Harvoin noita näkyjä raivatessa vastaan tulee, tahtovat säikkyä raivurin ääntä eivätkä ainakaan saa niin pahaa ”slaagia” päristelystä että nyykähtäisivät maahan asti. Luulisi, että täytyy olla ainakin jokin sairaus taustalla.
Joku neuvoi että mäntyä kasvavalta rämeeltä täytyy raivata ne aliskasvukuuset pois. Tuossa kuvassakin niitä näyttäisi olevan. Miten lienee, viekö ne kuusen tarrit enemmän ravinteita männyiltä kuin tuottavat ainespuuta?
Kuvioni on harvennettu ja tuhkalannoitettu sekä kunnostusojitettu. On vaan alana niin iso, että olo tuntuu ryhtymisrajoitteiselta lähteä niitä sieltä raivailemaan.
Hyvä , kun on tuokin kaatunut. Meillä naaraat ovat ottaneet hatkat , kun vasa on ammuttu viereltä . Vasakiintiön täytyttyä ei ole ollut havaintoja ainoastakaan naaraasta . Sinne tänne sinkoilevia nuoria sonneja on sitävastoin harvakseltaan todettu olevan . Tuokin tieto olisi jäänyt saamatta ilman GPS:ää.
Sonnimullit eivät ole pysähtyneet haukuttavksi , vaan ovat edenneet runsaan kilometrin etumatkan turvin koiran edellä kinkeripiiriltä toiselle . Koira on kulkenut lähtökiihdytyksen jälkeen yleensä nopeudella 5-7 km/h ja luonnollisesti haukkumatta . Maastossa on menty vaikeasti ennakoitavaa siksakkia ja vesistökään ei ole jarruttanut etenemistä (paitsi koiran) .
Saatiin muuten ”ennätyshirvi” , sarvipää , jonka sarvien kärkiväli oli 28cm ja piikin pituus 60mm . Tietäneekö maailmanloppua ?
Hirvet ainakin kuihtuvat , kun pyyt maailmanlopun edellä : )
Ihan hyviä elukoita meillä. Kuvan tyyppinen uros (2+2) 165 kg, vasa 106 kg, erittäin rasvainen naaras 196 kg. Viimeistä vasaa etsitään jälleen huomenna. Meillä ja muutamalla naapuriporukalla on vaikeuksia löytää vasoja, on tainneet näillä kylillä mennä keväällä parempiin suihin.
Kaatamani 2+2 :nen painoi 196kg(ips) . Vasat (4) painoivat 78-88kg.
Vaikeaa oli vasojen saanti täälläkin ja vaati tilanteissa 100% onnistumista. Yhteisluvan osakas , jonka alueella oli viime syksynä muista poiketen runsaasti vasoja , ei nähnyt tänä syksynä jahdin alussa vasoista vilaustakaan (=puolivälin palaveriin mennessä).
Meilläkin jäi toissa syksynä pari pyyntilupaa käyttämättä , kun vasoja ei ollut alueella nimeksikään.
Hankalaa on metsästys , kun kanta on ammuttu liian alas . Mahdollisesti vieraileva peto sotkee kuviot helposti niin , että hirvet on rauhtettava joksikin aikaa.
Eilen onnistuttiin viimein (yhteisluvan sisäisten matalien rajojen ansiosta) kaatamaan meidän viimeinen vasa ja hyvä on sekin, painoi 104 kiloa. 11 kilometriä onnistuivat koiran kanssa pyörimään ja vasta neljäs nähnyt passimies pystyi juuri ennen hämärää sen ampumaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Harvoin noita näkyjä raivatessa vastaan tulee, tahtovat säikkyä raivurin ääntä eivätkä ainakaan saa niin pahaa ”slaagia” päristelystä että nyykähtäisivät maahan asti. Luulisi, että täytyy olla ainakin jokin sairaus taustalla.
Joku neuvoi että mäntyä kasvavalta rämeeltä täytyy raivata ne aliskasvukuuset pois. Tuossa kuvassakin niitä näyttäisi olevan. Miten lienee, viekö ne kuusen tarrit enemmän ravinteita männyiltä kuin tuottavat ainespuuta?
Kuvioni on harvennettu ja tuhkalannoitettu sekä kunnostusojitettu. On vaan alana niin iso, että olo tuntuu ryhtymisrajoitteiselta lähteä niitä sieltä raivailemaan.
Eiköhän nämä ole tosiaan hoitaneet monen metsänomistajan taimikot surkeaan kuntoon… Tässä vain korjataan satoa siitä.
Kiitos ja onnea!
Säästä sonnit – kampanja ei ilmeisesti kuulu tämän seuran ohjeistukseen? Pienihän tuo toki vielä mutta kernaasti sarvettoman tuossa näkisi.
Hyvä , kun on tuokin kaatunut. Meillä naaraat ovat ottaneet hatkat , kun vasa on ammuttu viereltä . Vasakiintiön täytyttyä ei ole ollut havaintoja ainoastakaan naaraasta . Sinne tänne sinkoilevia nuoria sonneja on sitävastoin harvakseltaan todettu olevan . Tuokin tieto olisi jäänyt saamatta ilman GPS:ää.
Sonnimullit eivät ole pysähtyneet haukuttavksi , vaan ovat edenneet runsaan kilometrin etumatkan turvin koiran edellä kinkeripiiriltä toiselle . Koira on kulkenut lähtökiihdytyksen jälkeen yleensä nopeudella 5-7 km/h ja luonnollisesti haukkumatta . Maastossa on menty vaikeasti ennakoitavaa siksakkia ja vesistökään ei ole jarruttanut etenemistä (paitsi koiran) .
Saatiin muuten ”ennätyshirvi” , sarvipää , jonka sarvien kärkiväli oli 28cm ja piikin pituus 60mm . Tietäneekö maailmanloppua ?
Hirvet ainakin kuihtuvat , kun pyyt maailmanlopun edellä : )
Ihan hyviä elukoita meillä. Kuvan tyyppinen uros (2+2) 165 kg, vasa 106 kg, erittäin rasvainen naaras 196 kg. Viimeistä vasaa etsitään jälleen huomenna. Meillä ja muutamalla naapuriporukalla on vaikeuksia löytää vasoja, on tainneet näillä kylillä mennä keväällä parempiin suihin.
Kaatamani 2+2 :nen painoi 196kg(ips) . Vasat (4) painoivat 78-88kg.
Vaikeaa oli vasojen saanti täälläkin ja vaati tilanteissa 100% onnistumista. Yhteisluvan osakas , jonka alueella oli viime syksynä muista poiketen runsaasti vasoja , ei nähnyt tänä syksynä jahdin alussa vasoista vilaustakaan (=puolivälin palaveriin mennessä).
Meilläkin jäi toissa syksynä pari pyyntilupaa käyttämättä , kun vasoja ei ollut alueella nimeksikään.
Hankalaa on metsästys , kun kanta on ammuttu liian alas . Mahdollisesti vieraileva peto sotkee kuviot helposti niin , että hirvet on rauhtettava joksikin aikaa.
Eilen onnistuttiin viimein (yhteisluvan sisäisten matalien rajojen ansiosta) kaatamaan meidän viimeinen vasa ja hyvä on sekin, painoi 104 kiloa. 11 kilometriä onnistuivat koiran kanssa pyörimään ja vasta neljäs nähnyt passimies pystyi juuri ennen hämärää sen ampumaan.