Taimikko on saanut lisäpotkua vuosi sitten tehdyn varhaisperkauksen tuloksena. On oltu ajoissa liikkeellä. Mäntykään ei kelpaa hirville ,kun latva saa riittävästi valoa tuottaakseen makua heikentäviä haitta-aineita. Kuvassa noin kymmenen hehtaarin uudistusala ,joka on pääosin turvepohjalla. Paikalla kasvoi kitulias korpikuusikko . Hakkuun jälkeen on huolehdittu vesitaloudesta ja mätästetty aukko istutusta varten. Huom. säästöpuuryhmät.
Harvaa on männylle mutta tarkoitus lienee kasvattaa tuota luontaista koivua seassa.
En ole missään vaiheessa päästänyt koivuvesakkoa noin tiheäksi ja pitkäksi. Siinä on nyt tuoretta versoa turvan korkeudella, vetää puoleensa hirviä, talvella voi haukata mäntyjäkin. Jos seuraava vaihe on taimikon harvennus, joskus viiden vuoden kuluttua, ovat männyt viisimetrisen koivikon alla.
Olen riskikohteista raivannut vesakon joka toinen vuosi, että sekametsän kasvatus onnistuisi ja männyt säilyisivät, ettei tule aukkoiseksi.
https://aijaa.com/ObBV1I
Lähetin kuvan viime syksynä aukon toiselta reunalta kuvan horisontissa vasemmalla juuri ,kun raivaus oli tehty.
Kuvassa piilekin se jippo ,jolla männyt parhaiten säästyvät. Lehtippuuta voi olla ,mutta sen latvojen on pysyttävä havupuutaimien alapuolella. Männyn latva väkevöityy valossa eikä kelpaa hirville. Vesakko riittää tarjoamaan riittävästi ravintoa ,kunhan sitä ei lasketa liian pitkäksi.
Kuvan oikeassa reunassa kasvaa hyvin kehittynyt männyntaimikko ,vaikka kasvun kriittisin vaihe osui aikaan ,jolloin hirvitiheys paikkakunnalla oli 8/1000ha ja hirvien vaellusreitti (metsät mustalla muralla tuohon aikaan) kulki taimikon läpi. Perkaus ajoissa pelasti tuhoilta.
Tunnen alueen historian varsin tarkkaan ,kun ”entinen elämäni” lähes 40 vuoden ajan sijaitsi kuvaassa olevan aukon takana. Sinä aikana ,kun omistin hirvikoiran , seurasin lukemattomia haukkuja ja ajoja juuri näillä seutuvilla. Reilun kilometrin säteelle päättyi yli 20 sorkkaeläimen maallinen taivallus. Nuo tilanteet hoitelin yksin tai koiran avustamana. Minulla oli lupa tappaa.
Lienee metsäyhtiön omistama metsä? Luulisin, että yhtiö tekee vain yhden varhaisperkauksen ja seuraavaksi on taimikon harvennus. Eivätkö koivut kasva nopeammin kuin männyt ja mäntyjen latvat jäävät alemmas ennen taimikon harvennusta, näin ainakin täällä. Mielestäni ei vaikuta kuvan taimikon hirvituhotilanteeseen, paljonko siinä paikassa on ollut hirviä 20 vuotta sitten.
Jos hirvituhokokemukset perustuvat yhtiöiden metsiin, niin siinä on vissi ero verrattuna yksityisten metsiin. Yhtiöt omistavat laajoja yhtenäisiä metsäalueita ja niissä voidaan ottaa huomioon metsänhoidollisesti hirvituhot.
Oletetaan vaikka, että yhtiöllä on yhtenäinen 1000ha metsäalue. Hakkuiden ajoitukset voi järjestää niin, että alueelle perustetaan lähes samanaikaisesti 100ha mäntytaimikkoa. Tällainen lähes yhtenäinen 100ha mäntytaimikko kestää hyvin 4 hirveä, ehkä enemmänkin. Olen käynyt tutustumassa. Ero on suuri yksityisten aivan vastaavalla tavalla hoidettuihin taimikoihin.
Asiaan voi jalkautumatta tutustua linkin ohjeen sivulta 3. Välillä pitää säästää ravintoa, välillä taas ei. Kuvat ovat Urjalaiskankaalta Multialta. Lienevät kuvan lähettäneelle nimerkille tuttua seutua, koska on työskennellyt siellä.
https://riista.fi/wp-content/uploads/2019/02/maastoohjeet_hirvivahinkojen_vahentamiseen_netti.pdf
Kun oli jokunen vuosi sitten metsästäjien kanssa puhetta taimikkotuhoistani, he sanoivat, että sinun mäntytaimikkosi taitaa olla nyt ainoa mäntytaimikko tällä aluella, kuusta kyllä löytyy. Eihän minkäänlainen koordinointi naapureiden kanssa hirvituhojen suhteen onnistu, kun keskimääräinen tilakoko täällä on 15ha ja omistajilla on erilaiset intressit.
Kun yksityinen metsänomistaja tekee juurikäävän vaivaaman kuusikon keskelle 1ha aukon ja yrittää vaihtaa puulajia, niin ei tule mitään, jos se sattuu olemaan seudun lähes ainoa mäntytaimikko. Ne 4 hirveä kyllä löytävät sen taimikon ja syövät. Taimikko vaatisi järeitä suojauksia.
Tästä syntyy helposti harhakuvitelma, että pienemmät hirvituhot yhtiöiden metsissä johtuisivat siitä, että yhtiöiden taimikot olisi hoidettu paremmin, vaikka syy on toinen. Olisiko niin, että tästä aiheesta kinastelu voitaisiin vihdoinkin lopettaa?
Olen koettanut tuoda esille , että Varsinais-Suomen tilanteen perusteella ei kannata istuttaa puita väärille maapohjille. Siellä minulle tuntemattomasta syystä hirvikanta on pysynyt vakaasti suhdeluvun 5 yläpuolella. Pudotusta 20 vuodessa on tapahtunut vain 2 yksikkön verran.
