Sopiva tieverkosto metsäpalstoilla maksaa aina itsensä takaisin. Helpottaa kauppoja, metsänhoitoa tai vaikkapa myrskynjälkeistä tarkastustakin.
Negatiivisena puolena kyselijöitä riittää tienkäyttöön sellaisilta jotka eivät tien teko vaiheessa sitä tarvitse. Jotka eivät tieoikeutensa suuntaankaan raaski investoida tieverkkoon. Puukaupat kun on käsillä aletaan kyselemään voisiko ajaa tienkautta.
Tuttu tunne kun perattava kuvio on matkan päässä. Minulla oli myös muutamavuosi sitten kesäloma töiksi seitsemänsadan metrin päässä tiestä oleva työmaa.
Silloin vahvistui ja tuli päätös tehdä jatkoa entiselle tielle. Varsinainen taimikonhoito tuntui jo helpolta kun oli saanut kuviolle raahatuksi polttoaineet ja tarvikkeet.
Seuraavana kesänä sain kaivurin töihin, joka olikin tehnyt n. puolikilometriä muotoiltua pohjaa valmiiksi. Olin menossa katsomaan tientekoa alkupää oli kuivaa kangasta, mutta välillä oli pieni kosteampi kohta johon otin lisää vauhtia.
Siinä sattui sitten autolle vahinko, jostain löytyi kolmiomainen laho kanto joka takertui alatukivarren ja vetoakselin väliin. Seuraukset siitä oli, että vetoakselin vaihdelaatikon puolelta lohkesi pala, josta vuoti vaihdelaatikon öljyt tielle.
Silloin tapahtunut sattui kovasti, nyt myöhemmin tuntuu, että oli se hyvä kun tuli rakennetuksi sekin tien jatke.
Vai 700 metriä pitkä matka? Itse kannoin kerran 7km lähimmältä tieltä raivauspalstalle kamppeet ja viikon bensat ja matka ei tuntunut erityisen pitkältä.
Tuo kura on peräisin sateen kastelemalta valtiontieltä. Eikä autokaan enää uusi ole. Jo viisi kuukautta vanha, ja ajettu 11.000 km. Tielle tuli kuvan ottamisen jälkeen kalliomurske koko matkalle. Moto tekee nyt toista harvennusta tuohon 32 v. kylvömännikköön.
Tuntuu niitä kilsoja aikahyvin sitten putoilevan Visakallonkin autoon. Tuolla menolla 25000 vuoteen noin. Kyllä pitää aika taajaa vaihtoväliä. Sehän on muuten loppuunajettu jo 7-8 vuodessa.
Tarkoitat varmaan elinkaarensa puolivälissä, kun ruostekaan ei ehdi alta 10 vuoden autoa tuhoamaan.
Maanmittauslaitos järjestelee tieoikeuksia uusiksi. Kirjeen mukaan tavoitteena on kulkuoikeuksien järjestely todellisia kulkutarpeita vastaavaksi. En tiedä, mistä tällainen projekti on saanut alkunsa, ilmeisesti tätä varten on laadittu oma laki.
Toistaiseksi naapureillani ei ole ollut vaatimuksia minua kohtaan, mutta varmaan tuollaisen tien ilmaantuminen saattaa tällaisissa tilanteissa aiheuttaa naapureille kulkutarvetta. Juuri tuli kirje, jossa oli seudulta pitkä lista vaatimuksia ja niiden vastustamisia. Jos siis on kysynyt muilta halukkuutta osallistua tien rakentamiseen ja saanut kieltävän vastauksen, kannattaa vastaus dokumentoida ja arkistoida hyvin. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130907
Voihan se ranskalaisille PSA:n tuotteille ollakin jo romutusikä ja -kilometrimäärä, mutta ei sentään vielä Jessen moittimille Kauko-Idän autoille. Minulla kertyy kilometrit pelkästään yhteen autoon, joten eihän tuo nyt ole kovinkaan iso määrä silloin kun käy päivätyössä, hoitaa metsät ja vielä muun yritystoiminnan. Auto on minulle liikkumis-, ei seisottamisväline.
