#### Nytpäs muistui mieleen että kaapissa on ollut mesimarjalikööripullo kohta kaksi vuotta. Meneeköhän tuo pahaksi?
Lähetetty: 10 min sitten Lähettäjä: vänkäri ###
Voi hyvä mies !!! Pilallahan tuo on. Kippaa äkkiä viemäriin tai anna naapurille. Saattaa tuosta vielä hiukan olla iloa, jos tiputtaa koskista joukkoon. Hyvältä se kyllä haisee ilman koskistakin.
Eikös nämä Alkon tuotteet ole enemmänkin niskakoskesta eikä viemäristä alaskaadettavia? Kodin putkimiehet on erikseen eikä naapurit taida olla senkään vertaa loppasuita mitä mie. Noh, kesällä laiturilla.
Vänkärin likööripullollisella on vaara lasittua. Käytä äkkiä pois ennenkuin pilaantuu kokonaan. Vaimo keräili viime suvena n. litran mesimarjaa aiemmin kulotetuilta ojanpenkoilta. Teki siitä ”kotilikööriä”, puolikkaan pullolliseen n. 1/4 osa sokeria, loput mesimarjoja. Koskis Antin korvalääkettä niin paljon kuin sekaan mahtui ja pariksi viikoksi muhimaan. Minun makuuni siinä oli liikaa sokeria ja marjoja.
### No mie jotenkin muistelin että marjalikööri ei iänkaiken säily. Ei kai siinä muu auta kun nautiskella pois.
Lähetetty: 47 min sitten Lähettäjä: vänkäri ###
Näin on viisainta toimia. Jos ei heti mausta huomaa, niin viimeistään aamulla tietää oliko pilaantunutta eli ei.
Sorry sixlog, don´t mean you. Mutta kehenkähän käy hyvin: ”Hyvin pärjäät jos pokkana ”vanhoja hittejä” kelaat, nyt hän pysty ei ees kengännauhoja sitomaan,,,”. Kannattaisikohan siirtyä tarralenkkareihin?
paskolammi, ei paskempi kommentti! ’ ’ ’ Niin, ja hyvä maku näistä jää suuhun ja sieraimiin pitkäksi aikaa! Ihana aromi leijui monta päivää kuistilla, kun annoin muutaman marjan viipyä ikkunalaudalla silmänkin ilona – ajattelin myös, että jos ne kypsyisivät siinä lopullisesti. Tosiaankin riehaannuin keräämään sitä kesän yllätystä osittain vähän ennen aikojaan, hieman raakoina. Ei ne kyllä kypsyneet enää, mutta hienosti hajustivat koko tilan. Lakkojahan jotkut riistävät kuulemma jopa suppuina, ja kypsyttelevät kotona. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta tätä ilkeämielistä tarinaa kuulee aina lakkasoilla toisiin törmätessään!
Kyllä se kisi pitää paikkansa. nähnyt itsekin oli punertavia muuraimia sankko puolilaan . heitin nauruksi oli mies ihmeisään . kehoitin tulemaan 2viikon päästä uusiksi sais sitten kypsiä. en tiedä kävikö..mutta kypsä marja makoisin se kesä aurinkon kypyttämä mesikoista lisääntyvät varmaan versoista tai rönsyistä rikotuun maahan näytää tulevan hyvin oikeille paikoille metsä autotie penkat mönasti täynnä samoin metsämansikoita herkuteltu poijan kaa monasti kun satuttu marjaisiin paikkoihin
Tällä herkullisella mesimarjalla on varmaan muitakin lempinimiä kuin arton mainitsema mesikka, joka on minusta äärettömän ihastuttava ja sopivan tuntuinen nimitys. Luulen, että olen kuullut sellaisen nimen kuin ”messi”.
Meidän perheessä oli periaatteena hillanpoiminnassa., ettei raakoja saanut ottaa. Ne piti jättää kypsymään. Vaikka joku toinen muutaman päivän kuluttua olisi ne sitten kypsinä saanutkin. Sama periaate oli naapureillakin. Hillajänkiä riitti ja kukin sai tarvitsemansa.