Esim . Multialla elettiin paikoin yli kymmenen yksikön(10/1000) tiheyksien keskellä vuosia. Koko hirvitalousalueen lukema oli keskim.7. Tästä huolimatta mänty on edelleen vallitseva puulaji Multialla eikä nykyinen 2,9:n hirvitiheys ole enää esteenä valita parasta vaihtoehtoa maapohjan mukaan.
Väitänkin ,että vallitsevilla nykytiheyksillä( 2,5-3/ 1000ha) taimikoiden asianmukainen käsittely estää hirvieläin vahingot lähes täysin.
Kuvassa on esimerkki siitä , mitä tarkoitta ,kun pitää jättää taimikkoon syötävää. Homma toimii ,kun lehtipuu pyssyy havupuiden latvuskerroksen alapuolella eikä sitä lasketa venymään ja riukuuntumaan ,jolloin hirvelle kelpaava osa on metrejä liian korkealla ja sopivalla hollilla on vain varjossa kituva mehevä havupuu. Sen kasvu hirven ulottumattomiin kestää lisäksi vuosia pidempään verrattuna hoidetun taimikon lajikumppaniin. Tämä riippumatta siitä ,kuka metsän omistaa .
Yhtiöiden taimikoiden parempaan kehitykseen johtaa myös aikailematon uudistaminen. Viiveet uudistamisessa kohottavat vahinkoriskiä merkittävästi.
Luulisin, että yhtiö tekee vain yhden varhaisperkauksen ja seuraavaksi on taimikon harvennus. Eivätkö koivut kasva nopeammin kuin männyt ja mäntyjen latvat jäävät alemmas ennen taimikon harvennusta, näin ainakin täällä?
Oma kuvaukseni ei ole hirvitalousalueelta VS2. Lounaasta kylläkin. Istutukset on tehty metsäasiantuntijan laatiman metsäsuunnitelman mukaisesti.
”Siellä minulle tuntemattomasta syystä hirvikanta on pysynyt vakaasti suhdeluvun 5 yläpuolella.”
Onko vieläkin syy tuuntematon? Muistaakseni olen ehkä parikymmentä kertaa selittänyt, että syynä on riistakeskukseen kuuluvan alueellisen riistaneuvoston asettama tavoitekanta. Kaikki sidosryhmien vaatimus oli 2,5.
Eipä näyttäisi olevan pelkästään Varsinais-Suomen ongelma. Siellä Keski-Suomen pienemmän hirvitiheyden ja laajempien mäntytaimikoiden alueella oli Ilmosen Matilla juuri samalainen kuin kuvaamani tapaus. Linkin artikkelin kuvassa Matilla näyttäisi olevan aukko kuusikon keskellä, uudistettu männylle.
Matti: ”Siinä ei ole enää mitään mitä kasvattaa”
https://yle.fi/uutiset/3-12150234
Edelleenkin kyseessä on pistetuho. Niitä esiintyy niin kauan ,kun hirviä riittää vähänkin. Valtaosaassa paikkakuntaa ei välttämättä ole lainkaan tuhoja ja ne keskittyvät vain talvehtimisalueille. Omalla paikkakunnallani ei ilmoitettu ensimmäitäkään vahinkoa viime vuonna.
Ylen linkissä näkyivät tutut kasvot. Jutussa mainitulla kylällä rakennettiin joitakin vuosia sitten talkoilla ja EU-tuen avulla asialliset saaliinkäsittelytilat ja kylätalo paikallisten kokoontumisia varten. Metsästysseura oli kantava voima hankkeessa . Tuskin hirvikantaa ko kylillä kovin alas lasketaan . Kiinteistöjä ei varmasti rakennettu turhan pantiksi. Seuran johtaja omistaa maata merkittävästi itsekin ,mutta ei itke hir
…hirvituhoista.
Olet kertonnut, että yhtiö tekee vain yhden varhaisperkauksen ja seuraavaksi on taimikon harvennus. Eivätkö kuvasi koivut kasva nopeammin kuin männyt ja mäntyjen latvat jäävät alemmas varjoon ennen taimikon harvennusta? Niin ainakin täällä kävisi.
”Edellenkin kyseessä on pistetuho”
Metsäkeskus on raportoinut, että hirvien taimikkotuhoja on 520 000 hehtaarilla. Iso piste?
Yhtiöthän eivät saa hirvituhokorvauksia, jos metsästää ja asuu yhtiön metsien ympäröimänä ilmoituksia ei silloin tule. Muualla niitä tulee.
https://storymaps.arcgis.com/stories/f1ee7e10968948f8bbde155256ed4248
Kuvan kohteessa pahin hirvituhoriski on vasta edessäpäin, kun koivut alkavat uudestaan tavoittaa mäntyjä pituudessa.
Riski on pieni ,koska taimien alkukasvu on vauhdikasta. Tilanne olisi toinen ,mikäli varhaisperkaus jäisi myöhemmäksi. Taimikkovaiheen kesto jää kuvan tapauksessa lyhyeksi.
Rehevyytensä takia alue sopisi kuuselle ,mutta sekaan on istutettu myös mäntyä. Taustalla häämöttää lähes puhdas nuori männikkö .
Yhtiön/rahastojen metsiä ei kunnassamme ole sellaista määrää ,että ne olisivat merkittävä asia vahinkojen suhteen. Seuramme alueista vajaa kolmannes on yhtiön maita ja se on suuri määrä muihin seuroihin verrattuna.
Väite siitä ,että yhtiöiden mailla esiintyy vahinkoja ,mutta niitä ei ilmoiteta on jälleen aika vahvaa arvailua. Keskusteluissa usean paikkaunnan alueella työskentelevän metsien hoidosta vastaavan toimihenkilön / MG kanssa kävi ilmi ,että vahinkoja ei todellakaan ole. Nykyiset toimintamallit ovat pitäneet siitä huolen .