Visakallion hanke mennyt ihan puunostajien käsikirjan mukaan.
Ensin tulee tie, sitten moto ja seuraaville metsänomistajille jää kesähakkuusta riesaksi tyvitervas tautinen männikkö.
Jos kaivumaat kuvassa levitetty tiepohjaksi , näyttää olevan maapuhjaltaan todella otollinen kohde tyvitervakselle, hietakangasta.
Kaipa sitä nyt jo näkyisi, jos se olisi tullakseen. Alueella tehtiin 12 vuotta sitten ensiharvennus myös kesällä. Tyvitervas näkyy kyllä jo ensiharvennusvaiheessa. Aleella kasvoi aikaisennin puhdas ja terve kuusikko.
On se ihmeellinen asia, että väkisin pitää hakkuuttaaharvennuksia kesällä, kun viimetalvi olisi ollut erinomaista aikaa niitä tehdä. Meilläpäin myös yksi metsätalousyrittjä harvennutti kuusikkonsa lokakuussa pahimpien syysateiden aikana. Jos on rahat niin vähissä, että hakkuita ei voi talvella teettää, kannattaisi ehkä hiukan vähentää metsäpinta-alaa.
Nyt kun uutta kuitupuuta syövää laitosta nousee niin on aika mahdoton ajatus, että harvennuksia tehtäisiin vain talvella. Riittävän kovat pohjat, oksat ajourille ja kantokäsittely niin kesäharvennus lienee OK.
Meillä on tehty kesäharvennuksia 70-luvulta lähtien. Kyllä ne olisi lopetettu, jos jotain ongelnia olisi ilmentynyt. Täällä Etelä-Suomessa kuiva kesä on parempaa puunkorjuuaikaa kuin lämmin ja märkä syksy tai talvi.
Kyllä sieltä nyt tukkia näyttää tulevan. Hakkuu on vielä kesken, joten kerron tarkemmin kun tiedän määrät. Kuvan hakkuu on n. 7 ha.
Tolopaisella taitaa olla hyvät päivät aika vähissä, jos toisten hakkuiden ajankohdastakin mielensä pahoittaa! Anna toisten tehdä ja yrittää, ja nauti sinä ansaitsemastasi eläkkeestä! Joskus tuntuu, että aivan kaikille ei eläkkeellä olo olekaan niin mukavaa kuin pitäisi. Se näkyy täällä palstalla ilmenevänä kärttyisyytenä.
Eipä näistä tahdo oikein kahta tukkia tulla. Tässä toisessakin harvennuksessa joudutaan vielä poistamaan enimmäkseen lenkoja ja mutkaisia puita. Myös rungoltaan paksuja, mutta liian suurioksaisia puita lähtee. Alueella oli taimikkovaiheessa runsaasti hirvituhoja, joten nyt tyvitukin kohdalta mutkaisia puita riittää. Lisäksi tästä seitsemän hehtaarin alueesta yli hehtaari muuttui hirvien toimesta männiköstä hieskoivikoksi. Jos katsoo kuvaa suurennettuna, joukosta erottuu energiapuuharvennuksen jälkeen pystykarsittuja runkoja.
Kesäharvennus on hyvää harvennusaikaa ja sopii myös kovapohjaisille kuusikoille. Se vaatii vain kunnon havutuksen niin toimii. Meillä keski-suomessa talvea kestää noin kolmisen viikkoa ja loppuaika on enemmän tai vähemmän lumista loskaa. Pieniä pakkasjaksoja seassa. Maapohjat listyvät ja urautuvat kun maa on märkää ja roudatonta. Nykyään hakkaisin hakkaisin kuusikot mieluimmin heinä – elokuussa kuin joulukuun loskakeleillä. Usein se menee niin että kun maassa on lunta 10 – 15 cm niin silloin alkaa kuusikoiden ja koivikoiden harventaminen kovalla tohinalla.
