Ei huonosti, jos 30 vuodessa on hoitamattomana kasvanut tuohon malliin. Nyt kyllä on rästiä jo sen verran, että tästä eteenpäin jatkaminen on takkuista.
Onkohan isokin kuvio? Hyvä kohde, jos on sertifikaatin takia tarvetta jättää osa tilakokonaisuudesta metsätalouden ulkopuolelle.
Minun mielestä näyttää, että paljon mahdollista ettei ole tehty juuri mitään laikutuksen jälkeen. No ehkä taimikonhoitoa mutta ei ensiharvennusta. Puuttuvat rungot on lahoja riukuja jotka on pääosin pitkällään.
Nykyään metsänhoitokin on paha.
Tällaisilla sitten pitäisi eräiden vallassa olevien suuntausten ja ryhmien mielestä pystyä maksamaan ne muiden maiden velat jotka samat viisaat ovat Suomen kontolle ottaneet.
Kipi oikeassa. Tuohan kuvan metsä edustaa heidän eli vihervasemmiston ihannetilaa ja suojelupaalut vain kulmilta puuttuu. Kun olemme kaikki rääseiköt suojelleet on sitten sen EU-solidaarisuusmaksukin jo kohtsillään kait maksulankeemassa. Mitenkähän puujalkasuomi alkaa maksaa? Rahdataanko seuraavaksi sieltä saamamaista kansaa nauramaan meidän päättäjiämme Arkadianmäelle? Vaiko näitä suojeluraiskioitako ihmettelemään? Meneehän ne kummatkin siinä samalla turistibussilla. Mehän senkin ajelun kuitenkin sitten maksamme.
Yllättävän hyvin puusto on silti kasvanut, jos on 80-luvulta peräisin ja raivauksia ei ole tehty. Hiukan kyllä minäkin epäilen, että jotain on tehty. Mutta se on samantekevää. Olennaista on se, että vaikka kohteen talousmetsätausta kuvista selvästi erottuukin, hienosti monien kauhisteleman avohakkuun jäljet on näinkin nopeasti hävinnyt. Onhan tuo ollut jo pitkään olemukseltaan melko luontaisen kaltainen, ei vasta 40 vuotiaana sellaiseksi kehittynyt.
Monimuotoisuus on jo niinkin korkealla tasolla, että kohteen jatkokäsittely aiheuttaisi pahaa mieltä monille luonnonsuojelijoille. Eli kun 40-vuotta sitten aukkona ollut kohde on jo nyt näin hieno, metsätaloudessa on paljon mahdollisuuksia luontoarvojen yhteensovittamisessa nimenomaan jaksollisessa kasvatuksessa. Avaimet näkyy kuvissa: Sekametsä ja tietty luontaisen kehityksen mukainen erirakenteisuus eli valopuut päällä ja varjopuita alla.
Nyt on kuitenkin niin, että Suomessa on puun ylituotantotilanne. Osa hakkuista jää silloin väkisin tekemättä. Ne kohteet korjataan, jotka ovat puun kuljetuksen kannalta sopivassa kohtaa, joissa on tiestö kunnossa ja hoidetut leimikot.
Ei näitä hoitamattomia aktiivisen metsänomistajan kannata kauhistella vaan ristiä kätensä, että niitäkin on. Harvennusrästit voivat metsänkasvatuksen kannattavuutta ajatellen olla jopa hyvä asia.
Kun sentään taimikonhoito on suoritettu, niin luonto hoitaa harvennuksen ja kuitupuun ylitarjonta pienenee, eikä metsä kuitenkaan mene täysin piloille, kuten kuvista näkyy.