Pieni kuviokoko yksityisten puolella voi jossakin tapauksessa kasvattaa vahinkoriskiä. Suuren puuston varjossa kituvat aukon reunimmaiset taimet kelpaavat hirville , mutta koknaisuutena suurin riski on lumi ,joka taittaa myöhemmin hentona kasvavan puun latvan helposti. Kannattaakin pyrkiä suurempaan kuviokokoon reunavaikutuksen vähentämiseksi . Tämä on yleinen tavoite jo muutenkin.
Kiitos vastauksesta. Eli yhtiön metsissä mänty kasvaa nopeammin kuin koivu ja yksityismetsissä koivu kasvaa nopeammin kuin mänty. Tämä asia selvä.
”Omalla paikkakunnallani ei ilmoitettu ensimmäitäkään vahinkoa viime vuonna.”
https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/hirvielainvahingosta-ilmoittaminen-ja-korvauksen-hakeminen
UPM ei saa hirvivahinkokorvauksia, joten vahinkoilmoitusten kartassa niitä ei näy. Jos metsäkeskuksen koealoja sattuu yhtiön maille, niin sitä kautta tulevat tietoon ja kaiketi sinne 520 000 hehtaariin mukaan.
On meilläkin mäntykuvio, jossa koivu piti varhaisperata kahdesti ja tehdä vielä lopullinen perkaus. Ja myös sellaisia, että selviää yhdellä perkauksella, kun hirvet syövät koivut polvenkorkuisina. Kaikkea mahdollista.
Tahallista väärinymmärrystä jälleen. Koivu kasvaa yhtä nopeasti kummassakin ,mutta yksityisellä puolella varhaisperkaus on venähtänyt viime vuosiin asti sen verran myöhäiseen ajankohtaan ,että havupuu on ehtinyt kärsiä kasvussa ja varjostus on estänyt syömistä estävän haitta-aineen kehittymisen. Monilla yksityisillä hoitohommat ovat tilastojen mukaan täysin vieras asia. Ammattitaitoa puuttuu.
Yhtiöilläkin oli vielä 2010-luvulla tapana tehdä raivaukset jälkijättöisinä tavoitteena vain yksi raivauskerta. Nyt raivaus toteutetaan useita vuosia aiemmin ,kuten kuvassa ,ja saavutetaan toimenpiteen oikealla ajoituksella paras hyöty niin kasvun kun vahinkoriskin pienenemisenkin muodossa. Eipä tule yhtiön metsistä raportteja uudistamisen ja hoidon laiminlyönneistäkään. Ne ovat tilastojen perusteella yksityisten osaamattomien metsänomistajien aiheuttama ongelma. Ei siis tarvitse ihmetellä , miksi hirvikin vierailee tietyillä alueilla ahkerammin.
”Tahallista väärinymmärrystä jälleen. Koivu kasvaa yhtä nopeasti kummassakin ,mutta yksityisellä puolella varhaisperkaus on venähtänyt viime vuosiin asti sen verran myöhäiseen ajankohtaan…”
Anteeksi kenellä sitä tahallista väärinymmärrystä?
Heti kuvan jälkeen kirjoitin miten teen. Onko venähtänyt ja vika yksityisellä puolella?
”Olen riskikohteista raivannut vesakon joka toinen vuosi, että sekametsän kasvatus onnistuisi ja männyt säilyisivät,”
Kävin samalaista keskustelua sähköyhtiön kanssa, ei ymmärtänyt mitä kysyin ja vastasi mitä sattui. Vastassa oli botti, tarjosi aina väärä vastausta.
Kysyin lopulta oletko botti, kun et osaa vastata mihinkään oikein. Vastasi ”en ymmärrä kysymystäsi, haluatko yhteyden asiakaspalvelijaan”
Tarkistetaan onko minulla taas vastassa botti, vastaukset viittaavat, että saattaisi olla! Samat vanhat vastaukset poimitaan muistiin tallennetusta vastauspatterista oli kysymys mikä tahansa.
Vastaa numeroina kuusi, kaksi, nolla, jos et ole botti.
En kiistä lainkaan Planterin kärsimiä vahinkoja. Muutama metsänomistaja tuhannesta niitä kärsii. Jos hirvikarjaa on lisäksi puolet enemmän muuhun Suomeen verrattuna ,todennäköisyys kasvaa.
Keskustellaan kuitenkin siitä muusta Suomesta ja tilanteesta siellä. Esittämäni keinot riittävät niissä olosuhteissa ( muu suomi)mainiosti ,kun on selvitty niistäkin ajoista vähän nykyistä huonommallakin tiedolla ja osaamisella jolloin hirviä oli 8-10 otusta tuhannella.
Planter mieluusti väistää sen faktan ,että hän heräsi valittamaan hirvistä siinä vaiheessa (10 vuotta sitten), kun hirvikanta oli yleisesti puolitettu muutamassa vuodessa. Monella hirvitalousalueella määrä oli pudonnut jopa neljännekseen siitä ,mistä oli lähdetty liikkeelle. Suhdeluvut 10-2 , 8-3 eivät olleet harvinaisia. Tuossa tilanteessa liioista hirvistä valittaminen tuntui huonolta vitsiltä. Se ,että taimikossa sattuu majailemaan hirvi vasoineen tuntui jopa ihmeeltä. Jotkut jopa taputtivat käsiään ,että onneksi jäi edes yksi korkkaamaton vasaporukka henkiin. Minäkin laitoin havaintokorttiin lukemaksi jäävän kannan kohdalle kolmosen. Hirvipäällikkö naapuriseurasta arvuutteli ,tohtiiko laittaa yhtään.
Vaatimus hirvikannan lisäleikkauksesta lankesi todella huonoon maaperään. Sen Planter on varmasti huomannut.
Hirvikanta lähti ennustukseni mukaan kasvuun(täysin minusta riippumatta). Tapahtui lyhyt pyrähdys ,mutta nyt ollaan tasaisesti alemmalla tasolla ,kun 10 vuotta sitten ,kun keskustelu aiheesta alkoi. Herrat on haukuttu pääministeriä myöten ,mutta VS kakkosella porskutetaan entiseen malliin.