Jos pystykarsinta on tehty asianmukaisesti, kannattaa muu puusto harventaa niin, että karsituilla varmasti on tilaa.
Alkuperäinen tavoite oli, että tyvitukki on oksaton, siitä ylöspäin terveoksaista tukkia päätehakkuuseen asti.
Näyttää, että ensimäinen harvennus on tehty liian aikaisin, eikä noista okasaisista männyistä mitään tukkeja olisi koskaan tullutkaan. Rehevällä maalla pitää kasvattaa mänty 15m pituuteen ennen ensimäistä harvennusta.
Montakos promillea Tolopaisella mahtaa tällä kertaa on veressä, kun tuommoisia kirjoittaa? Alue ei todellakaan ole rehevää, vaan erittäin kivista VT:tä, paikoitelle MT:tä. Kallio on näkyvissä monin paikoin suurelta alalta. Tien paikan yritin luonnollisesti merkata mahdollisimman vähäkiseen paikkaan.
Kylvömännikössä on hyvin usein samassa maapohjassa vierekkäin puita, joissa toisissa on paksuja oksia ja toisissa ei. Tätä voi verrata myös meihin ihmisiin. Aivan samoissa kasvuoloissa toisesta saattaa tulla kusipää ja toisesta ei.
Minun aikanaan ensiharventamani alle kaksikymmenvuotiaat ei oiekin tahtonut silloiselle puuntakuselle aueta. Nyt samanlaista ensiharventaa itse. Noh, ehkä noilla hiukan ikää enemmän kun männystä kyse mutta suhteessa samoilla mennään.
Kelpaa kuvan tietä körötellä , kun murskeetkin jo pinnassa . Hyvä investointi tulevaisuutta ajatellen .
Miksi karulla maapohjalla on tehty energiapuuharvennus ? Raivaussahalla pitäisi pärjtä ensiharvennukseen asti . Ollut ilmeisesti liikaa tavaraa , joka on pakottanut konehommiin liian aikaisin . Useamman vuoden kokemuksella energiapuuhakkuista on todettava , että mistään menestystarinasta metsän kannalta ei ole kyse , jos on pakko tehdä energiapuuharvennus kuvan olosuhteissa. Nyt näyttää puuta olevan kuitekin riittävästi ja kasvu kohtalainen.
Itselläni on parhaillaan työn alla reilu 40 ha:n ensiharvennus yhtiön mailla . Karua ja kivistä on maisema sielläkin . Energiapuuharvennuksesta ei ole nähty edes unta . Raivaussahalla on selvitty tähän asti. Rungot ovat mukavasti 14-15 metrisiä ja niistä valmistuu pääosin 2kpl 5,5 metrin pituista kuitua / runko.
Alue on uudistettu koneistutuksena vuoden 1988 tietämillä . Taimikon varhaisperkausta ei ole tuon ajan ajattelun vuoksi tehty . Yksi raivauskerta on ollut tavoitteena. Nyt varhaisperkaus tehdään aina ja tarvittaessa raivataan toiseen kertaan . On huomattu , että kannattaa olla ajoissa liikkeellä , hirvienkin takia .
Yksiselitteinen vastaus: Kaikki mikä tähän kylvömännikköön on tehty sillä aikataululla kuin on tehty, on hirvet. Älkää alkako väittämään vastaan, sillä olisitte itse tehneet näissä oloissa juuri samoin.
Voin kertoa , että hirviä on ollut edellä kertomallani alueella hyvin runsaasti . Niitä oli vielä silloinkin , kun 14 vuotta sitten aloitelin nykyisen työnanatajani palveluksessa harventelemaan esimerkkini metsäpalstoja . Siihen aikaan taimikot raivattiin vain kerran ja silloinkin aivan liian myöhään . Hiville riitti purtavaa yllikyllin .
