On kyllä nostettava hattua miehille (jätkille), jotka sotien jälkeen savotoihin osallistumalla ovat edesauttaneet tämän maan uudelleen rakentamisessa. Mutta hattua täytyy nostaa myös niille emännille, jotka ovat huolehtineet evästyksestä ja kaikesta muusta siellä savottatyömailla. Meistä nykyajan älypuhelintablettitietokonefeisbuukki-ihmisistä ei olisi enää mitenkään tuommoseen ponnistukseen.
Tuskin osaamme riittävästi arvostaa edellisten sukupolvien työtä, he rakensivat Suomen ja maksoivat samalla sotakorvauksia, me ei saada etes säilytettyä heidän töitä.
Hiljaiseksihan se vetää, kun sitä miettii. (Savotta Eemelin kommenttiin)
Berzan lähettämän kuvan ottajakin ansaitsee hatunnoston. Millaisen kameran kanssa lie lumessa uppuroinut? On sattunut laukaisu nappiin – ja kaikki muukin. Tätä kuvaa on miellyttävä katsella. Mustavalkoisena se pelkistää oleellisen ihmeen lumoavasti.
Kovia aikoja nuo ovat olleet työnteon kannalta ja muutenkin, turhista ei maristu. Itseäni kiinnostaa historia kovasti ja luen tällä hetkellä Metsämiesten säätiön 50 vuotisteosta ”Läskinjakajasta metsäsektorin mesenaatiksi”. Tarina alkaa sotavuosista. Suosittelen lämpimästi, jos metsätöiden historia kiinnostaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Näin se Suomi on rakennettu, kunnia heille!
Ikävä nähdä kun sitä nyt hajoitetaan…
On kyllä nostettava hattua miehille (jätkille), jotka sotien jälkeen savotoihin osallistumalla ovat edesauttaneet tämän maan uudelleen rakentamisessa. Mutta hattua täytyy nostaa myös niille emännille, jotka ovat huolehtineet evästyksestä ja kaikesta muusta siellä savottatyömailla. Meistä nykyajan älypuhelintablettitietokonefeisbuukki-ihmisistä ei olisi enää mitenkään tuommoseen ponnistukseen.
Samaa mieltä edellisen kanssa.
terv. yx äh-puh-ihminen
Marraskuun alusta maaliskuulle asuivat tukkikämpillä eristyksissä muusta maailmasta.
Kämppäemännät antoivat leivän elämänluukusta.
Viljelymetsätalous ja metsänhoito olivat tuolloin aika vähäistä. Raha meni elämiseen ja metsänhoitoon ei paljoa jäänyt.
Peräpohjolan aukot uudistettiin kulottamalla ja kylvämällä.
Tuskin osaamme riittävästi arvostaa edellisten sukupolvien työtä, he rakensivat Suomen ja maksoivat samalla sotakorvauksia, me ei saada etes säilytettyä heidän töitä.
Hiljaiseksihan se vetää, kun sitä miettii. (Savotta Eemelin kommenttiin)
Berzan lähettämän kuvan ottajakin ansaitsee hatunnoston. Millaisen kameran kanssa lie lumessa uppuroinut? On sattunut laukaisu nappiin – ja kaikki muukin. Tätä kuvaa on miellyttävä katsella. Mustavalkoisena se pelkistää oleellisen ihmeen lumoavasti.
http://www.kantapuu.fi
Löytyy kuvia savotta kämpistä, 1920-luvuilla asuttiin ”murjuissa” sisälämmitteisen uunin ympärillä.
Kovia aikoja nuo ovat olleet työnteon kannalta ja muutenkin, turhista ei maristu. Itseäni kiinnostaa historia kovasti ja luen tällä hetkellä Metsämiesten säätiön 50 vuotisteosta ”Läskinjakajasta metsäsektorin mesenaatiksi”. Tarina alkaa sotavuosista. Suosittelen lämpimästi, jos metsätöiden historia kiinnostaa.