Numeroita ei näkynyt ja vanhat jutut jatkuvat.
Mitenkä monta kertaa olen yrittänyt valistaa, että pitäisi ymmärtää kokonaisuuksia, eikä tuijottaa pelkää hirvimäärää.
Vaikka hirvikanta on puolittunut tai laskenut jopa kolmanteen osaan korkeimmasta piikistä, niin ei auta, kun talviravintoresurssi on tasaisesti vähentynyt 1980-luvulta lähtien myöskin kolmanteen osaan. Laidunnuspaine mänty-ja koivutaimkoissa ei ole puolittunut.
Asian voi kerrata vaikkapa tästä linkin esityksestä sivu 20, .kuva sininen käyrä
https://www.slideshare.net/LukeFinland/juho-matala-hirvisatavuotiaassa-suomessa
Niin .. pitäisi ymmärtää kokonaisuuksia. VS 2 ja pari muuta hirvitalousaluetta ei ole koko . Hirvitalousalueita on 59. Tavoitteet hirvikannan kooksi on asetettu vasta 5 vuoden ajan. Nyt ollaan maalissa. Valitukseen ei ole aihetta.
Pääministerin haukkuminen jäi vielä vaivaamaan. Kuka on haukkunut pääministeriä? Nykyinen ei ole herra, enkä ainakaan minä ole haukkunut edellisiäkään, en taatusti ole edes maininnut yhdenkään pääministeri nimeä. Ei heillä ole mitään tekemistä hirvien kanssa. Tarkoititko kommentilla, että sinä haukuit pääministerin?
Riista-asioista vastuullista Ex metsästalousministeri Leppää olen arvostellut, kun kertoi Metsälehdenkin palstoilla, että missään ei saa olla yli 3,5 tiheyksiä. Laitoin kyllä hänelle kysymyksen, miksi sitten sallit alaistesi asettaa tavoitteita jopa yli 5. Ei vastannut, otti ritolat perhesyihin vedoten. Veli Pontevaa en ole arvostellut.
Sorry!
Leppä oli kusipuuna…siis maatalousministeri.
Sitten niitä lukuja:
2000…. 2011
Lappi7. Max 6,89. – 2,11
Lappi8. Max 9,04 -. 2,9
Oulu 2. Max 8,9. -. 2,42
Oulu 3. Max. 9,39 -. 3,28
Oulu 4. Max 10,01 -. 3,34
Ylhäällä esimerkki teurastustalkoon tuloksista vuosista 2001-3 (max)vuoteen 2011.
Luvut kpl/1000ha. Yllä olevat alueet vastannevat yksin kooltaan kaikkia (4)Varsinais-Suomen hirvitalousalueita yhteensä ,joista paljon palstatilaa saanut VS2 on pienin. Kaikki on siis suhteellista.
Osaako palstan hirviasiantuntijat sanoa, mikä on saanut hirvilauman ottamaan aivan tavanomaisen 5v. kuusentaimikon niin niin omakseen, että nyt koko 1,5 hehtaarin alue on makauksia aivan täynnä. Vastaavaa en ole aikaisemmin nähnyt. Kysymys on hirvistä, ei pienemmistä sorkkaeläimistä. Varhaisperattavaa koivua ja muuta lehtipuuta ei ole erityisen paljon. Alue rajoittuu pihapiiriin ja yksityistiehen. Maasto on kumpuilevaa, korkeuserot alle viisi metriä. Ympärillä hoidetut, kasvatusvaiheessa olevat kuusikot ja koivikot. Itse alueella ei ole juomapaikkaa, lähin nyt lähes kuivillaan oleva on parinsadan metrin päässä. Alue kuuluu paikallisen hirviseurueen metsästysalueeseen.
Metsäuutisten mukaan Ruotsissa hirvivahingot ovat lisääntyneet. Meillä taasen sanotaan hirvimäärien romahtaneen. Kummassa maassa jutut ovat lähempänä totuutta?
Hirvieläinten vahingoittamien mäntyjen osuus taimikoissa on Ruotsissa viime vuosina ollut noin 11 prosenttia, maan metsäviranomainen Skogsstyrelsen kertoo. Kyse on kolmen viime vuoden, koko maata koskevasta keskiarvosta. Riistavahinkoinventoinnin mukaan eniten vahinkoja – 14 prosenttia – on ollut eteläisessä Ruotsissa Götanmaalla, vähiten pohjoisessa Norrlannissa, 10 prosenttia.
Määrä on yli tuplasti suurempi kuin tavoitteeksi asetettu 5 prosentin vahinkomaksimi, Skogsstyrelsenistä todetaan. Vain kolmella hirvitalousalueella päästiin viiden prosentin tavoitteeseen, hirvitalousalueita on Ruotsissa liki 150 kappaletta.
Ruotsissa hirvikannan säätelyjärjestelmä uudistettiin vuonna 2012, ja tuolloin tavoitteeksi asetettiin parempi tasapaino hirvikannan koon ja metsästä saatavan ravinnon välillä.
”Nyt nähdään, että tasapainoa ei ole saavutettu. Hirvieläinten aiheuttamat vahingot ovat ruotsalaisissa metsissä yhä aivan liian suuret”, riista-asiantuntija Ebba Henning Planck Skogsstyrelsenistä kertoo.
Jotain myönteistäkin tuloksista löytyy. Kolmanneksella hirvitalousalueista vahinkojen määrä on laskussa. Myös hirvikanta on pienentynyt vuodesta 2012, lisäksi metsiä uudistetaan entistä enemmän männylle.
Toisaalta vaikka hirvien määrä on vähentynyt, muiden hirvieläinten määrä on kasvanut.
Skogsstyrelsenin on määrä selvittää seuraavaksi, millaisilla toimilla vahinkojen määrää voidaan pienentää.
