Laitoin takan tulipesän takaseinälle vanhan rostin, joka jättää ilmaraon puiden ja takaseinän väliin. Veto paranee ja puut eivät riko niin herkästi takaseinää.
Laitoin takan tulipesän takaseinälle vanhan rostin, joka jättää ilmaraon puiden ja takaseinän väliin. Veto paranee ja puut eivät riko niin herkästi takaseinää.
Harrastukset
Minulla veto paranee liikaakin, kun raottaa tuhkaluukkua. Ihan hyvä sytytysvaiheessa, muulloin saa olla kiinni. Luukkujen reunassa olevalla venttiilillä voi säätää ilmamäärää.
Niin. On takkoja ja on takkoja.
Äkkiä näyttäisi siltä, että tuon tulopesän alla ei ole tuhkalaatikkoa, eikä veto sen kautta toimi.
Eipä siinä myöskään taida olla rostia, eikä suuluukuissa näy venttiileitä.
Jos näin on, onkin optimaalinen poltto taitolaji.
Tulipesän reunoille voi myös laittaa klapit pystyyn, jolloin pinotut klapit eivät ole reunaan asti ja tuli saa ilmaa sivuilta – tietysti olettaen, että ilman kulku alta on ylipäätään mahdollista. Monissa takkaluukuissa vetoaukot on vain luukun alareunassa, mikä ei tahdo riittää, jollei muualta saada ilmaa puukasan päälle paloon.
Tuhkaluukku on tietysti olemassa samoin kuin rostikin, ilma kiertää, mutta ongelma on, että uunin takaosa kuumenee mielestäni liikaa, kun takkaa lämmittää päivittäin ja nyt ilmarako toivottavasti auttaa, että takaseinä pysyy ehjänä kauemmin. Tuhkaluukulla ja savupiipun pellillä pystyy säätelemään lämmitystä, siinä ei ole ongelmaa.
Niin, miksikähän niitä puita pitää murjoa niin kovakouraisesti sinne pesään? Tuo arina tottakai suojaa peräseinää mutta vie samalla kilowatteja koska puut pitää tehdä lyhyemmiksi. Yleensähän takaseinä kärsii siitä että puut on tehty liian pitkiksi ja niitä sitten yritetään väellä ja voimalla runnoa pesään että saisi suuluukkua edes pienemmälle.
Takan valkeaa ei pitäisi koskaan säätää savupellin avulla.
Monet asettavat puut pystyasentoon, nojailemaan peräseinään. Käytännössä ei takkapuiden tarvitse olla saman mittaisia, vaikka ostopuita hankkivat vaativat erityisesti klapien yhdenpituisia ja kokoisia olevan.
Minun takassani on tuhkaluukku, rosti ja lasitetun suuluukun ala – ja yläreunassa ensiö – ja toisioilmaluukut.
Tuossa takassa puut poltetaan enimmäkseen pystyasennossa, Puut on kerätty hakkuun jälkeen aukoilta ja ne katkotaan moottorisahalla sopivan mittaiseksi. Siis sekalaista tavaraa, mutta kuivaa. Kun puut ovat palaneet lähes loppuun, niin peltiä säädetään pienelle ja samoin tuhkaluukkua. Lopuksi pelti ja tuhkaluukku suljetaan kokonaan. Hyvin lämmittää.
Jätkä – kyllä palamista ja polttamista työkseen tutkivat nimenomaan suosittelevat, että tulta säädellään savupellillä. Tulipesään pitää johtaa aina suurin mahdollinen ilmamäärä tehokkaan palamisen varmistamiseksi, jolloin jäljelle jää vain vedon säätely savupellillä.
Köpe – tuo selittää sen takaseinän murenemisen. Murenemista aiheuttaa äärimmäinen lämpö, joka on kovimmillaan hehkuvissa hiilissä. Tuolla polttamistavalla (puut pystyssä takaseinää vasten) hehkuvat hiilet painuvat alas takaseinää pitkin ja kuumentavat liikaa takaseinää. Tuohon tuo ratkaisusi luultavasti auttaa.
Minä olen kyllä saanut opin että vetoa säädetään nimenomaan korvausilmalla. Vetopelti pidetään aina auki. Perusteetkin löytyy sillä että jos vetoa pienennetään pesän jälkeen alkaa savupinnat nokeentua. Näin opetti nuohooja minua. Isäukko kyllä sääti tulta savupellillä mutta uskon nyt kuitenkin vielä nuohoojan ohjeita. Noilla Ensio ja toisio ilmsluukuilla on iso merkitys kun sillä annetaan ilmaa niin arinan alle kuin tulen päälle jolla poltetaan savukaasut eikä päästetä niitä piipussa pihalle. Jätkä on kyllä oikeassa että hyvä tulenpoltto on taitolaji ja tulen väri kertoo paljon sekä savun väri piipun päässä.
Mmopokuski on lukenut takanpolton ohjeet, joita aivan varnasti on ollut laatimassa takkojen valmistajat ja paloviranomaisetkin, jotka ovat huolissaan esim häkäkaasuista.
Tulipesään on myös saatavana sellaisia telineitä, jotka pitävät puut irti tiilistä / vuolukivistä.
Ruotsalaiset asentavat takkoihinsa toisioilmaputkia, jotka ohjaavat tulipesän reunoilla ilmaa ”jälkipolttoon”.