Kerran 60-luvulla oli mukana yksi vieras, joka poimi puolikypsiä punaisia hilloja. Kun me muut emme niitä poimineet, piti tätä kaveri aina välillä odotella. Muuta kertaa emme sitä kaveria mukaan ottaneetkaan.
Onnittelut ”kisille” hyvästä kuvasta ! Marja on kauttaaltaan piirtynyt teräväksi ja tausta on sopivasti epätarkka, värit sointuvat hyvin toisiinsa. Eikä kamerakaan ole varmasti mikään halpa vaan kunnon laatutuote. Voitko paljastaa millä kuvasit?
Mesikka on yleinen nimi tiällä Savon suunnalla,vähän epäilen että metsätien penkaton täynnä mesikoita,käyttäähän Arto varmaan kultaasakkin herkuttelemassa metsämarjoilla.
Mesimarjaa kasvaa marjovana meilläpäinkin sopivilla valoisilla, raviteikkailla paikoilla, kuten pellon pientareilla, niityillä ja metsäteitten varsilla. Jos kasvupaikka pusikoituu, niin mesimarjan marjominen vähenee ja koko kasvusto vähitellen harvenee ja lopulta lähes katoaa. Kun vesakko raivataan, niin mesimarja lisääntyy nopeasti. Maassa on säilynyt juuristoa jäljellä.
Aukustille: Kiitoksia kovasti kuvakehuista. Kamera oli kyllä taskun pohjalle mahtuva halpa pikkupokkari; ei viitsi oikein noilla rymyreissuilla raahata kameralaukkuakin mukanaan. * * * Mitäs nimityksiä teillä muuten siellä pohjoisempana on rakkaalle mesimarjalle vai puhutteko vaan yksinkertaisesti mesimarjasta?
Täällä meilläpäin tuo mesimarja tunnettiin aikanaan nimellä ”luhurikka”. Joku hienohelma väänsi että ”luhdikka”. Nykyisin kai sanotaan vain aneemisesti mesimarja.
Tuo vanha nimi viittaa luhta-niittyihin, joilla marjaa esiintyi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kiitos Tanelille ”luhurikasta”. Enpä ole ennen sitäkään kuullut. Jo ennen kuin ehdin lukea kommenttisi loppuun, arvelinkin, että luhta siellä kummittelee! Ja kaunis nimi on luhdikka, joka on varmaankin ollut vähän virallisempi? Luhurikassa hankala d on muutettu r-kirjaimeksi: sana rikka ei siis tässä ole kyseessä. Siis ei ”luhdalla kasvava rikkakasvi” suinkaan..?
Taisin jo mainitakin siellä keskustelujen puolella, että ennenvanhaan meilläpäin kutsuttiin mesimarjaa ”vatukaksi”. Sitä en tiedä kuinka laajala alueella vatukka oli käytössä. Monilla marjoilla oli paikallisia nimiä, kuten: Vadelma= vaarain, hilla=suomuurain, juolukka=juopukka, (pohjan)variksenmarja tai kaarnikka =vareksenmarja, lillukka=vintukka.
Niin tosiaan vatukka. Minkäslainen kasvi se karhunvatukka onkaan? Hämärä käsitys on, että Rubusten suku olisi siinäkin kysymyksessä, mutta missä niitä karhunvatukoita oikein kasvaa? * * * Hyvä Aukusti: hieno nimikooste!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kyllä. Tunnistan.
Mesimarjan posket siinä alkaa punertua.
Tula tuulan tuli tuli tei…
Nytpäs muistui mieleen että kaapissa on ollut mesimarjalikööripullo kohta kaksi vuotta. Meneeköhän tuo pahaksi?
#### Nytpäs muistui mieleen että kaapissa on ollut mesimarjalikööripullo kohta kaksi vuotta. Meneeköhän tuo pahaksi?
Lähetetty: 10 min sitten Lähettäjä: vänkäri ###
Voi hyvä mies !!! Pilallahan tuo on. Kippaa äkkiä viemäriin tai anna naapurille. Saattaa tuosta vielä hiukan olla iloa, jos tiputtaa koskista joukkoon. Hyvältä se kyllä haisee ilman koskistakin.