Vanhusten kanssa keskustellessa käy aina niin, että harhautuu vanhojen muisteluksi. Nyt ei sentään ammuta ihan Summan lohkolla. Pitää kuitenkin ymmärtää, sillä itsekin tulee vanhaksi joskus, ehkä minustakin tulee samanlainen.
”Sitten niitä lukuja:
2000…. 2011”
Mitä jos pakittaisit vaihteeksi vielä vähän lisää ja esittäist luvut 1995…..2000.
Se kääntää luvut toisinpäin, nähtiin historiallisen nopea ja voimakas kannan kasvu, joka leikattiin 2000…2011.
Tilastollisessa tarkastelussa poikkeukselliset piikit leikataan pois. Vs sähkön hinta, kun sähkönhintapiikit kilovattitunnilta käyvät nyt 2 eurossa, niin ei voidalla tulevaisuudessa perustella sillä 1 euron hintaa edulliseksi.
Tekisi mieli lainata legendaarisen viestikuninkaan lentävää lausetta. ”Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?” En kuitenkaan tällä kertaa lainaa.
Mennään kuitenkin takaisin aiheeseen. Kun katsoin taimikkokuvaa, ajattelin heti, siinäpä ongelmakohde, vaati ylimääräisen tai ylimääräisiä perkauksia.
Voi verrata vaikka Hiihtoniilon vastaavaan kuvaan, joka ei vaadi ylimääräistä.
Jos vuosi sitten perattu, kuvan mukaan koivut tulevat kasvamaan tuossa kohteessa noin metrin vuodessa, kantovesoilla on vahva juuristo, ne kasvavat jopa yli metrin. Mänty kasvaa puoli metriä. Mänty jää varjoon, ennen lopullista taimikonhoitoa.
Laitapa tähän tarkat kuvan koordinaatit karttakoordinaatteina, niin käyn mielenkiinnosta vilkaisemassa ja ehkä kuvaamassa, kun liikun siellä suunnalla tulevaisuudessa.
Siemensyntyset koivut kasvaa ravinteikkailla kasvupaikoilla suunnilleen yhtä nopeasti kuin istutetut havupuut 2 m pituisesta alkaen (molemmat puulajit saman mittaisia). Luontaisten männyn taimien kohdalla luultavasti myös sama tilanne. Koivulajillakin on merkitystä kasvunopeuteen. Mutta enemmän sillä onko taimet kantovesoja vai ei. Veikkaisin että tuossakin tapauksessa joudutaan vielä tekemään th. yhden kerran ennen ensiharvennusta.
Planter voi soittaa luvallani Riikilän Mikolle. Tavataan sitten sovitussa paikassa ja tehdään asian tiimoilta vähän laajempi kierros . Rakennellaan kokemuksista puolin ja toisin pieni tarina Metsälehteen. Varaa päivä aikaa ko reissuun. Teve tuloa!
…ja Visakallokin on tervetullut samaan seikkailuun!
Kiitos kutsusta!
Kuten tässä ketjussa aiemmin kerroin, olen tutustunut yhtiöiden ja yhteisöjen metsiin. Täältä lounaasta löytyy niitä aika vähän, mutta olen käynyt mm MTK-säätiön tilalla Kettulassa taimikkotarkastuksella.
Isän kotipaikka on Pohjois-Pirkanmaalla.Viime kesänä siellä käydessäni jatkoin pienelle lomareissulle ja kiersin kolmion Keuruu-Petäjävesi-Multia, tarkoituksena tutustua alueen metsiin ja taimikoihin. Sieltä todella löytyy hyvä kattava metsäautotieverkosto sekä laajoja laadukkaita mäntytaimikoita.
Totesin, että samoin tai paremmin hoidetut omat taimikkoni olivat aivan surkeita niihin verrattuna.
Syyt ovat nämä:
1) siellä on pienempi hirvitiheys
2) siellä on enemmmän metsää maapinta-alasta
3) metsäpinta-alalla on ehkä enemmän mäntaimikoita
4) siellä on laajempia yhtenäisiä taimikoita
Edellä olevasta voidaan päätellä, että laidunnuspaine on huomattavasti pienempi ja jakaantuu lajalle, joten taimikot ovat siksi paremmassa kunnossa. Kun nimimerkki suorittava porras on laajaan ja pitkäaikaiseen kokemukseen perustuen kertonut, että siellä taimikot ovat kestäneet ja kestäisivät edelleen hirviä hyvinkin tuplamäärän nykyiseen, niin olisiko mitenkään mahdollista vaihtaa painopistettä? Tuplattaisiin keskisen suomen tavoite ja lounaan puolitettaisiin?
Laajemman yhtenäisen taimikon vaikutus tuhoihin oli nähtävissä myös lounaassa Kettulan tilalla. Kuten aiemmin tässä ketjussa totesin, niin yksityismetsänomistajille on mahdotonta käyttää edellä mainittuja hirvituhon ehkäiskeinoja.
En näe tarvetta nähdä vaivaa ja järjestää itsellenin tilaisuutta, jossa valikoiden esitettäisiin yhtiöiden metsänhoitoa. Olen siihen tutustunut jo paremman kuvan antavalla satunnais otannalla. Taitaa olla edellisen tilaisuuden järjestelykin vielä vaiheessa, se joitain kiinnostanut ampumakilpailu?
Pelkät kuvan koordinaatit riittävät, kiitos! Laittaisin navigaattoriin, niin voisin ehkä joskus muistaa käydä tarkistamassa kuvan taimikon sielläpäin liikkuessani.
ps. Meille metsänomistajille on selvää, että koivu on nopeakasvuisin puu ja ohittaa alkuvaiheessa männyn, mutta kyllä yhtiötkin näyttäisivät sen tietävän.
https://www.storaensometsa.fi/pituuskasvu-vauhdissa/
Toivotan kaatorikasta jahtikautta ja antoisaa sidosryhmäyhteistyötä!