Ilmaluukku vai pelti? Omana mielipiteenä ja toimintaohjeena että jos vetoa säätää heti sytyttämisestä alken ilman saannilla, on ok, mutta jos palaminen jo tapahtuu korkeassa lämpötilassa, on parempi kuristaa ensin savupellillä pienin askelin, niin että humina korvin kuultavasti hieman vaimenee. Ajatusmallina että puu kaasuuntuu kovassa kuumuudessa joka tapauksessa, ja jos tässä vaiheessa kuristaa ilman saantia on kyse siitä riittääkö ilma kaiken palamiseen vai meneekö savuna hormiin.
Toki järki pitää olla mukana eli jos yhtään luukun yläpuolella haiskahtaa käry niin peltiä isommalle.
Sulli vie asiaa tarkemmalle tasolle ja tuosta kyse. Siksi itse olen saanut ohjeen savupellillä säätämisestä. Jos veto on kova ja kuumuutta paljon savukaasut karkaa riittämättömän ilman vuoksi palamattomana. Jotkut tulipesien ratkaisutkin pyrkivät siihen, että palokaasujen viipymää tulipesässä pyritään pidentämään, että ne ehtivät palaa.
Noki taas on palossa syntyviä pienhiukkasia eli hiiltä (mustaa hiiltä), joka toki lentää taivaan tuuliin, jos peli aivan selällään, ja jää enemmän hormistoon pienemmällä vedolla. Optimaalisella palolla myös tämä hiili ehtii palaa ennen piipusta poistumista.
Tässä on vähän kuin ruokarasvoissa – liika yksinkertaistaminen johtaa virheeseen toisaalla, kun kyse on kokonaisuudesta. Eli molempi parempi, kunhan palokaasut ehtivät palaa.
Lähtökohta uuneissa varmaan on niin että tuloilmaventtiileillä pitäisi pystyä säätämään veto kohdilleen. Jos näin ei tapahdu niin eikö se ole merkki vuodosta tuloilmassa. Periaatteessa jos tuloilmaventtiilit sulkee niin tulen pitäisi sammua.
Pieni vetopellin kuristaminen hurjimman palamisen himmaamiseen on ok. Vanhoissa pönttöuuneissa on kaksoissavupellit joilla rauhoitetaan liikaa vetoa.
Jos takassa tuli, niin tuloilman rajoittaminen ei vähennä kuumuutta, vaan ennemminkin päinvastoin. Seurauksena palokaasuja syntyy vanhaan malliin, mutta ilma ei riitä sen polttamiseen. Palokaasujen synty on seurausta kuumuuden aiheuttamasta höyrystymisestä. Palo syntyy kuumuuden seurauksena palokaasujen palamisessa sen saadessa happea.
Ok. Eli kumpaankin peltiäpitää säätää mahdollisimman hyvän palamisen aikaansaamiseksi.
Rauhallinen tasainen palamistapahtuma on paras ja repii vähemmän esim. kylmästä lähtevää hormiakin. Mökkitouhuissa ainakin hyvä huomioida myös.
Mopokuski:”Lähtökohta uuneissa varmaan on niin että tuloilmaventtiileillä pitäisi pystyä säätämään veto kohdilleen. Jos näin ei tapahdu niin eikö se ole merkki vuodosta ”
Juuri siksi kunnolliset suuluukut on koitettu tehdä kaasutiiviiksi, johon palamisen happi annetaan A: tuhkaluukun ja rostin kautta. B: Suuluukun alareunassa olevien venttiilien kautta. C: jälkipolttoon toisioilmaa suuluukun yläreunassa olevien venttiilien kautta.
Tupla-savupellit ovat vain siksi, että kun uuni on kuumennettu ja hiipunut, saadaan savuhormi paremmin kiinni.
Lapin kelomökeissä on Toinen tuplapelleistä mikäli mahdollista – yläkerran makuuhuoneessa lähellä kattoa.
Kyllä aikoinaan lapsuudenkodissa oli pystyuuneissa, samoin leivinuunissa tuplapellit, eikä niillä koskaan yritetty hillitä palamista. Korkea pystyuuni lämpiää takuulla parhaiten, kun liekki kulkee ylöa – tulee alas arinan alle ja siitä sukeltaa savupiippuun niin, että liekin harja hipoo savupiipun tiiliä. Eli tavallisessa tiiliuunissa, liekki on jopa viisi metriä pitkä. silloin se lämmittää uunia niin, että se kestää ainakin vuorokauden lämpöisenä. Nuo uunit saivat silloin nimityksen ”Vastavirtauuni”.
Melekosta hommaa uunin lämmitys, viisimetriset liekit. Jos ei olis pystyuunia, tulisi lyhkäsemmästä piipusta jo ulos kurkistelemaan.
Kunnon kaakeliuunissa on hormia niin paljon, että jo pari metriä korkean uunin poskissa menee liekit ylä ja alas useamman kerran. Metrimäärää vaikea sanoa. Minulla on Nunnauunin takka – leivinuuni, jonka lattianrajassa olevasta nuohousluukusta olen josku kurkannut uunin ollessa täydessä palamisvaiheessa. Heti liikun auettua siitä on näkynyt, kuinka liekki yltää savupiippuun. Nuohousluukun avautuminen luonnollisesti muuttaa vetoa – eli se loppuu, joten siinä on oltava nopea.