Koivut poistettiin ylispuina . Tusinan verran jäi hehtaarille pystyyn aukkopaikkoihin .
Kaadettujen koivujen tukkiprosentti oli 3 . Kuvassa yksi poistetuista tukkikoivuista . Vain kuvassa olevat kuuset jätetttiin .
0 % . Pelkkä kuitua eikä laatu korjaannu päätehakkuuseen mennessäkään .
Kyseessä oli ylispuun poisto . Palsta oli jälleen kerran esimerkki kaksivaihekasvatuksen ongelmista ja riskeistä .
Niin ja niistä jäljelle jäävistä puolessa on laho muutaman vuoden päästä. Osassa se on jo nyt valmiina. Tuo kaksivaihe kasvatus on ihan p….stä. Onhan se sellaista lahojen ja tyviväärien kasvatusta jos muutakaan ei metsälle olla tekemässä.
MInusta sinänsä kaksi vaihe onnistuu jos omistajalla on aikaa ja vaivaa tehdöä polttopuu savottaa sekä tehdä metsän taimikonhoitotyöt. Vaatii harrastetta ja aikaa- sitä ei ole kuin vanhan koulukunnan isännillä jotka ei hikikarpaloitaan laske.
Konetyönä näemmä hankalaa tehdä hyvää jälkeä ja nyt ollaan näemmä aivan hoitamattomassa rehevässä pohjassa. Ei ole raivuusaha laulanut omistajalla mihnään vaiheessa.
Hiihtoniilon linjoilla. Kyllä nuo kahden puulajin kasvatukset on tullut koettua ja onnistuu mutta vaatii juuri käsitöitä joilla saa vielä kuituakin samantein kasalle.
Hiihtoniilo on aivan oikeassa, että homma onnistuu, jos viitseliäisyyttä riittää. Siltä osin olen eri mieltä, että kyllä on vielä nuorempaakin sukupolvea, jolla intoa riittää metsänhoidollisesti haasteellisempiinkin kohteisiin (kuten allekirjoittanut).
Mikään kaksivaiheisen kasvatuksen mallikkohdehan tuo ei kuvan perusteella ole, vaan esimerkki laiminlyödystä raivaussahatyöstä. Alle metrin välein ei pitäisi olla puita missään tilanteessa, jos motolla on tarkoitus hakata. Puut ovat luultavasti liki samanikäisiä, koivut etukasvuisia ja kuuset kasvaneet niiden varjossa, rungot liian lähekkäin ja todennäköisesti vielä kuusenlatvat koivujen piiskaamia.
Syksyllä lähetin kuvan omalta peltokoivikon 2-harvennuspalstalta, missä pystyyn jääneet koivut alkaa olla vanerin mitoissa, pituutta 20 metriä ja alla pari-kolmemetrinen kuusialikasvos. Koivunlatvat eivät tärvele kuusien latvusta ja näillä näkymin seuraava hakkuu on noiin viidentoista vuoden päästä tehtävä väljennys tai sitten totaalinen ylispuun poisto parinkymmenen vuoden kuluttua. Liian laajoiksi ei saisi koivunlatvat kehittyä, kun savotassa menee kuusia liikaa rikki sitten. Toisaalta järeiden tyvikoivujen hinta houkuttelee. Eri puutavaralajien hintasuhteiden kehitys vaikuttaa hoitotoimenpiteisiin, mutta jos vanerikoivikon päätehakkuun jälkeen palstalle jää 02-kehitysluokan kuusikko, niin siinä on parinkymmenen vuoden ajansäästö verrattuna siihen, että alussa maa on autio ja tyhjä.
Juuri kuvan kaltaista ”metsää” sain edullisesti eräässä kuusi vuotta sitten tekemässäni metsäkaupassa 10 hehtaaria. Kuuset ehkä hieman paremman näköisiä. Tila oli Etelä-Suomen kriteereillä hieman syrjässä, mutta omaa hyvä tieyhteydet. Kolmasosa kuvan kaltaista ja oli metsäarviossa tuon puuston arvo arvioitu hyvin matalaksi. Lotolla tarjosin hieman metsäarvion alle ja sain tilan, ilmeisesti juuri kyseiset kuviot karkottivat pahimmat kilpailijat. Itse harventelin, tosin jätin koivuja mahdollisuuksien rajoissa kuusten huonouden vuoksi. Käytännössä jos tuo kuusikko siitä yhtään lihoo, niin kauppa jo sen ansiosta reilusti plussalle.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Tuossa oikein näkee järeyseronkin mitä kuustonen vastaan koivu siloinen pystyy.
Koivut poistettiin ylispuina . Tusinan verran jäi hehtaarille pystyyn aukkopaikkoihin .