Groupin metsäasiantuntijat esittelevät mielellään metsiään vieralijoille . Kannattaa käydä tutustumassa . Asiantuntijat vievät myös kohteille , joissa kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. On siis mahdollista nähdä onnistumisia ja epäonnistumisia ja saada oppia niistä .
Nykyiset toimintamallit perustuvat laajaan kokemukseen ja kokeiluihin . Kymmenessä vuodessa on tapahtunut pitkä harppaus taimikonhoitojen aikaistamisessa .
Jostakin kumman syystä hirveä ei ole koettu merkittäväksi ongelmaksi . Näin ainakin Finsilvan metsien hoidon aluevastaava taannoin kertoi . Nykyinen pyrkimys on saada metsä järeytymään mahdollisimman nopeasti . Laatua syntyy jos on syntyäkseen . Puuston kehitystä ei jarrutella .
Metsänhoito
Sopiva tieverkosto metsäpalstoilla maksaa aina itsensä takaisin. Helpottaa kauppoja, metsänhoitoa tai vaikkapa myrskynjälkeistä tarkastustakin.
Negatiivisena puolena kyselijöitä riittää tienkäyttöön sellaisilta jotka eivät tien teko vaiheessa sitä tarvitse. Jotka eivät tieoikeutensa suuntaankaan raaski investoida tieverkkoon. Puukaupat kun on käsillä aletaan kyselemään voisiko ajaa tienkautta.
Tuttu tunne kun perattava kuvio on matkan päässä. Minulla oli myös muutamavuosi sitten kesäloma töiksi seitsemänsadan metrin päässä tiestä oleva työmaa.
Silloin vahvistui ja tuli päätös tehdä jatkoa entiselle tielle. Varsinainen taimikonhoito tuntui jo helpolta kun oli saanut kuviolle raahatuksi polttoaineet ja tarvikkeet.
Seuraavana kesänä sain kaivurin töihin, joka olikin tehnyt n. puolikilometriä muotoiltua pohjaa valmiiksi. Olin menossa katsomaan tientekoa alkupää oli kuivaa kangasta, mutta välillä oli pieni kosteampi kohta johon otin lisää vauhtia.
Siinä sattui sitten autolle vahinko, jostain löytyi kolmiomainen laho kanto joka takertui alatukivarren ja vetoakselin väliin. Seuraukset siitä oli, että vetoakselin vaihdelaatikon puolelta lohkesi pala, josta vuoti vaihdelaatikon öljyt tielle.
Silloin tapahtunut sattui kovasti, nyt myöhemmin tuntuu, että oli se hyvä kun tuli rakennetuksi sekin tien jatke.
Vai 700 metriä pitkä matka? Itse kannoin kerran 7km lähimmältä tieltä raivauspalstalle kamppeet ja viikon bensat ja matka ei tuntunut erityisen pitkältä.
Sitolkalla ei taida raivaussaha ahkerasti laulaa, jos yhdellä kertaa rahaa viikon bensat yms. 7km matkan metsässä.
Kyllä tiet helpottaa, joskin näyttää vielä aika pehmeä olevan kun uuden auton on noin ryjästänyt.
Tuo kura on peräisin sateen kastelemalta valtiontieltä. Eikä autokaan enää uusi ole. Jo viisi kuukautta vanha, ja ajettu 11.000 km. Tielle tuli kuvan ottamisen jälkeen kalliomurske koko matkalle. Moto tekee nyt toista harvennusta tuohon 32 v. kylvömännikköön.
Rinkassa kantaa 50kg riski mies helposti ja vielä saha päälle menee komeasti. Pulkan narut tulee sitten perässä.
Tuntuu niitä kilsoja aikahyvin sitten putoilevan Visakallonkin autoon. Tuolla menolla 25000 vuoteen noin. Kyllä pitää aika taajaa vaihtoväliä. Sehän on muuten loppuunajettu jo 7-8 vuodessa.