Kiitos vaan kutsusta minunkin puolesta! Suorittavaa olen yrittänyt muutaman kerran kutsua tänne meille päin, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Täälläkin olisi saman yhtiön metsiä, mitä suorittavan seutuvilla on. Lisäksi on muutaman muun suuren toimijan metsää. Sitten on vielä meidän onnettomien yksityisten omistajien metsät. Logistisesti meikäläisen paikka taitaisi olla suunnilleen suorittavan ja Planterin puolivälissä?
Planter: Kohdat 3 ja 4, ovat aivan oleellisia sorkkaeläin vahinkojen osalta.
Tiistaina ajelin Hyrynsalmen suunnalla,niin siellähän oli jo pelkästään yksittäisen metsätien varrella varmaan enemmin männyntaimikoita kuin Etelä-Pirkanmaalla yhteensä.
Elikkä meilläpäin sorkkaeläimille on niin vähän ravintoa,että on aivan sama vaikka se männyntaimi saisi kuinka paljon valoa,niin kyllä se tulee syödyksi..toivotaan että tricolla käsitelty taimikko saa olla rauhassa..,varsinkin kun maksoin siintä tricosta täyden markkinahinnan..,heh
Harmi ,että nimimerkit Planter ja Visakallo eivät kiireiltään ehdi yhteiselle tutustumiskierrokselle. Olen edelleen käytettävissä ,yhdessä tai erikseen, jos jommankumman reittiisuinnitelmat osuvat näille nurkille. Vinkki palstalla ,niin sovitaan tapaaminen kaikkien tuntemassa paikassa.
Planterin viimeinen kommentti oli hyvä yhteenveto. Sen verran kuitenkin korjaan ajatuksia , että en ole missään vaiheessa kaivannut lisää hirvieläimiä. Nykyinen taso on sopiva siellä ,missä ollaan tavoitehaarukan sisällä.Ko alueilla kasvatettava puulaji voidaan valita kohtuullisen turvallisesti maapohjan mukaan, vahingot pysyvät kurissa ja kiinnostus metsästykseen säilyy kuitenkin siinä määrin ,että hirvitilannetta seuraavia silmäpareja liikkuu metsissä riittävästi. Jälkimmäinen ei ole itsestäänselvyys ,jos pyydettävää on nykyistä vähemmän. Seuraukset tarkkaavaisuuden herpaanumisesta on nähävissä tilastoista vuosituhannen vaiheen kahta puolta . Vastaavaan tilanteeseen ei toivottavasti koskaan päädytä. Sitä”paloa sammuttamaan” ei löydy tulevaisuudessa riittävästi väkeä.
Kuvasta vielä sen verran ,että säästäminen raivauskertoissa tekemällä työ myöhemmin on käytännössä itsepetosta. Versonta on tuolloin voimakkaampaa ,kun raivauksen kohde on ehtinyt kasvattaa laajan juuriston ,joka auttaa versojen kehitystä jatkossa. Ensimmäinen raivaus on tehtävä aina riittävän varhain. Toinen tehdään ,jos on tarvetta ja rehevillä mailla mahdollisesti kolmaskin. Sormenvahvuiset vesat on helppo hoitaa jopa peräkkäisinä vuosina ,jonka jälkeen taimikko pärjää jo omillaan. Omatoimiselle metsänomistajalle se ei ole ylivoimaista. Raivattavat pinta-alat ovat harvoin suuria.
Kuviokokojen kasvattaminen on tuskin”yhtiöiden etuoikeus” . Niin voivat tehdä yksityisetkin. Etu on yhteinen , omisti metsän kuka tahaansa. Kuviokoon kasvaessa reuna-alueen suhteellinen osuus pienenee ,haitallinen reunametsien varjostus vähenee ja reuna-alueiden vahinkoriski pienenee. Lumi – ja hirvihaitat jäävät merkityksettömän vähäisiksi.
Sääliksi käy niitä ,jotka ovat hurahtaneet ajatuksissaan pienaukkoihin ,joihin keskittyvät kaikki mahdolliset riskit kattaen koko alan.
Kuusta ei pohjoisempana istutettu ennen 2000 lukua. Rehevätkin paikat istutettiin männylle. Jos katsotaan vaikka Oulun ja Lapin läänit, niin istutettuja kuusia alkoi hyvin vähäisessä määrin näkyä vasta 2000 luvun alkuvuosina. Vieläkin kuusen istutus on hyvin vähäistä. Maat ovat etupäässä kuivahkoja tai sitä karumpia ja tuoreet kankaatkin isutetaan pääsääntöisesti männylle. Paikoin kuusikot näyttivät katoavan kokonaan mutta nykyään niitä on alkanut tulla myös ojitusalueille alikasvoksista joita monet säästää.
Suorittavan olisi hyvä välillä tulla tänne muualle Suomeen tutustumaan olosuhteisiin ja metsänhoitoon. Monesti tuntuu, että puhut meistä muista ohi, etkä kuuntele etkä muista mitä sinulle on kerrottu. On toki ymmärrettävää, että tietynlainen omassa kuplassaan eläminen houkuttaa meitä jokaista, mutta asialle voi jokainen tehdä itse parhaiten jotakin.
Visalla varmaan kokemusta kuplassa elämisestä. Minullakin lähes 20 vuoden ajalta ,mutta se aika loppui jo 25 vuotta sitten.
Neljän vuoden välein nuo olisi raivattava. Jos päästät poistuman yli viisimetriseksi ja sitä poistumaa on 40000 runkoa hehtaarille, raivaus työ on jo tehty osaamattomuutta vaikeaksi. Ennen oli vesakkomyrkky kantoihin ja päästiin vähemmillä raivuillla.
Jos kuvaa on uskominen, niin lehtipuu on ottanut aivan hurjan kasvun vain vuosi varhaisperkauksesta. Parin vuoden kuluttua hirvituhojen riski on suurimmillaan, kun lehtipuusto tavoittaa männyt. Maapohja on sen verran rehevää, että raivattavaa kyllä riittää jatkossakin. On todennäköistä, että mänty ei jatkossa tule olemaan ko. kohteen pääpuulaji.