Glan mielestä kohteen uudelleen hoitoon otto aiheuttaisi pahaa mieltä monille luonnosuojelijoille. Ja sen vuoksiko pitäisi lakata metsiä hoitamasta ettei vain joku piipero pahoita mieltään? Kun tuo esimerkiksi harvennettaisiin aika varovaisella maaston runnomisella ei luontoarvot juurikaan ainakaan huonone. Tulee marjat mättäisiin ja alkaa eloa metsässä muutenkin. Tuohan kuolee kuin luonnonsuojeluaate aikaa myöten. Museointi huomataan ennen pitkää täysin tarpeettomaksi ja tuhoisaksi metsien suojelussa.
”Ja sen vuoksiko pitäisi lakata metsiä hoitamasta ettei vain joku piipero pahoita mieltään?”
Ei tietenkään.
Metsien hoitoa pitää jatkaa ja tuo kuva kertoo sen, miten nopeasti avohakkuun jäljet voi maastosta kadota. Kovin pysyvää vahinkoa ei siis avohakkuussa saada aikaan. Toisaalta kuva kertoo myös sen, miten monimuotoinen talousmetsäkin voi olla, kunhan luontoarvot otetaan huomioon suosimalla sekapuustoisuutta ja sallimalla valopuiden alle kasvaa joko seuraavan sukupolven puusto tai sitten vain antaa sen muodostaa monimuotoisuuden kannalta riittävästi erirakenteisuutta.
Hyviä huomioita Glalla ja voisi tosiaan ollakkin hyödyllistä näiden suojelumuseointikaahottajien nähdä tällainenkin. Mutta ei taida kehä3:n sisäpuolelta aivan kerrostalon ikkunasta tiirailulla näkyä.
Naurattaa nuo GLA:n jutut.
Että niin pian häviää aukkohakkuun jäljet (40v) ja ei pysyvää haittaa.
Vahinko ja menetetyt tulot syntyy vasta taimikon hoitamattomuudesta ja jatkotoimenpiteiden laiminlyönneistä.
Eihän tuon metsän kanssa rahallisesti ole vielä hävitty montaa satasta hehtaarilla mutta jos tuolla tapaa aikoo kasvattaa metsänsä päätehakkuuseen on kyllä parempi pitää palsta visusti omana tietonaan. Yksikin piipero pääsee tuollaisesta ”hajulle” on suojelutolpat nurkilla aika nopsaan.
Tuo on alle 40 vuotta sitten hakattu aukeaksi ja sitten laikutettu ja varmasti joku raivuukin tehty. Jos tuo on luontoväen ykkös suojelukohteita niin minä en ymmärrä miksi. Metsässä ei näy lehtipuita, ei tiheitä puskia, ei järeitä säästöpuita, ei järeitä lahoja. Ensiharvennus on myöhässä, mutta edelleen kannattaa suorittaa.
Kaikki ränsistyvä ja maatuva on luontoväen mieleen. Onhan museointi juuri sitä ja siitä ne tykkää. Onhan tuollaiset aika hyvää vastapainoa normaalille asfaltti/betoniharmaudelle. Maatuva metsä on kuin vihreiren ideologia. Katoaa kun tarpeeksi aikaa kuluu.
Paikka josta kuvat suonlaitaan hieman viettävää länsirinnettä,ylempänä tasaisella hieskoivua ja pihlajaa sakeana ja voi olla että on tehty jonkinnäköinen raivaus taimikon alkuvaiheessa.Koulupoikana metsästellässä alue oli järeää kuusikkoa.
Pihkatappi: ”tuo on luontoväen ykkös suojelukohteita niin minä en ymmärrä miksi. Metsässä ei näy lehtipuita, ei tiheitä puskia, ei järeitä säästöpuita, ei järeitä lahoja.”
Metsässä näkyy sekapuustoa, myös lehtipuuta, erirakenteisuutta ja runsaasti tuulenkaatoja, joista syntyy lahopuuta. Tietysti puusto ei ole kovin vanhaa, kun kuvio on vasta n. 40 vuotias ja tuohon aikaan ei säästöpuita ollut tapana jättää. Lisäksi monin paikoin kohteessa on runsaasti varvikkoa, jossa varmasti paljon mustikkaa.
