhat metsät on päivitetty tähän päivään ja tulevaisuus näyttää hyvältä.
Horisontissa häämöttää laaja 1990-luvun alkupuolen kusivoittoinen uudistusala. Paikalla kasvoi vanha kitukasvuinen kuusikko. Sen alapuolella vajaa 10 hehtaaria 2005-6 vanhasta sekametsästä männylle uudistettua nuorta metsää. Säästöpuuryhmät merkkinä kehityksen uusista tuulista. Kuvan etualan taimikossa ei säästöpuita liiemmin näy ,mutta ne on sijoitettu isommiksi ryhmiksi kuvion reunoille.
Onko kyseinen kuusikko täystiheä. Näyttä erittäin harvalta vai hämääkö kuva.
Kuva hämää. Näyttää yleensä harvemmalta ,kun todellisuudessa. Tuossa oli muuten kohtuullisen sakea koivuvitelikko ennen raivausta. Ei käy kateeksi raivuukavereita. Kilometrin sai kantaa vermeitä tieltä palstan perille eli kohtaan ,josta kuva on otettu. Taimikonhoitoa by UPM.
Koivuvitelikko menee vielä kuusentaimista yli. Muutama vuosi ja raivuu uusiksi…
Vähällä sitä pääsee jos ei tarvi kun kerran varhaisperata. Täälläpäin on sellaisia ruoho/lehtokorpia ja kosteita lehtomaisia kankaita, jotka täytyy raivata joka toinen kesä. Pihlaja, koivunvesa ja paju nousee uskomattoman nopeasti. Heinäyskin tulee tehdä aluksi kaksi kertaa kesässä.
Poikkeuksellisen heikko kasvu. Tuossa olisi männyn korkeus jo kolminkertainen (jos ei olisi sorkkaeläinlaidunnusta, sitä holtitonta).
Kuuselta kuuselle väkisin vääntöä ison firman hölmöydellä.
Varsinainen työ on tuolla kuviolla vasta edessäpäin. Jos kuusien kasvu ei tuosta yhtään piristy, jo parin-kolmen vuoden kuluttua niitä ei kesällä otetusta kuvasta enää erottaisi.
Kun varhaisperkaus tehdään ajoissa (kuvassa tehty vuosi sitten) on uuden vesakon syntyminen hitaampaa. Raivattava vitelikko oli sormenvahvuista. Raivauskannot kuivivuivat eikä niissä ollut riittävästi virtaa tuottaa uutta vesakkoa. Jos olisin ottanut kuvan 180 astetta toiseen suuntaan olisi näkyvillä vanhempaa vuosikertaa oleva samalla tavoin käsitelty kuusikko ,jonne ei ole tarvinnut palata toistamaan raivausta. On onnistunut kerralla.
Mitä puulajivalintaan tulee , on paikalle istutettu sitä puulajia ,jota siinä kasvoi ennenkin. Lähtötilanne vain on parempi , kun alueen vesitalous on parempi muutama vuosikymmen sitten tehdyn ojituksen ansiosta.
Esimerkki vanhemmasta taimikosta/ nuoresta metsästä löytyy turvetuotantoaiheisen kuvasarjan ensimmäisestä lisäkuvasta turvetuotantoalueeseen kuuluvan mäntykaistaleen takaa. Raivattu kertaalleen ,jonka jälkeen kuusikkoon on syntynyt myöhemmin vielä sopiva määrä lehtipuusekoitusta.
Koivun vesat ovat jo seuraavan kasvukauden kuluttua väh. yhtä korkeita kuin kuusentaimet. Siitä vielä pari vuotta, niin raivaussahat rallattaa uudestaan (on pakko).
Kumma kyllä suorittava joskus minun e-puuhakkuuni jälkeen oli varma että kuvio suorastaan hukkuu koivuvesaikkoon. Nyt kun vitelikon kanssa taistelee ISO firma suorittavan katsanto kumarruksen syvyydessä meni suorastaan näreiksi. Koivut siis tietävät ettei SUUREN yhtiön metsässä kuulu vesoa. Mutta Jätkä kyllä oikeassa, koivun perkuuta piisaa ja kannattavuus yhtiössäkin suorastaan romahtaa kun kaupallisella toimijalla raivauttavat. Siis yhteistyökumppaneitaan hyväksi käyttäen. Mutta sitähän ei lasketa vaan vain ne kurjat omat metsurit olisi laskettu tappioihin.