Tällä kohtaa kuusi onkin pääpuulaji, mänty vähemmistössä. Visan olisi pitänyt nähdä kuvio ennen raivaamista. Oli sankka ja elinvoimainen koivuvitelikko kaikkialla. Jos se olisi jätetty raivaamatta , työmäärän lisäys myöhästymisen seurauksena ei olisi jäänyt kymmeneen prosenttiin vuodessa. Nyt ollaan kuitenkin niskanpäällä ja taimet hyvässä kasvussa. Raivauksen voi toistaa ,jos on tarvetta. Tuolla ”metsurin palkka” -keskustelussa on ammattilaisen kertomus siitä ,mitä viivyttely maksaa . Se on myös omatoimiselle metsänomistajalle vinkki siitä ,milloin toimeen lannattaa tarttua. Varakas masokisti voi toki siirtää hommia muutamalla vuodella ,mutta silloin ei puhuta enää metsätaloudesta eikä kannattavasta toiminnasta.
Kuusitaimikoissa joutuu tekemään varhaisperkausta rehevillä kasvupaikoilla 2x:aan pohjoisemmassakin kuin esim. tuossa Umpin taimikossa joka oletettavasti on jossain Keski-Suomessa, ( Jos haluaa kasvattaa taimikon nopeasti myyntipuiksi.)
Varsinkin joku ”mahakas hedonisti” saattaa miettiä kahteen kertaan teettääkö taim. hoidon nykykustannuksin min.meno-periaatteeella vai vuosikymmenten päässä siintävän mahdollisen paremman kannattavuuden vuoksi kunnolla. Hirvituhojen esiintymisen suhteen taimikoissa on vähintään 2 täysin erilaista aluekokonaisuutta. Ne alueet joilla on talvilaitumet ja ne joilla hirviä piisaa aina ”tarpeeksi”.
Suorittava olettaa jälleen asioita toisten puolesta. Sanon tämän nyt vielä kerran: Ei meilläpäin olla koskaan viivytelty varhaisperkauksissa eikä lähdetty aikoinaan mukaan joidenkin isojen toimijoiden myöhennettyyn raivaukseen. Kysymys oli hirvituhoriskistä. On aivan kiistatonta, että riski on suurimmillaan silloin, kun männyn ja lehtipuun latvukset ovat jonkin verran hirven turvan yläpuolella. Joka ei tätä tiedä, ei ole taimikoissa kovin paljoa liikkunut.
Tuo Visakallon mainitsema taimen pituus on juuri se vaihe ,jossa vuoteen 2015 asti kemeraehto antoi mahdollisuuden tuettuun taimikonhoitoon. Monesti ensimmäinen raivaus tehtiin myöhemmin. Yhtiöt aikaistivat varhaisperkauksia jo paljon ennen tuota ajankohtaa ja se mallii yleistyi myönteisten kokemusten myötä. Ykstyisellä puolella kehitys on hitaampaa ja se näkyy myös hirvivahinkojen kohdalla.
Kuvassa on vastaus myös siihen väittämään ,jossa riistaväki suosittelee jättämään taimikkoon syötävää. Se ei siis tarkoita ,että taimikot pitää jättää osittain raivaamatta. Raivauksen ajoituksella voidaan vähentää tuhoja. Lehtipuuaines on pidettävä havupuita lyhempänä.
PS Hirvivaara näyttää pienenevän entisestään. Aloitusviikonlopun kaatosaldo/2päivää näyttää paikkakunnan osalta kahta aikuista hirveä ja neljää vasaa=4 pyyntilupaa/ 87 on käytetty . Puhutaan veretseisauttavan alhaisesta saalismäärästä aloituksen osalta. Vain 4/13 seurasta on saanut saalista .
Uusi hirvituhojen torjuntakeino bongattu tästä ketjusta: tee isot taimikot kerralla. Itse olen toteuttanut tätä keinoa ja hyvin on toiminut: hirviä kävi kylvömäntyjä vikuuttamassa mutta ei haitallisessa määrin. Avohakkuuta tuli itse totetutettuna vuonna 2008 noin 13 hehtaaria ja vuonna 2020 Asta-myrsky toteutti saman verran lisää.
Korjaan: Asta siis vuonna 2010. Tässäkin kommenttikentässä voisi olla poista-nappi tai muokkaa-nappi!?
Varmasti on hirvituhoihin vaikutusta onko tilalla mäntytaimikkoa 2 ha tai 26 ha, itse huomasin lievän vaikutuksen jo kasvattamalla aukkoa 10 hehtaariin.
Uudistusalojen ja siten kuviopinta-alan kasvattaminen on taloudellisesti järkevää, joka suhteessa. Isojen kuviokokonaisuuksien käsittely on taloudellisesti järkevää. Kuten tuolla edellä tuli todettua yksityisellä metsänomistajalla, joilla ei ole suuria yhtenäisiä tilakokonaisuuksia on siihen rajalliset mahdollisuudet.
Sitten on toinen puoli asiassa, se monimuotoisuus. Kymmenien tai jopa satojen hehtaarien lähes yhtäiset yhden puulajin tasaikäiset metsiköt ovat niitä paljon puhuttuja puupeltoja. Metsän monimuotoisuus on vähäisempää ja lajikirjo on pienempi. Sieltä ei hömötiaista löydä. Ehkä ne nuoret elokapinalliset ovat niistä muodostaneet käsityksensä.
Itse oli pyrkimyksenä monien puulajien mosaiikki. Juurikääpäkuusikot on pakko avohakata ja pitäisi uudistaa joko koivulle tai männylle. Kuuselle niitä ei voisi uudistaa edes sekametsänä. Monimuotoisuuden kannalta pitäisi kuitenkin olla edes puulajivaihtelua, eli vierekkäisillä kuvioilla eri puulajeja ja kuviokoko pienehkö, mosaiikkimainen ja sekametsää kuvioilla, joilla se on mahdollista. Käsittelyn ulkopuolelle pitäisi jättää lisäksi vähän isompia alueita kuin säästöpuuryhmät. Metsätalouden kannalta vähäarvoisia tai hankalasti saavutettavia/käsiteltäviä, jos sellaisia tilalla on.
