Lämpökahvat tuntuivat välttämättömiltä silloin, kun niitä ei vielä ollut.
Huskissa on, Tilhissä ei, mutta ei niistä enää ole niin väliksi. Sulattavat vain lunta rukkaseen, ja raivurissa ei paksumpikaan hanska haittaa. Joku muu voi olla toista mieltä.
Pahempi ongelma on ollut etenkin Huskissa tuo vaijerin jäätyminen ja lumipölly kaasuttimessa.
Tämä talvi on ollut kiva poikkeus: ei ole lumen takia jäänyt pitkiä kantoja, jotka olis etenkin kuusinuoreikoissa saaneet muutamassa vuodessa siivet selkäänsä.
Minulla kun tämä elämä on yhtä ympärivuotista taimikonhoitoa ja risusavottaa, jossa raivaussaha on tärkein työkalu, niin olen noita pikkuparannuksia kehitellyt.
Kastuminen on kiusallista. Siksi teippasin huopavuorikumisaappaitten varsiin kiinni sadehousun lyhennetyt lahkeet. Sillä tavalla niistä tuli kätevät ”palomiehen saappaat”. Hyppää märällä kelillä niihin, vetää henkselit ylös, ja eikun menoksi.
Talvella puen puseron valjaitten päälle. Siten se pysyy viileänä, lumi liukuu pois, eikä sula valjaisiin ja kastele hartioita.
Rukkanen on pikkusen hankala Tilhin liipasimen käytössä, mutta Thinsulate-eristetyt kelkkahanskat ovat hyvät. Pikkusen ovat kalliimmat, mutta kelkkahommat ne vasta kallista hupia oli!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Mikäs noista yleensä lähtee mukaan ja miksi?
Mitäs toi nyt tarkoittaa. Yksi tilhi vastaa kahta huskua??
Vai kahteen huskuun ei voi luottaa, pitää olla tilhi varalle??
Minulla on omassa käytössä Tilhi ja Husku, uuvenvoipia molemmat.
Elektronitilhissä on normaali raivausterä ja Huskussa nelisorppainen, isokehäinen viidakkoveitsi. Se on nopea vadelman ja pikkurisun niitossa.
Kumpikin saha on toiminut luotettavasti.
Kyllä ne lämpökahvat olla pitää.
Toihan onkin hyvä ajatus. Mä vaihdan toiseen koneeseen tuon ruohikkotaisteluvarustuksen.
Lämpökahvat tuntuivat välttämättömiltä silloin, kun niitä ei vielä ollut.
Huskissa on, Tilhissä ei, mutta ei niistä enää ole niin väliksi. Sulattavat vain lunta rukkaseen, ja raivurissa ei paksumpikaan hanska haittaa. Joku muu voi olla toista mieltä.
Pahempi ongelma on ollut etenkin Huskissa tuo vaijerin jäätyminen ja lumipölly kaasuttimessa.
Tämä talvi on ollut kiva poikkeus: ei ole lumen takia jäänyt pitkiä kantoja, jotka olis etenkin kuusinuoreikoissa saaneet muutamassa vuodessa siivet selkäänsä.
Minulla kun tämä elämä on yhtä ympärivuotista taimikonhoitoa ja risusavottaa, jossa raivaussaha on tärkein työkalu, niin olen noita pikkuparannuksia kehitellyt.
Kastuminen on kiusallista. Siksi teippasin huopavuorikumisaappaitten varsiin kiinni sadehousun lyhennetyt lahkeet. Sillä tavalla niistä tuli kätevät ”palomiehen saappaat”. Hyppää märällä kelillä niihin, vetää henkselit ylös, ja eikun menoksi.
Talvella puen puseron valjaitten päälle. Siten se pysyy viileänä, lumi liukuu pois, eikä sula valjaisiin ja kastele hartioita.
Rukkanen on pikkusen hankala Tilhin liipasimen käytössä, mutta Thinsulate-eristetyt kelkkahanskat ovat hyvät. Pikkusen ovat kalliimmat, mutta kelkkahommat ne vasta kallista hupia oli!