Eikös nämä Alkon tuotteet ole enemmänkin niskakoskesta eikä viemäristä alaskaadettavia? Kodin putkimiehet on erikseen eikä naapurit taida olla senkään vertaa loppasuita mitä mie. Noh, kesällä laiturilla.
Vänkärin likööripullollisella on vaara lasittua. Käytä äkkiä pois ennenkuin pilaantuu kokonaan. Vaimo keräili viime suvena n. litran mesimarjaa aiemmin kulotetuilta ojanpenkoilta. Teki siitä ”kotilikööriä”, puolikkaan pullolliseen n. 1/4 osa sokeria, loput mesimarjoja. Koskis Antin korvalääkettä niin paljon kuin sekaan mahtui ja pariksi viikoksi muhimaan. Minun makuuni siinä oli liikaa sokeria ja marjoja.
No mie jotenkin muistelin että marjalikööri ei iänkaiken säily. Ei kai siinä muu auta kun nautiskella pois.
### No mie jotenkin muistelin että marjalikööri ei iänkaiken säily. Ei kai siinä muu auta kun nautiskella pois.
Lähetetty: 47 min sitten Lähettäjä: vänkäri ###
Näin on viisainta toimia. Jos ei heti mausta huomaa, niin viimeistään aamulla tietää oliko pilaantunutta eli ei.
Kukas muistaa tuon laulun, jonka alku on ekasivun kolmannessa viestissä?
Olen kyllä ”lällätellyt” tuota laulua joskus nuorna miesnä ja meniköhän se jotenkin näin:
Tula tuulan tuli tuli tei,
emme erkane konsana ei,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun,
paras aarteeni oot sinä mun,
mitä toivoisin minä muuta…
Olen pitkäaikainen mieskuorolainen ja näitä ”vanhoja hittejä” löytyy takataskusta melkoinen määrä.
Kaunis kuva. Hyvä otos!
Sorry sixlog, don´t mean you. Mutta kehenkähän käy hyvin: ”Hyvin pärjäät jos pokkana ”vanhoja hittejä” kelaat, nyt hän pysty ei ees kengännauhoja sitomaan,,,”. Kannattaisikohan siirtyä tarralenkkareihin?
paskolammi, ei paskempi kommentti! ’ ’ ’ Niin, ja hyvä maku näistä jää suuhun ja sieraimiin pitkäksi aikaa! Ihana aromi leijui monta päivää kuistilla, kun annoin muutaman marjan viipyä ikkunalaudalla silmänkin ilona – ajattelin myös, että jos ne kypsyisivät siinä lopullisesti. Tosiaankin riehaannuin keräämään sitä kesän yllätystä osittain vähän ennen aikojaan, hieman raakoina. Ei ne kyllä kypsyneet enää, mutta hienosti hajustivat koko tilan. Lakkojahan jotkut riistävät kuulemma jopa suppuina, ja kypsyttelevät kotona. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta tätä ilkeämielistä tarinaa kuulee aina lakkasoilla toisiin törmätessään!
Kyllä se kisi pitää paikkansa. nähnyt itsekin oli punertavia muuraimia sankko puolilaan . heitin nauruksi oli mies ihmeisään . kehoitin tulemaan 2viikon päästä uusiksi sais sitten kypsiä. en tiedä kävikö..mutta kypsä marja makoisin se kesä aurinkon kypyttämä mesikoista lisääntyvät varmaan versoista tai rönsyistä rikotuun maahan näytää tulevan hyvin oikeille paikoille metsä autotie penkat mönasti täynnä samoin metsämansikoita herkuteltu poijan kaa monasti kun satuttu marjaisiin paikkoihin
Tällä herkullisella mesimarjalla on varmaan muitakin lempinimiä kuin arton mainitsema mesikka, joka on minusta äärettömän ihastuttava ja sopivan tuntuinen nimitys. Luulen, että olen kuullut sellaisen nimen kuin ”messi”.
