Tuolla keskustelujen puolella asiantuntijat päätyi lopputuloskseen että se nykimisveitsi on paras noissa hommissa.
Heh. Kumma kun ei ammattilaisten tai muuten tosissaan perkaaven/raivaavien takakontit pullistele niitä puukkoja vaan aina keikkuu se raivaussaha katolla tai peräkontissa. Olisiko siinä sittenkin jotain eroa vaikka työnopeudessa, rasittavuudessa, tuottavuudessa, mielekkyydessä, työn jäljessä jne… Voisi jopa luulla, mutta mistäs näitä varmaksi tietää.
Kuvasta vielä, että olisiko tuonne myöhemminkin ehtinyt? Onko seuraavana vuorossa varsinainen raivaus? Siistin näköinen tuo on. Vähän näkyy sitä kaatunutta roskapusikkoa, siksi kyselen.
Ripulindeksi kirjoittaa sitä mukaa kuin ajattelee. Se on rehellisen ihmisen merkki.
Rakastan raivaveistä raivokkaasti, mutta myös meheviä männyn taimia aivan mielettömästi. Olisikohan nuo reippaat alokkaat syntyneet luontaisesti siemenpuista? Eihän niillä ole siellä mitään hätää vielä. En menisi sorkkimaan ollenkaan, en veitsillä enkä porakoneilla.
Jokainen saa rakastua minun puolesta vaikka voiveitseen tahi saunajakkaraan. Se on mulle ihan sama.
Mulla on ensi keväänä edessä 3 ha perkausta ja vähän enemmän raivausta. Mulle on merkitystä meneekö tuohon urakkaan 7 päivää vai 54 päivää. Kaikille sillä ei ole merkitystä, ja ymmärrän sen hyvin.
Samoin minulle on merkitystä sillä, että pystynkö työpäivän jälkeen normaaliin arkitoimiin: saunan lämmitykseen ym. puuhasteluihin. Vai makaanko raivauspäivien illat sohvalla jääpussi olkapäällä ja pohdin tulevan olkapääleikkauksen ajoitukseen liittyvää problematiikkaa.
Mahtava näky tuollainen perattu, elinvoimainen taimikko aina on. Sitä vaan ei ymmärrä avohakkuun vastustajat, mutta kaikille suotakoon oikeus mielipiteeseensä. Huonompi juttu on se, ettei ymmärrä, mitä raivausveitsestä on kirjoitettu. Se ei ole raivaussahaa parempi. Se on erilainen, monen mielestä tietynlaisin kohteisiin sopiva työkalu.
Raivaussaha ei ole joka paikassa paras. Aikaisemmin mainitsin, että olin tekemässä myöhästynyttä heinäystä auratussa, kivikkoisessa ja vielä mäkisessä maastossa. Taimien löytäminen oli suurin homma heinän ja vatukon ynnä horsmien seasta. Raivurilla tuppasi menemään taimiakin kumoon. Lyhytvartinen viikate lyhyellä terällä oli kätevä, ehkä veitsikin olisi ollut hyvä. En vaan silloin tiennyt koko välineestä, liekkö niitä ollutkaan.
Pakitan sen verran, että noisa heinäyksissä ja erikoiskohteissa voi olla ihan hyvä peli. Itselläni ei jostain syystä ole heinäystä tarvinnut, vaikka reheviäkin kuvioitakin on. Liekö sitten mättäät ja laikut erilaisia vai onko emoheinät liian kaukana.
On niissä raivaa ylistävissä viestiketjuissa ollut niitä kehuja, miten ”vasemmalla kädellä taivutetaan jopa 50 mm paksu runko ja sitten nykäistään oikealla se poikki”. Ihan varmaan joo onnistuu, mikäs siinä. Kun itse lähden raivaamaan, tilanne on perkauksesta huolimatta usein sellainen että niitä 50 mm paksuja on kymmenen neliömetrillä. Ja niitä ohuempia sillä samalla neliöllä 20 kpl. Sen neliön kun saa nyittyä sillä raivalla, niin raivaussahamies menee jo seuraavan aarin puolella. Muutaman kerran päivässä tulee vastaan se perkauksessa ”unohtunut” koivu tai leppä jota raivaussahalla sahaa joka puolelta, loveaa ja tekee vaikka mitä. Ja on silti siinä ja siinä että saa kaatumaan.
