Pahuksen komea konttihan se on. Minä luulin, että kysymys olisi ollut jostain ikälopusta hylystä, joka on viety pois silmistä, mutta ei hennottu kuitenkaan kaatopaikalle kuskata.
Kontti ei ole tosiaakaan minun tekemäni, joten en voi ottaa kunniaa itselleni.
Tullut omistukseeni lahjana. Yli kymmenen vuotta sitten.
Viilekkeissä tekijän ajatus oli ilmeisesti katkennut, siisnojen päättäminen oli tehty eristysnauha teipillä. Siksi jätin kuvasta pois.
Aikoinaan joko vanha kontti pyörikin synnyinkodossa, ikävä kyllä se lienee hävitetty jo kauan sitten, ei saa verrokkia entisaikaisen ja nykyisyyden välillä. Jostain museosta verrokkia varmasti löytyy, että voisi tarkastella onko tekotavat muuttuneet.
Mielenkiintoista. Olinkin juuri miettimässä, että miltähän tuo kontti näyttää selkäpuolelta, ja siellä olikin siis jotakin ”sanomista”. Harmin paikka: erkkari ei ole mukava löydös tämäntyyppisessä käsityössä. Joku hetkellinen mielenhäiriö on kai ollut syynä vai loppuiko sopiva materiaali juuri pahimmoilleen? Työ vaikuttaa muuten ensiluokkaiselta (huomaa juuri herätyksen saaneen syvä rintaääni!). Kyseessä lienee ns. nelinkertainen punonta, koska esineessä on joka kohdassa neljä tuohikerrosta, eikö niin?
Olisi tosiaan jännä verrata vanhoihin kontteihin. Mulla on sellanen mielikuva, että vanhat kontit ovat malliltaan enemmän suoria (siis tasapaksuja), kun tämä taas levenee suuhun päin. Viilekkeissä myös on varmasti paljon sovelluksia tekijästä riippuen. Paljonkos tällä kantolaitteella on korkeutta?
Koristekontista avautui väylä lapsuuteen. Muistui elävästi mieleen erään vintin portaikossa seinällä ollut tuohikontti, jossa tiedettiin ”ennen ajanlaskun alkua” kannetun kaloja. Kontti oli hyvinkin tummanpuhuvaksi patinoitunut, mutta ikuisen oloinen. Harkitut kuivakukka-asetelmat naulaan vanhuuttaan viettämään ripustetussa kontissa viimeistelivät vintille menijän esteettisen elämyksen.
sexemtree, pistä sinäkin konttiisi vaikka katajan oksia! Siinä olisi tunnelmallista silmänruokaa, kun alat pikkuhiljaa virittäytyä joulutunnelmiin. Kynttilää ei ole hyvä pitää vakan alla, eikä konttia poissa kynttilän valosta!
Kontilla on ”raadollisempi” hyötykäyttö, mökillä säilytetään pölynimijän pussit tuossa. 🙁
Paikkakaan ei ole tuossa, ainut jossa kännykameran optiikka ja valaistus kohtasivat. 🙂
Pahuksen komea konttihan se on. Minä luulin, että kysymys olisi ollut jostain ikälopusta hylystä, joka on viety pois silmistä, mutta ei hennottu kuitenkaan kaatopaikalle kuskata.
Kontti ei ole tosiaakaan minun tekemäni, joten en voi ottaa kunniaa itselleni.
Tullut omistukseeni lahjana. Yli kymmenen vuotta sitten.
Viilekkeissä tekijän ajatus oli ilmeisesti katkennut, siisnojen päättäminen oli tehty eristysnauha teipillä. Siksi jätin kuvasta pois.
Aikoinaan joko vanha kontti pyörikin synnyinkodossa, ikävä kyllä se lienee hävitetty jo kauan sitten, ei saa verrokkia entisaikaisen ja nykyisyyden välillä. Jostain museosta verrokkia varmasti löytyy, että voisi tarkastella onko tekotavat muuttuneet.
Mielenkiintoista. Olinkin juuri miettimässä, että miltähän tuo kontti näyttää selkäpuolelta, ja siellä olikin siis jotakin ”sanomista”. Harmin paikka: erkkari ei ole mukava löydös tämäntyyppisessä käsityössä. Joku hetkellinen mielenhäiriö on kai ollut syynä vai loppuiko sopiva materiaali juuri pahimmoilleen? Työ vaikuttaa muuten ensiluokkaiselta (huomaa juuri herätyksen saaneen syvä rintaääni!). Kyseessä lienee ns. nelinkertainen punonta, koska esineessä on joka kohdassa neljä tuohikerrosta, eikö niin?
Olisi tosiaan jännä verrata vanhoihin kontteihin. Mulla on sellanen mielikuva, että vanhat kontit ovat malliltaan enemmän suoria (siis tasapaksuja), kun tämä taas levenee suuhun päin. Viilekkeissä myös on varmasti paljon sovelluksia tekijästä riippuen. Paljonkos tällä kantolaitteella on korkeutta?
Korkeus n. 45 cm. Pohja n. 25X10 cm. Yläosan leveys n. 35 cm.
Viilekkeissä on tosiaankin tullut fiba. Syy tuntematon. Koristekontiksi tehty.
Koristekontista avautui väylä lapsuuteen. Muistui elävästi mieleen erään vintin portaikossa seinällä ollut tuohikontti, jossa tiedettiin ”ennen ajanlaskun alkua” kannetun kaloja. Kontti oli hyvinkin tummanpuhuvaksi patinoitunut, mutta ikuisen oloinen. Harkitut kuivakukka-asetelmat naulaan vanhuuttaan viettämään ripustetussa kontissa viimeistelivät vintille menijän esteettisen elämyksen.
sexemtree, pistä sinäkin konttiisi vaikka katajan oksia! Siinä olisi tunnelmallista silmänruokaa, kun alat pikkuhiljaa virittäytyä joulutunnelmiin. Kynttilää ei ole hyvä pitää vakan alla, eikä konttia poissa kynttilän valosta!
Kontilla on ”raadollisempi” hyötykäyttö, mökillä säilytetään pölynimijän pussit tuossa. 🙁
Paikkakaan ei ole tuossa, ainut jossa kännykameran optiikka ja valaistus kohtasivat. 🙂
Jessus, teillä on NIIN siistii MÖKILLÄ! No, kukin taaplaa tyylillään ja sexemtree siivoo imurillaan.
Joo. Imuri on, mutta kukaan ei imuroi, ainakaan vapaaehtoisesti. 🙁