Ei se silti luontoväen ykköskohde olekaan. Se on silti virkistys- ja luontoarvojen osalta hyvä kohde, jonka käsittely nähdään varmasti uhkana. Mutta kun avohakkuun jälkeen syntyy näin nopeasti näin monimuotoinen kohde, se osoittaa mahdollisuudet huomioida luontoarvot jaksollisen kasvatuksen metsässä.
Johdatin ehkä keskustelua väärille raiteille, kun aloin puhua luontoväen suulla. Olisi pitänyt vain keskittyä niihin mahdollisuuksiin, joita puuntuottajalla on olemassa. Tällä hetkellähän tietyt tahot markkinoivat jatkuvaa kasvatusta luontoarvojen osalta hyvänä ja jaksollista huonona menetelmänä. Se on minusta täysin väärin, koska jaksollisen kasvatuksen kohteessa on mahdollista suosia sekametsää, lahopuustoa ja erirakenteisuutta. Päätehakkuun jälkeinen avoin ja taimikkovaihekin voi olla pieni osa kiertoajasta, ei mikään kymmenien vuosien mittainen jakso, kuten monesti annetaan ymmärtää.
Tuossa on mennyt asiat hyvin ensimmäiset 25 vuotta. Hyvin uudistunut tiheäksi, taimikonhoito on tehty joko perkauksena, tuppaat harvennettu tai jopa varsinainen taimikonhoito sahattu
Sitten ensiharvennuksen tultua ajankohtaiseksi metsänomistaja ei ole lähtenyt puukaupoille, jostakin syystä.
Todennäköisesti tyypillinen änkyrä ja ollut mieltä, että puunhinta on huono, hänen mielestään. Sitten jäänyt tuohon kuntoon hyvä kasvatusmetsän aihio.
Olisi saanut paremman hinnan silloin kun nyt, lisäksi menettänyt koko kuvion tuottopitentiaalin.
Sitä se metsäala on nykyään, metsänomistajia pitää jopa kopistella ja kouluttaa hakkuisiin. Se ensimmäinen harvennus on metsänhoidollinen.
Näiden ”unohdusten” suurin syy järjestään on edellä kuvailtu tilanne.
Husse varmasti oikeassa. Onhan täälläkin kuidun hinta ollut se ainut huoli. Silti esimerkiksi päätehakkuulla tuijotetaan vain tukin hintaa. Kuitu vaikka lahjoitetaan.
No, jos päätehakkuussa tukkia on 90% ja ylikin, niin tukin hintahan siinä silloin ratkaisee. Toki sellaisessa kaupassa kuidullekin saa aivan kelpo hinnan.
Tokkiinsa luonaa Päijät-Hämeessä, ei muualla. Siellä aurinko paistelee kyllä mukavasti aika isoilla aukoilla nykyään. Muullakin kuin peltoaukeilla. Nyt alkaisi olla mielestäni välillä länsi/lounaisrannikon vuoro. Täältä ei kulje pienemmälläkään tukkiprossalla. Ja senhän kuitenkin luulisi isoja kiinnostavan. Ei suuren tukkiprossan.
Annatteko mahdollisia metsänhoitovinkkejä myös suojelujaarittelunne perään?
Nuoren metsän kunnostus; Riukuuntuneen puuston raivaus raivaussahalla. Sitten näkee kokonaiskuvan paremmin, kevyt harvennus jottei tuuli/lumituhot uhkaisi. Pelatettaisiin mitä voi.
Sitten vaan odottelemaan aikaa parempaa.
Siellä missä hieskoivu-pihlajasekoitusta, jättää parhaita hieksiä kasvamaan. Pihlaja tuo monimuotoa, niihin ei tarvis koskea, jos ei mitään talouspuutakaan ole niissä kohdin (?)