Tarkoitat varmaan elinkaarensa puolivälissä, kun ruostekaan ei ehdi alta 10 vuoden autoa tuhoamaan.
Maanmittauslaitos järjestelee tieoikeuksia uusiksi. Kirjeen mukaan tavoitteena on kulkuoikeuksien järjestely todellisia kulkutarpeita vastaavaksi. En tiedä, mistä tällainen projekti on saanut alkunsa, ilmeisesti tätä varten on laadittu oma laki.
Toistaiseksi naapureillani ei ole ollut vaatimuksia minua kohtaan, mutta varmaan tuollaisen tien ilmaantuminen saattaa tällaisissa tilanteissa aiheuttaa naapureille kulkutarvetta. Juuri tuli kirje, jossa oli seudulta pitkä lista vaatimuksia ja niiden vastustamisia. Jos siis on kysynyt muilta halukkuutta osallistua tien rakentamiseen ja saanut kieltävän vastauksen, kannattaa vastaus dokumentoida ja arkistoida hyvin.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130907
Voihan se ranskalaisille PSA:n tuotteille ollakin jo romutusikä ja -kilometrimäärä, mutta ei sentään vielä Jessen moittimille Kauko-Idän autoille. Minulla kertyy kilometrit pelkästään yhteen autoon, joten eihän tuo nyt ole kovinkaan iso määrä silloin kun käy päivätyössä, hoitaa metsät ja vielä muun yritystoiminnan. Auto on minulle liikkumis-, ei seisottamisväline.
Visakallion hanke mennyt ihan puunostajien käsikirjan mukaan.
Ensin tulee tie, sitten moto ja seuraaville metsänomistajille jää kesähakkuusta riesaksi tyvitervas tautinen männikkö.
Jos kaivumaat kuvassa levitetty tiepohjaksi , näyttää olevan maapuhjaltaan todella otollinen kohde tyvitervakselle, hietakangasta.
Kaipa sitä nyt jo näkyisi, jos se olisi tullakseen. Alueella tehtiin 12 vuotta sitten ensiharvennus myös kesällä. Tyvitervas näkyy kyllä jo ensiharvennusvaiheessa. Aleella kasvoi aikaisennin puhdas ja terve kuusikko.
On se ihmeellinen asia, että väkisin pitää hakkuuttaaharvennuksia kesällä, kun viimetalvi olisi ollut erinomaista aikaa niitä tehdä. Meilläpäin myös yksi metsätalousyrittjä harvennutti kuusikkonsa lokakuussa pahimpien syysateiden aikana. Jos on rahat niin vähissä, että hakkuita ei voi talvella teettää, kannattaisi ehkä hiukan vähentää metsäpinta-alaa.
Järkevää tai ei,Meinaa kesähakkuut.
Kukin tehköön pusikoissaan mitä tahtoo.
Nyt kun uutta kuitupuuta syövää laitosta nousee niin on aika mahdoton ajatus, että harvennuksia tehtäisiin vain talvella. Riittävän kovat pohjat, oksat ajourille ja kantokäsittely niin kesäharvennus lienee OK.
Minkälaista rungon keskitilavuutta tuolta tulee? Kuvasta päätellen ei ainakaan tukkia vielä tässä harvennuksessa.
Meillä on tehty kesäharvennuksia 70-luvulta lähtien. Kyllä ne olisi lopetettu, jos jotain ongelnia olisi ilmentynyt. Täällä Etelä-Suomessa kuiva kesä on parempaa puunkorjuuaikaa kuin lämmin ja märkä syksy tai talvi.
Kyllä sieltä nyt tukkia näyttää tulevan. Hakkuu on vielä kesken, joten kerron tarkemmin kun tiedän määrät. Kuvan hakkuu on n. 7 ha.
