Pari talvea sitten tuli itse ensiharvennettua tuollaista. Alue oli 200 x 75 m lammen rannan suuntaisesti. Alaosassa on savi pohjalla. Ylempänä on parempaa maata. En tiedä virallisia nimityksiä. Alunperin alueelle oli istettu oksasaista mäntyä noin vuonna 81. Alaosassa ne kuitenkin kuoli ilmeisesti heinään hyvin pian. Alaosaan istutettiin kuusia. Ne ovat ihan hyvin kasvaneita. Yläosassa männyt selvisi ja tuli paljon luontaisia kuusia. Männyistä tuli kuitenkin kuvan mukaisia.
Aikoinaan oli sen verran taimien heinäystä, jotta kuuset ja yläosan männyt selvisi hengissä. Siihen se taimikonhoito jäikin. Ensimmäinen vaihe oli kaataa kaikki pienet kuuset pois. Sen jälkeen riukuuntuneet puut. Lopuksi sitten isoimmista pois jonkin verran. Taas itse tekemällä oppi sen, että kannattaa hoitaa taimikoita aikanaan ja kasvattaa lukumääräisesti vähemmän puita, mutta isompia. Ei kasa paljoa kasva, kun pieniä riukuja kerää. Yläosan männyistä ei kummoisia tule, mutta onhan ne parempia kuin ei mitään.
Eihän ne noin ”karvaisia” olisi jos joukossa olisi koivua ollut piiskaamassa runkoja sileäksi. Itse olen laadultaan pahemmasta saanut nyt harvenneltua aivan tyydyttävän männikön. Vaikka vielä muutama vuosi sitten katsellen näytti kyllä aivan karmealta. Mutta koivut ahdistivat ja saivat alaoksat kuivumaan ja myöhemmin ne ovat piiskanneet tröntitkin aika mukavasti jo lähes tuonkokoisena poistumaan päin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tuonne vielä tiheä hieskoivikko sekaan ni sit on työlästä.
Pari talvea sitten tuli itse ensiharvennettua tuollaista. Alue oli 200 x 75 m lammen rannan suuntaisesti. Alaosassa on savi pohjalla. Ylempänä on parempaa maata. En tiedä virallisia nimityksiä. Alunperin alueelle oli istettu oksasaista mäntyä noin vuonna 81. Alaosassa ne kuitenkin kuoli ilmeisesti heinään hyvin pian. Alaosaan istutettiin kuusia. Ne ovat ihan hyvin kasvaneita. Yläosassa männyt selvisi ja tuli paljon luontaisia kuusia. Männyistä tuli kuitenkin kuvan mukaisia.
Aikoinaan oli sen verran taimien heinäystä, jotta kuuset ja yläosan männyt selvisi hengissä. Siihen se taimikonhoito jäikin. Ensimmäinen vaihe oli kaataa kaikki pienet kuuset pois. Sen jälkeen riukuuntuneet puut. Lopuksi sitten isoimmista pois jonkin verran. Taas itse tekemällä oppi sen, että kannattaa hoitaa taimikoita aikanaan ja kasvattaa lukumääräisesti vähemmän puita, mutta isompia. Ei kasa paljoa kasva, kun pieniä riukuja kerää. Yläosan männyistä ei kummoisia tule, mutta onhan ne parempia kuin ei mitään.
Viljelymetsätaloutta parhaimmillaan.
Eihän ne noin ”karvaisia” olisi jos joukossa olisi koivua ollut piiskaamassa runkoja sileäksi. Itse olen laadultaan pahemmasta saanut nyt harvenneltua aivan tyydyttävän männikön. Vaikka vielä muutama vuosi sitten katsellen näytti kyllä aivan karmealta. Mutta koivut ahdistivat ja saivat alaoksat kuivumaan ja myöhemmin ne ovat piiskanneet tröntitkin aika mukavasti jo lähes tuonkokoisena poistumaan päin.