Jos kuvio osa isompa tilaa, antaisi sen metsäyhtiölle vuokralle, ei tarvitsisi omaa aikaa ja rahaa laittaa ,, TS. nollatuotolla hoidattaa. Sillä hoitokuluihin voi upota enemmän taaloja kuin energia-kuidunmyynnistä nyt saisi ko. kohteesta. Metsäyhtiö sitoutuu hoitamaan sitä parhaimman mukaan. Ties vuokra-ajan jälkeen oltaisiin jo voiton puolella.
Jos täällä saa nuoren metsän harvennuksesta energiapuuna ainakin 15,00 euroa kuutiolta pystyyn niin mitenkähän lie se kannattamattomuus. Tuokin jo viime vuodenvaihteen tiimoilta. Uskon että nyt jopa euro-pari tullut lisääkin vielä. Ei minulle metsäyhtiö ainakaan ole ilmaista hoitoa vielä tehnyt. Kyllä niistä veloitetaan. Aivan normaalisti. Toki kait sen saa puukaupan yhteyteen mutta sama lopputulos kuitenkin. Tuo e-puuasia on vain päin per….ä oivallettu asia ainakin näillä palstoilla. Se on täällä aivan tavallinen metsän käsittely muiden joukossa. Monesti jopa halutumpi ostotapa kuin normaali ensiharvennus esim.
Metsäyhtiölle vuokraaminen on tosiaan nollatuoton (tai -merkkistä) hommaa. Sen verran vähän ne maksaa vuokraa hakkuisiin nähden. E-puu on tullut yhdeksi varteenotettavaksi puutavaralajiksi muiden joukossa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Tämä on sitä vihreää unelmaa.
Ei huonosti, jos 30 vuodessa on hoitamattomana kasvanut tuohon malliin. Nyt kyllä on rästiä jo sen verran, että tästä eteenpäin jatkaminen on takkuista.
Onkohan isokin kuvio? Hyvä kohde, jos on sertifikaatin takia tarvetta jättää osa tilakokonaisuudesta metsätalouden ulkopuolelle.
Kirjoitusvirhe hakkuuajankohdasta,piti olla -80 luvun alussa.Kuvion koko n.3ha.
Onhan tuota raivattu ensialkuun, varmaan tehty jonkinlainen ensiharvennuskin, mutta sen jälkeen se on jäänyt omilleen.
Minun mielestä näyttää, että paljon mahdollista ettei ole tehty juuri mitään laikutuksen jälkeen. No ehkä taimikonhoitoa mutta ei ensiharvennusta. Puuttuvat rungot on lahoja riukuja jotka on pääosin pitkällään.
Nykyään metsänhoitokin on paha.
Tällaisilla sitten pitäisi eräiden vallassa olevien suuntausten ja ryhmien mielestä pystyä maksamaan ne muiden maiden velat jotka samat viisaat ovat Suomen kontolle ottaneet.
Kipi oikeassa. Tuohan kuvan metsä edustaa heidän eli vihervasemmiston ihannetilaa ja suojelupaalut vain kulmilta puuttuu. Kun olemme kaikki rääseiköt suojelleet on sitten sen EU-solidaarisuusmaksukin jo kohtsillään kait maksulankeemassa. Mitenkähän puujalkasuomi alkaa maksaa? Rahdataanko seuraavaksi sieltä saamamaista kansaa nauramaan meidän päättäjiämme Arkadianmäelle? Vaiko näitä suojeluraiskioitako ihmettelemään? Meneehän ne kummatkin siinä samalla turistibussilla. Mehän senkin ajelun kuitenkin sitten maksamme.
Sopisi nykypäivänä luonnonsuojelualueeksi.
Yllättävän hyvin puusto on silti kasvanut, jos on 80-luvulta peräisin ja raivauksia ei ole tehty. Hiukan kyllä minäkin epäilen, että jotain on tehty. Mutta se on samantekevää. Olennaista on se, että vaikka kohteen talousmetsätausta kuvista selvästi erottuukin, hienosti monien kauhisteleman avohakkuun jäljet on näinkin nopeasti hävinnyt. Onhan tuo ollut jo pitkään olemukseltaan melko luontaisen kaltainen, ei vasta 40 vuotiaana sellaiseksi kehittynyt.