Tolopaisella taitaa olla hyvät päivät aika vähissä, jos toisten hakkuiden ajankohdastakin mielensä pahoittaa! Anna toisten tehdä ja yrittää, ja nauti sinä ansaitsemastasi eläkkeestä! Joskus tuntuu, että aivan kaikille ei eläkkeellä olo olekaan niin mukavaa kuin pitäisi. Se näkyy täällä palstalla ilmenevänä kärttyisyytenä.
Jos Visakallion metsissä kasvaa juurikäävän kestäviä havupuita, vie retkeilypäivänä Anneli kiireesti keräämään siemeniä tutkimus käyttöön…..
Hyvä idea savo´ttamies.Tällä kertaa vanhat siemenet ovat lentäneet itämään ja uudet siemenet ovat vasta kehittymässä, mutta palataan talvella asiaan.
Joko männikössäsi on päävaltapuut kahden tukin mittaisia? Jos on, niin kannattaisiko tehdä varovainen yläharvennus lisävaltapuiden eduksi?
Eipä näistä tahdo oikein kahta tukkia tulla. Tässä toisessakin harvennuksessa joudutaan vielä poistamaan enimmäkseen lenkoja ja mutkaisia puita. Myös rungoltaan paksuja, mutta liian suurioksaisia puita lähtee. Alueella oli taimikkovaiheessa runsaasti hirvituhoja, joten nyt tyvitukin kohdalta mutkaisia puita riittää. Lisäksi tästä seitsemän hehtaarin alueesta yli hehtaari muuttui hirvien toimesta männiköstä hieskoivikoksi. Jos katsoo kuvaa suurennettuna, joukosta erottuu energiapuuharvennuksen jälkeen pystykarsittuja runkoja.
Kesäharvennus on hyvää harvennusaikaa ja sopii myös kovapohjaisille kuusikoille. Se vaatii vain kunnon havutuksen niin toimii. Meillä keski-suomessa talvea kestää noin kolmisen viikkoa ja loppuaika on enemmän tai vähemmän lumista loskaa. Pieniä pakkasjaksoja seassa. Maapohjat listyvät ja urautuvat kun maa on märkää ja roudatonta. Nykyään hakkaisin hakkaisin kuusikot mieluimmin heinä – elokuussa kuin joulukuun loskakeleillä. Usein se menee niin että kun maassa on lunta 10 – 15 cm niin silloin alkaa kuusikoiden ja koivikoiden harventaminen kovalla tohinalla.
Jos pystykarsinta on tehty asianmukaisesti, kannattaa muu puusto harventaa niin, että karsituilla varmasti on tilaa.
Alkuperäinen tavoite oli, että tyvitukki on oksaton, siitä ylöspäin terveoksaista tukkia päätehakkuuseen asti.
Näyttää, että ensimäinen harvennus on tehty liian aikaisin, eikä noista okasaisista männyistä mitään tukkeja olisi koskaan tullutkaan. Rehevällä maalla pitää kasvattaa mänty 15m pituuteen ennen ensimäistä harvennusta.
Montakos promillea Tolopaisella mahtaa tällä kertaa on veressä, kun tuommoisia kirjoittaa? Alue ei todellakaan ole rehevää, vaan erittäin kivista VT:tä, paikoitelle MT:tä. Kallio on näkyvissä monin paikoin suurelta alalta. Tien paikan yritin luonnollisesti merkata mahdollisimman vähäkiseen paikkaan.
Jaa, että kuva onkin aivan erilaiselta alueelta kuin varsinainen metsä. Paksuoksaisia mäntyjä tuossa kuitenkin näkyy, joista voi tehdä raakkitukkeja.
Kylvömännikössä on hyvin usein samassa maapohjassa vierekkäin puita, joissa toisissa on paksuja oksia ja toisissa ei. Tätä voi verrata myös meihin ihmisiin. Aivan samoissa kasvuoloissa toisesta saattaa tulla kusipää ja toisesta ei.
Jos Tolopainen olisi vaivautunut katsomaan suurennettua kuvaa hieman tarkemmin, olisi alueen kivisyys selvinnyt hänellekin.
