Niin joo, niitähän piti repiä että näkee eron naavan ja lupon väliltä. Kaveri pitäis varmaan nukuttaa ennen tarkastelua, joten nyt ei pysty varmuudella sanomaan että kumpaa turvassa kasvaa. Kuva on otettu syksyiseltä raivaustyömaalta. Viikon aikana oltiin koettu sateet ja kylmyydet. Tämä tauko oli viimeisiä taukoja kuviolla ja silloin pystyttiin jo ihastelemaan työnjälkeä. Aurinkokin tuli esiin juhlistamaan työnsankareiden voittoa. Minulle kuva kertoo tarinaa siitä hetkestä. Toivottavasti se kykenee välittämään siitä hetkestä jotain myös muillekin.
Kyllähän tuo on metsätyöpäivän kohokohta. Siinä pääkoppakin ainakin itsellä kokee sellaisen virkistymisen ja hyvänolon tunteen ettei oikein muualta tahdo työtä tekemällä sellaista saada. Ja pätee varsinkin silloin kun pääsee itselle omassa metsässä tekemään.
Kova on kunto kun ei tuon hikisempi mies ole tauolla. Itse alan valumaan jo ennen sahan käynnistymistä hikeä pihalle. Kesällä olen huomannut minulla kuluvan litra juomaa per työtunti raivaussahan kanssa. Vähemmällä juomisella tulee pää kipeäksi nestehukan kanssa.
Ollaan oltu kesät poissa taimikonhoitopuuhista ihan suosiolla. Se on kyllä nuorempien ja kovakuntoisempien hommaa eikä me haluta raivaussaha kädessä kuolla. Syksylläkin yritetään tasaisen vauhdin kaavalla päästä maaliin eikä tohoteta pää punaisena.
Tällä hetkellä hyvät raivauskelit,ojatkin paanannejäässä,joten liikkuminen helppoa.Ojanpenkkoja myös oivatilaisuus sahailla,rauhallisella tasaisella vauhdilla.
Tietääkseni on ihan normikahvat, ainakaan ei olla sitä mitenkään tuunnattu tai vaihdettu. Siinä olet oikeassa, että on huippusaha. Huippua siinä on idioottivarmuus. Käytössämme olevista sahoista tämä on vanhin ja toimintavarmin. Ainoan kerran on laulu hetkeksi lakannut kun rispaantunut käynnistinnaru meni poikki.
Pakko kysyä, kun suorastaan yllytetään:
Muistuttaako tuo leu’an kasvusto enemmän naavaa vai luppoa?
Pitkä on tauko jo ollut, kun partakin on nuin pääsyt villiintymään.
Vai onko viihdytty niin hiljaa, että on kasvanut naava naamaan.
Niin joo, niitähän piti repiä että näkee eron naavan ja lupon väliltä. Kaveri pitäis varmaan nukuttaa ennen tarkastelua, joten nyt ei pysty varmuudella sanomaan että kumpaa turvassa kasvaa. Kuva on otettu syksyiseltä raivaustyömaalta. Viikon aikana oltiin koettu sateet ja kylmyydet. Tämä tauko oli viimeisiä taukoja kuviolla ja silloin pystyttiin jo ihastelemaan työnjälkeä. Aurinkokin tuli esiin juhlistamaan työnsankareiden voittoa. Minulle kuva kertoo tarinaa siitä hetkestä. Toivottavasti se kykenee välittämään siitä hetkestä jotain myös muillekin.
Kyllähän tuo on metsätyöpäivän kohokohta. Siinä pääkoppakin ainakin itsellä kokee sellaisen virkistymisen ja hyvänolon tunteen ettei oikein muualta tahdo työtä tekemällä sellaista saada. Ja pätee varsinkin silloin kun pääsee itselle omassa metsässä tekemään.
Kiitos Päde hyvää tuulta huokuvasta kuvasta ja tarinasta.
Ei se parta pahoille kasva, eikä sen puoleen naava- tai luppotuppokaan likasella pinnalla.
Kova on kunto kun ei tuon hikisempi mies ole tauolla. Itse alan valumaan jo ennen sahan käynnistymistä hikeä pihalle. Kesällä olen huomannut minulla kuluvan litra juomaa per työtunti raivaussahan kanssa. Vähemmällä juomisella tulee pää kipeäksi nestehukan kanssa.
Ollaan oltu kesät poissa taimikonhoitopuuhista ihan suosiolla. Se on kyllä nuorempien ja kovakuntoisempien hommaa eikä me haluta raivaussaha kädessä kuolla. Syksylläkin yritetään tasaisen vauhdin kaavalla päästä maaliin eikä tohoteta pää punaisena.
Tällä hetkellä hyvät raivauskelit,ojatkin paanannejäässä,joten liikkuminen helppoa.Ojanpenkkoja myös oivatilaisuus sahailla,rauhallisella tasaisella vauhdilla.
Onko kuvan sahassa jotenki vakiota leveämmät kahvat? Huippusaha muuten 🙂
Tietääkseni on ihan normikahvat, ainakaan ei olla sitä mitenkään tuunnattu tai vaihdettu. Siinä olet oikeassa, että on huippusaha. Huippua siinä on idioottivarmuus. Käytössämme olevista sahoista tämä on vanhin ja toimintavarmin. Ainoan kerran on laulu hetkeksi lakannut kun rispaantunut käynnistinnaru meni poikki.
Ok. Ehkä kuva vain vähän hämää. Joo itselläkin samat kokemukset Stihlin idioottivarmuudesta. Ainakaan sen vuoksi ei jää taimikot perkkaamatta.