Monimuotoisuus on jo niinkin korkealla tasolla, että kohteen jatkokäsittely aiheuttaisi pahaa mieltä monille luonnonsuojelijoille. Eli kun 40-vuotta sitten aukkona ollut kohde on jo nyt näin hieno, metsätaloudessa on paljon mahdollisuuksia luontoarvojen yhteensovittamisessa nimenomaan jaksollisessa kasvatuksessa. Avaimet näkyy kuvissa: Sekametsä ja tietty luontaisen kehityksen mukainen erirakenteisuus eli valopuut päällä ja varjopuita alla.
Nyt on kuitenkin niin, että Suomessa on puun ylituotantotilanne. Osa hakkuista jää silloin väkisin tekemättä. Ne kohteet korjataan, jotka ovat puun kuljetuksen kannalta sopivassa kohtaa, joissa on tiestö kunnossa ja hoidetut leimikot.
Ei näitä hoitamattomia aktiivisen metsänomistajan kannata kauhistella vaan ristiä kätensä, että niitäkin on. Harvennusrästit voivat metsänkasvatuksen kannattavuutta ajatellen olla jopa hyvä asia.
Kun sentään taimikonhoito on suoritettu, niin luonto hoitaa harvennuksen ja kuitupuun ylitarjonta pienenee, eikä metsä kuitenkaan mene täysin piloille, kuten kuvista näkyy.
Glan mielestä kohteen uudelleen hoitoon otto aiheuttaisi pahaa mieltä monille luonnosuojelijoille. Ja sen vuoksiko pitäisi lakata metsiä hoitamasta ettei vain joku piipero pahoita mieltään? Kun tuo esimerkiksi harvennettaisiin aika varovaisella maaston runnomisella ei luontoarvot juurikaan ainakaan huonone. Tulee marjat mättäisiin ja alkaa eloa metsässä muutenkin. Tuohan kuolee kuin luonnonsuojeluaate aikaa myöten. Museointi huomataan ennen pitkää täysin tarpeettomaksi ja tuhoisaksi metsien suojelussa.
”Ja sen vuoksiko pitäisi lakata metsiä hoitamasta ettei vain joku piipero pahoita mieltään?”
Ei tietenkään.
Metsien hoitoa pitää jatkaa ja tuo kuva kertoo sen, miten nopeasti avohakkuun jäljet voi maastosta kadota. Kovin pysyvää vahinkoa ei siis avohakkuussa saada aikaan. Toisaalta kuva kertoo myös sen, miten monimuotoinen talousmetsäkin voi olla, kunhan luontoarvot otetaan huomioon suosimalla sekapuustoisuutta ja sallimalla valopuiden alle kasvaa joko seuraavan sukupolven puusto tai sitten vain antaa sen muodostaa monimuotoisuuden kannalta riittävästi erirakenteisuutta.
Hyviä huomioita Glalla ja voisi tosiaan ollakkin hyödyllistä näiden suojelumuseointikaahottajien nähdä tällainenkin. Mutta ei taida kehä3:n sisäpuolelta aivan kerrostalon ikkunasta tiirailulla näkyä.
Naurattaa nuo GLA:n jutut.
Että niin pian häviää aukkohakkuun jäljet (40v) ja ei pysyvää haittaa.
Vahinko ja menetetyt tulot syntyy vasta taimikon hoitamattomuudesta ja jatkotoimenpiteiden laiminlyönneistä.
En ymmärrä vieläkään mitä tarkoitat, mutta ei kai sen ole väliä.
Metlan tutkima 40%:n luonnonpoistuma pitää hyvinkin paikkansa.