On vielä kerran korostettava ,että vesoja syntyy vähemmän ,kun toimitaan ajoissa. Sormenvahvuinen kanto ei suuremmin veso ,kun ei ole vahvoja juuria imemään maasta ravinteita. Tilanne on täysin toinen ,kun kannon paksuus alkaa lähennellä tai jopa ylittää ranteen paksuuden. Jälkimmäinen on yleistä energiapuukohteilla. Valon lisääntyminen e-puuharvennuksen tuloksena räjäyttää vesakon kovaan kasvuun. Kookas lehtipuunkanto pitää allaan laajan ja vahvan juuriston . Uusi kasvu saa lentävän lähdön ,kun ravinteita on helposti saatavissa valmiin juuristoverkoston ansiosta . Alle jäänyt havupuu ei kunnolla ehdi edes toipua , kun on jälleen vahvasti alakynnessä.
Suorittava on katsellut metsiä moton kopista niin kauan, että on jo hieman vieraantunut ruohonjuuritasosta. Otapa kuva tuosta samasta paikasta kesällä 2023, tai miksei jo ensi kesänä, niin jatketaan keskusteluja! Terveisin: nimim. 50 vuotta sorvenvahvuisia vesoja raivannut
Tuo kuvio on raivattu toissa kesänä ja voin vakuuttaa ,että tavaraa oli runsaasti. Nyt jäljellä vain kuivuneita tappeja.
Olen työn ohella seurannut myös eri tahojen raivauskäytäntöjä ja niiden tuloksia. Vielä 15 vuotta sitten yhtiöt tekivät raivauksen hieman myöhässä välttääkseen toisen raivauksen. Taisivatpa harrastaa vielä reikäperkaustakin. Siitä oli seurauksena kova jälkiversonta edellisessä kommentissani perustelemastani syystä. Nyt sekä Finsilva ,että UPM teettävät raivauksen siten ,että lehtipuu ei ehdi missään vaiheessa havupuun edelle ja lehtipuu poistetaan varhaisperkauksessa totaalisesti poislukien mahdolliset aukkopaikat. Kun näin on menetelty ,mahdollinen jälkiversonta ei uhkaa istutettujen taimien kehitystä.
Harmi vain ,että vinoutunut tukipolitiikka on ohjannut yksityisen puolen taimikonhoitoja väärään suuntaan. Näin ainakin vuoteen 2015 asti. Neuvontajärjestökään ei ole liiemmin hoputtanut raivaushommiin. Isompi kemerapotti myöhästyneeltä kohteelta on tuonut enemmän leipää suunnitteluportaaseenkin.
Edelleen varhaisperkaus tuntuu kiinnostavan huonosti ,kun vain tuskin puolet taimikoista varhaisperataan ja varsinkin rannikolla ja Varsinais-Suomessa vain kolmannes taimikoista varhaisperataan. Ei ihme ,että hirvet viihtyvät. Monesti todetaan nelijalkainen
syylliseksi taimikon huonoon tilaan , vaikka kaksijalkaisen tekemättömyys on isompi ongelma.
Ei kyllä tue omia havaintoja. Kesän alussa ajoin kolmiterällä pajukkoa ja pihlajaa taimikosta pieneltä alueelta, että sain tankin tyhjäksi. Hakattu aukoksi -17 ja samana syksynä raivasin kaiken polvea korkeamman risukon pois. Nyt siis keväällä raivasin toiseen kertaan samaa alaa, niin kesällä oli jo polven korkuista pihlajaa/pajua kasvanut tilalle.
Jokainen taimikko on meillä 50 vuoden aikana aina varhaisperattu muutaman vuoden sisällä uudistamisesta, ja jokainen niistä on raivattu vähintään kerran uudestaan, rehevämmät maapohjat kolmannenkin kerran. Lehdettönään aikaan otetut kuvat saattavat hämätä kokeneenkin. Laitapa suorittava tosiaan loppukesällä otettu kuva tuosta samasta paikasta. Siellähän on jo nytkin toista metriä korkeita lehtipuun vesoja. Ei luonto käyttäydy erilailla erilaisten omistajien metsissä. Saman yhtiön metsiä on täälläkin päin, ja aivan samat raivaustarpeet niissä on ollut kuin meikäläiselläkin.
Mikähän elukka tuon etualalla olevan kuusentaimen on käynyt katkaisemassa?
Ettei vaan…
Satuin kulkemaan paikan ohi ,kun puissa oli vielä lehdet. Ei näkynyt vesakkoa. Näkyisi varmasti ,jos raivaus olisi tehty vuosi tai pari myöhemmin.
Normaaliin viljelykiertoon kuuluu myös varsinainen taimikonhoito ja se toki kannattaa tehdä, jos on tarvetta. Tuolla aiemmin kertomassani tapauksessa turvetuotantoalueen toisella reunalla on riittänyt yksi käsittely . Saman kuvion kulmassa on pieni käsittelemätön alue. On ihan hyvä verrokki. Sokeakin näkee ,mihin hoitamattomuus johtaa. Monimuotoisuuspykälä tosin toteutuu rimaa hipomatta.