Kaadettujen koivujen tukkiprosentti oli 3 . Kuvassa yksi poistetuista tukkikoivuista . Vain kuvassa olevat kuuset jätetttiin .
Mikä oli kohteelta poistettujen kuusien tukkiprosentti?
0 % . Pelkkä kuitua eikä laatu korjaannu päätehakkuuseen mennessäkään .
Kyseessä oli ylispuun poisto . Palsta oli jälleen kerran esimerkki kaksivaihekasvatuksen ongelmista ja riskeistä .
Niin ja niistä jäljelle jäävistä puolessa on laho muutaman vuoden päästä. Osassa se on jo nyt valmiina. Tuo kaksivaihe kasvatus on ihan p….stä. Onhan se sellaista lahojen ja tyviväärien kasvatusta jos muutakaan ei metsälle olla tekemässä.
Tässä ei varmaankaan ole ollut kyse minkäänlaisesta kasvatuksesta. Kaksivaiheinen kasvatus vaatii hoitotoimenpiteitä kuten muutkin mallit.
MInusta sinänsä kaksi vaihe onnistuu jos omistajalla on aikaa ja vaivaa tehdöä polttopuu savottaa sekä tehdä metsän taimikonhoitotyöt. Vaatii harrastetta ja aikaa- sitä ei ole kuin vanhan koulukunnan isännillä jotka ei hikikarpaloitaan laske.
Konetyönä näemmä hankalaa tehdä hyvää jälkeä ja nyt ollaan näemmä aivan hoitamattomassa rehevässä pohjassa. Ei ole raivuusaha laulanut omistajalla mihnään vaiheessa.
Hiihtoniilon linjoilla. Kyllä nuo kahden puulajin kasvatukset on tullut koettua ja onnistuu mutta vaatii juuri käsitöitä joilla saa vielä kuituakin samantein kasalle.
Käsityön ystävänä liittoudun kahden edellisen linjaan.
Hiihtoniilo on aivan oikeassa, että homma onnistuu, jos viitseliäisyyttä riittää. Siltä osin olen eri mieltä, että kyllä on vielä nuorempaakin sukupolvea, jolla intoa riittää metsänhoidollisesti haasteellisempiinkin kohteisiin (kuten allekirjoittanut).
Mikään kaksivaiheisen kasvatuksen mallikkohdehan tuo ei kuvan perusteella ole, vaan esimerkki laiminlyödystä raivaussahatyöstä. Alle metrin välein ei pitäisi olla puita missään tilanteessa, jos motolla on tarkoitus hakata. Puut ovat luultavasti liki samanikäisiä, koivut etukasvuisia ja kuuset kasvaneet niiden varjossa, rungot liian lähekkäin ja todennäköisesti vielä kuusenlatvat koivujen piiskaamia.
Syksyllä lähetin kuvan omalta peltokoivikon 2-harvennuspalstalta, missä pystyyn jääneet koivut alkaa olla vanerin mitoissa, pituutta 20 metriä ja alla pari-kolmemetrinen kuusialikasvos. Koivunlatvat eivät tärvele kuusien latvusta ja näillä näkymin seuraava hakkuu on noiin viidentoista vuoden päästä tehtävä väljennys tai sitten totaalinen ylispuun poisto parinkymmenen vuoden kuluttua. Liian laajoiksi ei saisi koivunlatvat kehittyä, kun savotassa menee kuusia liikaa rikki sitten. Toisaalta järeiden tyvikoivujen hinta houkuttelee. Eri puutavaralajien hintasuhteiden kehitys vaikuttaa hoitotoimenpiteisiin, mutta jos vanerikoivikon päätehakkuun jälkeen palstalle jää 02-kehitysluokan kuusikko, niin siinä on parinkymmenen vuoden ajansäästö verrattuna siihen, että alussa maa on autio ja tyhjä.
Juuri kuvan kaltaista ”metsää” sain edullisesti eräässä kuusi vuotta sitten tekemässäni metsäkaupassa 10 hehtaaria. Kuuset ehkä hieman paremman näköisiä. Tila oli Etelä-Suomen kriteereillä hieman syrjässä, mutta omaa hyvä tieyhteydet. Kolmasosa kuvan kaltaista ja oli metsäarviossa tuon puuston arvo arvioitu hyvin matalaksi. Lotolla tarjosin hieman metsäarvion alle ja sain tilan, ilmeisesti juuri kyseiset kuviot karkottivat pahimmat kilpailijat. Itse harventelin, tosin jätin koivuja mahdollisuuksien rajoissa kuusten huonouden vuoksi. Käytännössä jos tuo kuusikko siitä yhtään lihoo, niin kauppa jo sen ansiosta reilusti plussalle.