”Kun itse lähden raivaamaan, tilanne on perkauksesta huolimatta usein sellainen että niitä 50 mm paksuja on kymmenen neliömetrillä. Ja niitä ohuempia sillä samalla neliöllä 20 kpl.”
Tuskin tuollaiseen kohteeseen kukaan veitsellä menekään. Se on järeän raivurin työmaata. Sinunkin kannattaisi perata 5-10 vuotta aiemmin, työ sujuisi paremmin, eikä kasvatettavat puut olisi kärsineet kasvutappioita.
Mitäs järkeä tuonne vielä oli mennä? Voihan sitä ihan huvikseen raivailla, jos aikaa on liikaa. Joudut tuonne vielä kaksi kertaa tod.näk. menemään. Mahtoiko tuossa juuri kaadettavaakaan olla?
Kyllä tuossa vaiheessa on vielä parempi unohtaa noin järeät laitteet. Jos jotain juuri Raivalla. Mutta omissakin noita ja hyvä koivikko joukossa. Ei tarvii hirven kumartaa niin syvään kun popsii niitä koivun latvoja siitä ylempää.
Kuvasta huonosti näkyy, paljonko vesakkoa kaikkiaa oli. Ilmeisesti ei paljon, joten raivaus on ollut edullista nopeutensa takia. Heinääkään ei ole, joten veistä ei tarvita, vaan voidaan kävellä tehokkaasti raivurilla ala läpi. Aikaa kuluu vähemmän kahteen tuollaiseen raivauskertaan kuin yhteen vesakon valtaamaan kertaan ja puusto saa koko ajan kasvaa mahdollisimman nopeasti. Tuohon minusta kannattaa pyrkiä.
Kerrankin toimittu ajoissa . Gla:n malli on käyttökelpoisin , mikäli haluaa vähällä vaivalla hyvän lopputuloksen . Taimien suotuisa kehitys varmistetaan perkaamalla mieluummin vähän ennen , kuin liian myöhään.
Prof. Kärkkäinenkin on todennut raivauksen tapahtuvan oikealla hetkellä silloin , kun varvut katkeavat pelkällä niittoliikkeellä .
Ensinnäkin raivaushetkeksi on valittu sellainen vaihe, että homman tekee sujuvasti rsahalla. Tämä siis edellyttää sitä, että taimet tunnistaa heinän joukosta. Jos taimia ei tunnista, tai ei nää heti, niin silloin ollaan oikeastaan taimen kapalovaiheessa, jossa hellävarainen rapsutteliu jollain raivausveitsen tyyppisellä kirurgi-instrumentillä on oikea työmenetelmä eikä vie taimea pesuveden mukana entisen lapsen tavoin.
Sitten kun taimi alkaa jo olla iso, että ei tarvita mikroskooppia erottaakseen taimen heinästä, alkaa raivaussahan kulta-aika. Sillä kun hurruuttelee, niin syntyy jäälkeä tekemättä tuhoa.
Kuvan toinen opetus oikeastaan on, että onnellinen raivaussahan käyttäjä on mennyt taimikkoon oikeaan aikaan oikealla välineellä ja selvinnyt isosta urakasta nopeasti, koska mitään sadantuhannen kepin viidakkoa ei ole syntynyt.
Kuvasta suorastaan huokuu metsänraivauksesta ja oikeasta välinevalinnasta onnelliseksi tullut metsänomistaja, joka kameran takaa ihailee aikaansaannostaan kahvia juodessaan.
Hyvin tehty 🙂
Proff.Kärkkäisen sanoin: perkaa taimikko kun istutus taimet ovat noin metrin ja kylvötaimet n.30cm pituisia. Tässä 3ha ala ja vesakkoa oli kymmeniä tuhansia kappaleita hehtaarilla.0-5 metristä. Jokainen voi miettiä kannattaako niittää kätevästi tehokkaalla sahalla vai leikkiikö veitsellä. Lisäksi hirvien talvilaitumia. Eli vesakon poistaminen erittäin oikea aikainen toimenpide.