Minun aikanaan ensiharventamani alle kaksikymmenvuotiaat ei oiekin tahtonut silloiselle puuntakuselle aueta. Nyt samanlaista ensiharventaa itse. Noh, ehkä noilla hiukan ikää enemmän kun männystä kyse mutta suhteessa samoilla mennään.
Mitähän Jesse nyt sekoilee? Aikaisemman kuvan koivikot on ensiharvennettu vuonna 2002 jo 12 vuotiaina, ja kuusikot ja männiköt aina kakskymppisinä.
Kuvan kylvömännikkö on 32 vuotias, ja siinä on nyt toinen harvennus menossa.
Kelpaa kuvan tietä körötellä , kun murskeetkin jo pinnassa . Hyvä investointi tulevaisuutta ajatellen .
Miksi karulla maapohjalla on tehty energiapuuharvennus ? Raivaussahalla pitäisi pärjtä ensiharvennukseen asti . Ollut ilmeisesti liikaa tavaraa , joka on pakottanut konehommiin liian aikaisin . Useamman vuoden kokemuksella energiapuuhakkuista on todettava , että mistään menestystarinasta metsän kannalta ei ole kyse , jos on pakko tehdä energiapuuharvennus kuvan olosuhteissa. Nyt näyttää puuta olevan kuitekin riittävästi ja kasvu kohtalainen.
Itselläni on parhaillaan työn alla reilu 40 ha:n ensiharvennus yhtiön mailla . Karua ja kivistä on maisema sielläkin . Energiapuuharvennuksesta ei ole nähty edes unta . Raivaussahalla on selvitty tähän asti. Rungot ovat mukavasti 14-15 metrisiä ja niistä valmistuu pääosin 2kpl 5,5 metrin pituista kuitua / runko.
Alue on uudistettu koneistutuksena vuoden 1988 tietämillä . Taimikon varhaisperkausta ei ole tuon ajan ajattelun vuoksi tehty . Yksi raivauskerta on ollut tavoitteena. Nyt varhaisperkaus tehdään aina ja tarvittaessa raivataan toiseen kertaan . On huomattu , että kannattaa olla ajoissa liikkeellä , hirvienkin takia .
Yksiselitteinen vastaus: Kaikki mikä tähän kylvömännikköön on tehty sillä aikataululla kuin on tehty, on hirvet. Älkää alkako väittämään vastaan, sillä olisitte itse tehneet näissä oloissa juuri samoin.
Voin kertoa , että hirviä on ollut edellä kertomallani alueella hyvin runsaasti . Niitä oli vielä silloinkin , kun 14 vuotta sitten aloitelin nykyisen työnanatajani palveluksessa harventelemaan esimerkkini metsäpalstoja . Siihen aikaan taimikot raivattiin vain kerran ja silloinkin aivan liian myöhään . Hiville riitti purtavaa yllikyllin .
Groupin metsäasiantuntijat esittelevät mielellään metsiään vieralijoille . Kannattaa käydä tutustumassa . Asiantuntijat vievät myös kohteille , joissa kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. On siis mahdollista nähdä onnistumisia ja epäonnistumisia ja saada oppia niistä .
Nykyiset toimintamallit perustuvat laajaan kokemukseen ja kokeiluihin . Kymmenessä vuodessa on tapahtunut pitkä harppaus taimikonhoitojen aikaistamisessa .
Jostakin kumman syystä hirveä ei ole koettu merkittäväksi ongelmaksi . Näin ainakin Finsilvan metsien hoidon aluevastaava taannoin kertoi . Nykyinen pyrkimys on saada metsä järeytymään mahdollisimman nopeasti . Laatua syntyy jos on syntyäkseen . Puuston kehitystä ei jarrutella .
Jos olisin tuon kuvan männikön raivannut aikaisemmin, sen paikalla olisi nyt seitsemän hehtaarin kokoinen hirvien järsimä hieskoivikko.