Meidän perheessä oli periaatteena hillanpoiminnassa., ettei raakoja saanut ottaa. Ne piti jättää kypsymään. Vaikka joku toinen muutaman päivän kuluttua olisi ne sitten kypsinä saanutkin. Sama periaate oli naapureillakin. Hillajänkiä riitti ja kukin sai tarvitsemansa.
Kerran 60-luvulla oli mukana yksi vieras, joka poimi puolikypsiä punaisia hilloja. Kun me muut emme niitä poimineet, piti tätä kaveri aina välillä odotella. Muuta kertaa emme sitä kaveria mukaan ottaneetkaan.
Tuossa edellä lipsahtimesimarja ketju kyllä hillojen puolelle. Anteeksi! Hyvä marja se on hillakin..
Onnittelut ”kisille” hyvästä kuvasta ! Marja on kauttaaltaan piirtynyt teräväksi ja tausta on sopivasti epätarkka, värit sointuvat hyvin toisiinsa. Eikä kamerakaan ole varmasti mikään halpa vaan kunnon laatutuote. Voitko paljastaa millä kuvasit?
Mesikka on yleinen nimi tiällä Savon suunnalla,vähän epäilen että metsätien penkaton täynnä mesikoita,käyttäähän Arto varmaan kultaasakkin herkuttelemassa metsämarjoilla.
Mesimarjaa kasvaa marjovana meilläpäinkin sopivilla valoisilla, raviteikkailla paikoilla, kuten pellon pientareilla, niityillä ja metsäteitten varsilla. Jos kasvupaikka pusikoituu, niin mesimarjan marjominen vähenee ja koko kasvusto vähitellen harvenee ja lopulta lähes katoaa. Kun vesakko raivataan, niin mesimarja lisääntyy nopeasti. Maassa on säilynyt juuristoa jäljellä.
Aukustille: Kiitoksia kovasti kuvakehuista. Kamera oli kyllä taskun pohjalle mahtuva halpa pikkupokkari; ei viitsi oikein noilla rymyreissuilla raahata kameralaukkuakin mukanaan. * * * Mitäs nimityksiä teillä muuten siellä pohjoisempana on rakkaalle mesimarjalle vai puhutteko vaan yksinkertaisesti mesimarjasta?
Täällä meilläpäin tuo mesimarja tunnettiin aikanaan nimellä ”luhurikka”. Joku hienohelma väänsi että ”luhdikka”. Nykyisin kai sanotaan vain aneemisesti mesimarja.
Tuo vanha nimi viittaa luhta-niittyihin, joilla marjaa esiintyi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kiitos Tanelille ”luhurikasta”. Enpä ole ennen sitäkään kuullut. Jo ennen kuin ehdin lukea kommenttisi loppuun, arvelinkin, että luhta siellä kummittelee! Ja kaunis nimi on luhdikka, joka on varmaankin ollut vähän virallisempi? Luhurikassa hankala d on muutettu r-kirjaimeksi: sana rikka ei siis tässä ole kyseessä. Siis ei ”luhdalla kasvava rikkakasvi” suinkaan..?
Taisin jo mainitakin siellä keskustelujen puolella, että ennenvanhaan meilläpäin kutsuttiin mesimarjaa ”vatukaksi”. Sitä en tiedä kuinka laajala alueella vatukka oli käytössä. Monilla marjoilla oli paikallisia nimiä, kuten: Vadelma= vaarain, hilla=suomuurain, juolukka=juopukka, (pohjan)variksenmarja tai kaarnikka =vareksenmarja, lillukka=vintukka.
Niin tosiaan vatukka. Minkäslainen kasvi se karhunvatukka onkaan? Hämärä käsitys on, että Rubusten suku olisi siinäkin kysymyksessä, mutta missä niitä karhunvatukoita oikein kasvaa? * * * Hyvä Aukusti: hieno nimikooste!