Tässä on se ongelma, että tämä monimuotoinen ja kasvillisuudeltaan monipuolinen metsälö on juuri selainen, jota kaikki hirvieläimet rakastavat täydestä sydämestään. Löytyy suojaa ja monipuolista ravintoa ympäri vuoden.
Metsätalous, hirvitalous ja vaatimukset luonnon monimuotoisuudesta löivät toisiaan korvalle ja metsänomistajan oli vetäydyttävä takavasemmalle nuolemaan haavojaan.
Muistan lukeneeni ,että juuri pieni kuviokoko on ongema monimuotoisuuden suhteen. Kuvioiden pitäisi olla keskimäärin nykyistä isompia. Kukaan ei kiellä istuttamasta isolle kuviolle eri puulajeja paikkoihin ,joihin ne parhaiten soveltuvat.
Kuva on otettu paikasta ,joka sijaitsee 200 meriä tai yli merenpinnan yläpuolella. Tästä johtuen lumi-ja tuulituhot ovat alueen rinnemaiden pahimpia uhkia puuntiotannon kannalta. Kuusi ja mänty menettävät latvansa keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa . Kuusi toipuu jotenkin , mutta mänty harvemmin. Yleinen taimikoiden hoitamattomuus huonontaa tilannetta jo kasvun alkuvaiheessa . Riukuuntuminen yhdessä runsaiden lumituhojen kanssa on alentanut monen metsän tuottavuutta merkittävästi. Hirvi on nykytiheyksillä lähes merkityksetön ongelma edellisiin verrattuna.
Laitapa linkki sellaiseen tutkimukseen, jossa on tultu tulokseen, että suuri aukko on monimuotoisuuden kannalta parempi kuin pieni. Esimerkiksi onko sen pienen uhanalaisen öttiäisen helpompi kömpiä takaisin metsän suojaan paahteelta 50 hehtaarin aukon keskeltä vai 2 hehtaarin?
En tietenkään istuttanut siihen 10ha aukkoon samaa puulajia. Istutin kuusta ja mäntyä, kylvin mäntyä ja siemensyntyistä raudusta tuli itsestään enemmän kuin tarpeeksi. Kuvio on vaan muuttunut hyvin kuusivaltaiseksi, kun sorkkaeläimet tekivät lopullisen perkauksen ja olivat sitä mieltä.
Eipä se aukon kokokaan valitettavasti auta, jos alueella on runsaasti hirviä. Minullakin on nyt 8 hehtaarin männikkö, jossa kahden harvennuksen jälkeenkin lähes jokaisessa rungossa on hirven aiheuttama vika.
Linkkiä tutkimuksiin aukon koon suhteen en voi antaa. Lukemassani artikkelissa ainoastaan todettiin ,että laaja-alaisemmista monimuotoisuutta lisäävistä aukoista on niukkuutta . Tähän haasteeseen suuremmat toimijat ovat viime vuosina ansiokkaasti vastanneet. Elen ajelin pyörälenkillä (72km) tuoreen yli 20 ha:n aukon läpi . ”Lentokenttiä” mahtui kierroksen sisään useita. Aukot sijaitsivat fsc-sertifioiduilla tiloilla.
Harventelin 80-luvun lopulla kevyellä kalustolla tuota mainitsemaani yli 20 ha:n kuviota . Nyt koko männikkö oli päätynyt pyörille.
Paikka toimi vuosia naapuriseuran ”hirviaittana” , josta ei tyhjiä vetoja tehty. Nyt taisi tulla muutos.
Kerkesitkö vilkaista miten oli FSC-sertimetsässä toteutettu uudet sertiohjeistukset ? Säästöpuita n. 2 x määrä (yli 20 cm rklpm) entiseen verrattuna pitäisi olla pystyssä. ( PEFC-metsissä on muuten viime vuonna jätetty keskimäärin 2 x:nen määrä sen sertin ohjeistamasta säästöpuumäärästä/ha pystyyn . PS Jos oletetun vihreän portaan reservuaarimonimulti nimimerkit ym. Petkeleet tulee kommentoimaan, niin kerrottakoon tässä samalla, että koko kiertoajalle ko. säästöpuiden jättäminen ja rantakaistaleiden hakkaamattomuus tulee kalliiksi varsinkin yksityisille mo:lle. Kukin voi laskea niiden aiheuttaman hyödyn ja taloudelliset menetykset omasta näkökulmastaan katsottuna ).
Taitaa Puuki olla aika turhaa puhua sille porukalle mistään metsänomistajan kustannuksista, kun heillä laskutaitokin ulottuu vain kissan laskemiseen pihalle, eikä tietoakaan tunnu olevan kovin paljoa varastossa, kun yhteenkään kysymykseen ei kaikkien näiden vuosien aikana ole tullut yhtään vastausta.
Puukille vastaan ,että säästöpuut oli jätetty kuten tässäkin kuvassa. Maat omisti toinen suuri toimija alueella. Lähetin palstalle lähikuvan yhdestä esimerkillisestä säästöpuuryhmästä .
Säästöpuita on jätetty varmaan riittävästi. Rikkaalla metsäfirmalla on hyvin varaa jättää vaikka ylimääräsiäkin, kun usein on köyhemmilläkin mo:illa – on ollut ainakin sertitarkistuksista päätellen. Vai onko ns. sosiaalinen paine sen aiheuttanut PEFC-metsissä Suomessa (?). Muiden maiden osalta ei ole kovin paljon muuta tietoa kuin mitä medioissa on kirjoitettu esim. naapurimaiden ja etelän sademetsien hakkuutavoista.