Eihän tuon metsän kanssa rahallisesti ole vielä hävitty montaa satasta hehtaarilla mutta jos tuolla tapaa aikoo kasvattaa metsänsä päätehakkuuseen on kyllä parempi pitää palsta visusti omana tietonaan. Yksikin piipero pääsee tuollaisesta ”hajulle” on suojelutolpat nurkilla aika nopsaan.
Tuo on alle 40 vuotta sitten hakattu aukeaksi ja sitten laikutettu ja varmasti joku raivuukin tehty. Jos tuo on luontoväen ykkös suojelukohteita niin minä en ymmärrä miksi. Metsässä ei näy lehtipuita, ei tiheitä puskia, ei järeitä säästöpuita, ei järeitä lahoja. Ensiharvennus on myöhässä, mutta edelleen kannattaa suorittaa.
Kaikki ränsistyvä ja maatuva on luontoväen mieleen. Onhan museointi juuri sitä ja siitä ne tykkää. Onhan tuollaiset aika hyvää vastapainoa normaalille asfaltti/betoniharmaudelle. Maatuva metsä on kuin vihreiren ideologia. Katoaa kun tarpeeksi aikaa kuluu.
Paikka josta kuvat suonlaitaan hieman viettävää länsirinnettä,ylempänä tasaisella hieskoivua ja pihlajaa sakeana ja voi olla että on tehty jonkinnäköinen raivaus taimikon alkuvaiheessa.Koulupoikana metsästellässä alue oli järeää kuusikkoa.
Pihkatappi: ”tuo on luontoväen ykkös suojelukohteita niin minä en ymmärrä miksi. Metsässä ei näy lehtipuita, ei tiheitä puskia, ei järeitä säästöpuita, ei järeitä lahoja.”
Metsässä näkyy sekapuustoa, myös lehtipuuta, erirakenteisuutta ja runsaasti tuulenkaatoja, joista syntyy lahopuuta. Tietysti puusto ei ole kovin vanhaa, kun kuvio on vasta n. 40 vuotias ja tuohon aikaan ei säästöpuita ollut tapana jättää. Lisäksi monin paikoin kohteessa on runsaasti varvikkoa, jossa varmasti paljon mustikkaa.
Ei se silti luontoväen ykköskohde olekaan. Se on silti virkistys- ja luontoarvojen osalta hyvä kohde, jonka käsittely nähdään varmasti uhkana. Mutta kun avohakkuun jälkeen syntyy näin nopeasti näin monimuotoinen kohde, se osoittaa mahdollisuudet huomioida luontoarvot jaksollisen kasvatuksen metsässä.
Johdatin ehkä keskustelua väärille raiteille, kun aloin puhua luontoväen suulla. Olisi pitänyt vain keskittyä niihin mahdollisuuksiin, joita puuntuottajalla on olemassa. Tällä hetkellähän tietyt tahot markkinoivat jatkuvaa kasvatusta luontoarvojen osalta hyvänä ja jaksollista huonona menetelmänä. Se on minusta täysin väärin, koska jaksollisen kasvatuksen kohteessa on mahdollista suosia sekametsää, lahopuustoa ja erirakenteisuutta. Päätehakkuun jälkeinen avoin ja taimikkovaihekin voi olla pieni osa kiertoajasta, ei mikään kymmenien vuosien mittainen jakso, kuten monesti annetaan ymmärtää.
Tuossa on mennyt asiat hyvin ensimmäiset 25 vuotta. Hyvin uudistunut tiheäksi, taimikonhoito on tehty joko perkauksena, tuppaat harvennettu tai jopa varsinainen taimikonhoito sahattu
Sitten ensiharvennuksen tultua ajankohtaiseksi metsänomistaja ei ole lähtenyt puukaupoille, jostakin syystä.
Todennäköisesti tyypillinen änkyrä ja ollut mieltä, että puunhinta on huono, hänen mielestään. Sitten jäänyt tuohon kuntoon hyvä kasvatusmetsän aihio.