Vesakoituminen on kiinni myös päätehakkuunaikaisen puuston tilasta. Jos lehtipuuriukua on runsaasti, saa varautua kovaan raivausurakkaan myöhemmin taimikoissa. Puuksi kehittyneet pajut ja sakeat pajuryhmät ”lupaavat” työläämpää aikaa raivausten suhteen. Runsaasti haapaa kasvavat palstat ovat oma lukunsa.
Raivauksen tarkoitus on varmistaa uuden puusukupolven alkutaival. Moni missaa tämän rastin havahtumalla kunnostamaan taimikoitaan liian myöhään. Kuvassa ajoitus on kohdallaan. Käsittelyn voi toistaa,jos on tarvetta. Toinen kierroskaan ei ole ylivoimainen ,jos vesakkoa ei laske liian isoksi . Toisen käsittelyn jälkeen taimikko useimmissa tapauksissa huolehtii itse itsestään.
Juurihan tässä on sitä e-puukohdetta tullut kakkosharvennukseen raivattua. Välillä ei ole käyty. Noin kymmenkunta vuotta, hiukan reilu on kulunut tässä välillä. Sellaisia reilu metrin kuivuneita versoja on jokusessa silloisen raivuun kannossa vastaan tullut mutta yleisilmeessä niillä ei ole ollut mitään merkitystä. Toki nekin on alas tullut nyt pyyhkäistyä kun kerran alaa kuljen läpi mutta nyt kyllä raivaan juuri alle kuitukoon metsää alas että saadaan se yhdenkoon varttunut kasvatusmetsä hienoon kuosiin. Oikeastaan tämän oman raivauksen jälkeen ei olisi ehkä niin paljon firmaa tarvittukkaan mutta laitetaan nyt koko palsta tämänkin kuvion osalta päätehakkuutälliin.
Lehtipuun kantovesat vesoo ja sitten kasvaa paljon nopeammin kuin havupuiden taimet. Mutta niiden juuret myös alkaa lahota melko pian ja laho leviää vesoihinkin. Yksi keino tukahduttaa vesakon kasvu olisi taittaa vesat poikki suht. varhain . Silloin kasvuvoima menisi pääsosin latvaan sivusuuntaan ja lisävesominen ylöspäin vähenisi jo yhdellä ”taittokerralla” tarpeeksi.
Upm:n ohjeena on jättää omilla palstoilla 20% koivun taimia kuusikon varhaisperkauksessa. Eli näyttää tosiaan harvalta, mutta siellä lienee kasvatettavaksi tarkoitettuja koivun pieniä vesoja seassa.
Kuvan otsikkoon – riippuu tavoitteista. Jos haluaa paljon raivata, niin oikeaan aikaan. Jos taas haluaa kustannustehokasta metsätaloutta, niin 5 vuotta liian aikaisin. Noilla kuusilla ei ollut vielä hätäpäivää minkäänlaisen vesakon alla.
Jos haluaa raivata vähän, niin olisi pitänyt tehdä se vielä aikaisemmin. Minulla on joku esimerkki, jossa riitti varhaisperkaus, koska vesakko ei jaksnut kasvaa uudelleen kuusten seassa. Eipä tietysti aina pelitä niin.
Minulla on tulossa lukijan kuviin 2016 tehtyyn aukkoon kasvava varhaisperattu taimikko. Sen kasvu on selvästi parempaa kuin tämä taimikko.
Vesakolla on kuusiin kaksinainen vaikutus. Varjostuksen lisäksi lehtipuut käyttävän sen veden, jota kuusi tarvitsisi kasvuunsa.
Kuvassa on karu korpi turvetuotantoalueen reunassa. Lehtipuuvesaa kymmeniä neliöllä ennen raivausta.
Huippukasvuja tällä pohjalla lienee turha odottaa. 30 vuotta sittten tehty ojitus parantaa tilannetta edelliseen lähtötilanteeseen verrattuna ,jossa keppikuusikosta alettiin rakentaa metsää ojattomaan korpeen.
Harmittaa ,kun en ottanut kuvia männyntaimikosta tulosuunnassa selän takaa. Siinä mänty oli hyvässä kasvussa ojitetulla suopohjalla. Ennen ojitusta siinä ei kasvanut juuri mitään.Kun vesakko oli raivattu taimikosta hyvin varhain ja pidetty kurissa, ei taimikon halki kulkeva hirvien vakituinen muuttoreittikään ole haitannut . Taimia ei ole vahingoitettu edes nimeksi. Tämän voin halukkaille käydä tarvittaessa näyttämässä.