Istuttelen tässä ukin vanhaa kaurapeltoa onnettoman 50-v hieskoivikon jälkeen kuuselle. Maapohja lehtoa/vastaavaa suota. Hulluna työntää hiirenporrasta. Ylempänä lähempänä kankaanlaitaa on parempaa ruokamultaa kun emännän kasvimaalla. On työmaata tiedossa ensimmäisen viiden vuoden ajan, se on saletti. Mutta ensiharvennus siintä 25-vuoden päässä. Huomenna loppuu urakka, seuraavaksi nestemäinen boori perään. Käsky konemiehelle oli kasvupaikan rehevyyden vuoksi ”pommimätästys” ja sellainen tuli. Hallasta ei ole ollut näillä vaaroilla haittaa kuin aniharvoin.
Pommimätästykseksi olen kutsunut tosi isoja mättäitä, joissa viereen tulee iso monttu. Työtilaus kuului, että tee niin isoja mättäitä kun hirviät. Löytyy taimet helpommin ja ovat jo valmiiksi ylempänä taistelussa rehuja vastaan. Kokemukseni mukaan toimii. Eihän siellä kiva ole kulkea, mutta puu kasvaa ja ensiharvennuksessa moto kulkee ihan hyvin.
Kuvassa on mallikasta uudistamista – hoidetaan vesitalous kuntoon ja laitetaan nopeasti seuraava puusukupolvi tuottamaan tulevaisuuden tuloja.
Suolla isot mättäät kuuselle saattavat poikia tulevaisuudessa ongelmia laskeutuvan turpeen tuodessa kuusen juuret aivan pintaan. Meillä on yhdellä korpi (=puustoinen / ravinteikas ohutturpeinen suo) kuviolla kuusien juuren aivan pinnassa turpeen kadottua kuusien ympäriltä. Talvella kun harventaa hyvällä havumatolla asiasta ei tule ongelmaa.
Hyvännäköistä pommitusta. Turve on niin maatuneen näköistä, että typpeä varmasti riittää. Turve painuu jatkossakin niin kauan kun kuivatus vain pelaa.
Kuvio näyttää varsin paksuturpeiselta. Tuliko kivennäismaata ojituksen yhteydessä yhtään? Jos ei tullut, niin kaliumin niukkuus on (boorin lisäksi) hyvin todennäköistä. Asian ehtii tutkia muutaman vuoden kuluttua neulasanalyysillä. Edullisin tapa hoitaa kaliumtila kuntoon on todennäköisesti kaliumsulfaatti tai kaliumsuola. Käyttömäärä vain 150kg/ha, menee kohtuu vaivalla käsinlevityksenäkin…
Tässä 100 m leveän vaaran kainalossa olevan korpijuotin pohjalla, mistä kuva, ei tullut vielä kivennäismaa vastaan ojituksessa. Hiukan ylempänä ylärinteellä se tuli vastaan noin puolen metrin syvyydessä. Kuviosta noin 1/3 on sitten lehtomaisen kankaan kivennäismaata (osin aivan multalehtoa), josta tuo toinen pommimätäskuva. Ravinnejuttua pitää seurata. Isä kertoi istutustalkoissa paikan olleen 50-luvulla niin märän, että hevosella piti olla puiset suokengät kevättöissä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kyllä kuusi suolakin kasvaa,kunhan halla ei puraisisi.
Istuttelen tässä ukin vanhaa kaurapeltoa onnettoman 50-v hieskoivikon jälkeen kuuselle. Maapohja lehtoa/vastaavaa suota. Hulluna työntää hiirenporrasta. Ylempänä lähempänä kankaanlaitaa on parempaa ruokamultaa kun emännän kasvimaalla. On työmaata tiedossa ensimmäisen viiden vuoden ajan, se on saletti. Mutta ensiharvennus siintä 25-vuoden päässä. Huomenna loppuu urakka, seuraavaksi nestemäinen boori perään. Käsky konemiehelle oli kasvupaikan rehevyyden vuoksi ”pommimätästys” ja sellainen tuli. Hallasta ei ole ollut näillä vaaroilla haittaa kuin aniharvoin.
Ammattimiehen suunnittelua ja toteutusta.
Mikä on pommimätästys?
Olisiko pommimätästystä, js pudottaisi kauhallisen mutamaata korkealta alas? Kuoppaanko vai viereen, olisiko se silloin paremminkin kuoppamätästystä / vierimätästystä !!1
Pommimätästykseksi olen kutsunut tosi isoja mättäitä, joissa viereen tulee iso monttu. Työtilaus kuului, että tee niin isoja mättäitä kun hirviät. Löytyy taimet helpommin ja ovat jo valmiiksi ylempänä taistelussa rehuja vastaan. Kokemukseni mukaan toimii. Eihän siellä kiva ole kulkea, mutta puu kasvaa ja ensiharvennuksessa moto kulkee ihan hyvin.
Korkeat mättäät ja ojat sattavat pelastaa taimet pakkasukon puraisuilta. Kylmä valuu ojanpohjia pitkin poispoikkeen.
Varsinkin kun olisi jättänyt niitä hieskoivuja sopivan peitteisen määrän ylispuiksi. Hallansuoja ja kosteuden tasaus hoituisi.
Kuvassa on mallikasta uudistamista – hoidetaan vesitalous kuntoon ja laitetaan nopeasti seuraava puusukupolvi tuottamaan tulevaisuuden tuloja.
Suolla isot mättäät kuuselle saattavat poikia tulevaisuudessa ongelmia laskeutuvan turpeen tuodessa kuusen juuret aivan pintaan. Meillä on yhdellä korpi (=puustoinen / ravinteikas ohutturpeinen suo) kuviolla kuusien juuren aivan pinnassa turpeen kadottua kuusien ympäriltä. Talvella kun harventaa hyvällä havumatolla asiasta ei tule ongelmaa.
Hyvännäköistä pommitusta. Turve on niin maatuneen näköistä, että typpeä varmasti riittää. Turve painuu jatkossakin niin kauan kun kuivatus vain pelaa.
Kuvio näyttää varsin paksuturpeiselta. Tuliko kivennäismaata ojituksen yhteydessä yhtään? Jos ei tullut, niin kaliumin niukkuus on (boorin lisäksi) hyvin todennäköistä. Asian ehtii tutkia muutaman vuoden kuluttua neulasanalyysillä. Edullisin tapa hoitaa kaliumtila kuntoon on todennäköisesti kaliumsulfaatti tai kaliumsuola. Käyttömäärä vain 150kg/ha, menee kohtuu vaivalla käsinlevityksenäkin…
Tässä 100 m leveän vaaran kainalossa olevan korpijuotin pohjalla, mistä kuva, ei tullut vielä kivennäismaa vastaan ojituksessa. Hiukan ylempänä ylärinteellä se tuli vastaan noin puolen metrin syvyydessä. Kuviosta noin 1/3 on sitten lehtomaisen kankaan kivennäismaata (osin aivan multalehtoa), josta tuo toinen pommimätäskuva. Ravinnejuttua pitää seurata. Isä kertoi istutustalkoissa paikan olleen 50-luvulla niin märän, että hevosella piti olla puiset suokengät kevättöissä.