Olisi saanut paremman hinnan silloin kun nyt, lisäksi menettänyt koko kuvion tuottopitentiaalin.
Sitä se metsäala on nykyään, metsänomistajia pitää jopa kopistella ja kouluttaa hakkuisiin. Se ensimmäinen harvennus on metsänhoidollinen.
Näiden ”unohdusten” suurin syy järjestään on edellä kuvailtu tilanne.
Husse varmasti oikeassa. Onhan täälläkin kuidun hinta ollut se ainut huoli. Silti esimerkiksi päätehakkuulla tuijotetaan vain tukin hintaa. Kuitu vaikka lahjoitetaan.
No, jos päätehakkuussa tukkia on 90% ja ylikin, niin tukin hintahan siinä silloin ratkaisee. Toki sellaisessa kaupassa kuidullekin saa aivan kelpo hinnan.
Onhan noita prosentteja, vielä sentään kympin jätit jemmaan.
Kun metsää hoitaa ja harventaa ajallaan, koko kiertoajankin tukkiosuus on 80%.
Tokkiinsa luonaa Päijät-Hämeessä, ei muualla. Siellä aurinko paistelee kyllä mukavasti aika isoilla aukoilla nykyään. Muullakin kuin peltoaukeilla. Nyt alkaisi olla mielestäni välillä länsi/lounaisrannikon vuoro. Täältä ei kulje pienemmälläkään tukkiprossalla. Ja senhän kuitenkin luulisi isoja kiinnostavan. Ei suuren tukkiprossan.
Annatteko mahdollisia metsänhoitovinkkejä myös suojelujaarittelunne perään?
Nuoren metsän kunnostus; Riukuuntuneen puuston raivaus raivaussahalla. Sitten näkee kokonaiskuvan paremmin, kevyt harvennus jottei tuuli/lumituhot uhkaisi. Pelatettaisiin mitä voi.
Sitten vaan odottelemaan aikaa parempaa.
Siellä missä hieskoivu-pihlajasekoitusta, jättää parhaita hieksiä kasvamaan. Pihlaja tuo monimuotoa, niihin ei tarvis koskea, jos ei mitään talouspuutakaan ole niissä kohdin (?)
Jos kuvio osa isompa tilaa, antaisi sen metsäyhtiölle vuokralle, ei tarvitsisi omaa aikaa ja rahaa laittaa ,, TS. nollatuotolla hoidattaa. Sillä hoitokuluihin voi upota enemmän taaloja kuin energia-kuidunmyynnistä nyt saisi ko. kohteesta. Metsäyhtiö sitoutuu hoitamaan sitä parhaimman mukaan. Ties vuokra-ajan jälkeen oltaisiin jo voiton puolella.
Jos täällä saa nuoren metsän harvennuksesta energiapuuna ainakin 15,00 euroa kuutiolta pystyyn niin mitenkähän lie se kannattamattomuus. Tuokin jo viime vuodenvaihteen tiimoilta. Uskon että nyt jopa euro-pari tullut lisääkin vielä. Ei minulle metsäyhtiö ainakaan ole ilmaista hoitoa vielä tehnyt. Kyllä niistä veloitetaan. Aivan normaalisti. Toki kait sen saa puukaupan yhteyteen mutta sama lopputulos kuitenkin. Tuo e-puuasia on vain päin per….ä oivallettu asia ainakin näillä palstoilla. Se on täällä aivan tavallinen metsän käsittely muiden joukossa. Monesti jopa halutumpi ostotapa kuin normaali ensiharvennus esim.
Metsäyhtiölle vuokraaminen on tosiaan nollatuoton (tai -merkkistä) hommaa. Sen verran vähän ne maksaa vuokraa hakkuisiin nähden. E-puu on tullut yhdeksi varteenotettavaksi puutavaralajiksi muiden joukossa.