Kiittää motti-mattia selonteosta. Otsikko tosin antoikin ymmärtää, että homma (perkaus) on jo hoidettu. Mutta kun sitä maahan kaadettua rytöä ei kuvassa näy, niin heräsi epäilys jonkinasteisesta tulvatoiminnasta. Kuvat ennen ja jälkeen olisivat informatiivisia ja opettavaisia.
Taimet ovat siis alta puolen metrin? Ja siemensyntyisiä? Kylvetty vai siemenpuut?
Vai niin.
On se jännää touhua tuolla kaupantekokikkailupuolella. Jotkut vetää metsään aukon, jättää ehkä jokusen siemenpuun, jotka nekin hoidetaan suitsait pois – ja sitten pannaan palsta myyntiin! Toisaalta on sellaisia työmyyriä, jotka palavat halusta päästä metsänhoitotoimiin omin voimin, vaikka itse eivät ehkä sanottavasti ehtisikään hyötyä panostuksistaan. En moiti sinua, motti-matti. Pikemminkin ajattelen hellyydellä kaltaisiasi.
Motti-matti on metsäurotekojensa puolesta esikuvansa eli Matti Aarnion, Talvisodan mottitaistelujen saarrostus- eli mottimestarin kaltainen sankarihahmo.
Mutta ehkä m-m haluaa vain jättää perillisilleen jotain kunnollista. Jotain, josta näkee että silloin ennen sitä osattiin metsähommat.
En tiedä, mutta itsekin olen vähän samanlainen uudisraivaaja, joka ei ehkä koskaan näe työnsä hedelmiä, ja tunnen sympatiaa asiassa.
Ostan mielelläni huonokuntoisia metsiä ja hoitelen ne kasvukuntoon. Suomessa on ihan liikaa metsänomistajia jotka aattelee ”enpä vaivaudu ku ei kerkiä minun elinaikana kasvaa tukkipuuta”. Tämmösiltä pitäs ottaa maat pois ja antaa minun ja hiluxmetsurin kaltaisille työmyyrille.
Oliko tuo työväline käytössä?
Mikset käyttänyt raiva-veistä?
Tuolla keskustelujen puolella asiantuntijat päätyi lopputuloskseen että se nykimisveitsi on paras noissa hommissa.
Heh. Kumma kun ei ammattilaisten tai muuten tosissaan perkaaven/raivaavien takakontit pullistele niitä puukkoja vaan aina keikkuu se raivaussaha katolla tai peräkontissa. Olisiko siinä sittenkin jotain eroa vaikka työnopeudessa, rasittavuudessa, tuottavuudessa, mielekkyydessä, työn jäljessä jne… Voisi jopa luulla, mutta mistäs näitä varmaksi tietää.
Kuvasta vielä, että olisiko tuonne myöhemminkin ehtinyt? Onko seuraavana vuorossa varsinainen raivaus? Siistin näköinen tuo on. Vähän näkyy sitä kaatunutta roskapusikkoa, siksi kyselen.
Ripulindeksi kirjoittaa sitä mukaa kuin ajattelee. Se on rehellisen ihmisen merkki.
Rakastan raivaveistä raivokkaasti, mutta myös meheviä männyn taimia aivan mielettömästi. Olisikohan nuo reippaat alokkaat syntyneet luontaisesti siemenpuista? Eihän niillä ole siellä mitään hätää vielä. En menisi sorkkimaan ollenkaan, en veitsillä enkä porakoneilla.
Jokainen saa rakastua minun puolesta vaikka voiveitseen tahi saunajakkaraan. Se on mulle ihan sama.
Mulla on ensi keväänä edessä 3 ha perkausta ja vähän enemmän raivausta. Mulle on merkitystä meneekö tuohon urakkaan 7 päivää vai 54 päivää. Kaikille sillä ei ole merkitystä, ja ymmärrän sen hyvin.
Samoin minulle on merkitystä sillä, että pystynkö työpäivän jälkeen normaaliin arkitoimiin: saunan lämmitykseen ym. puuhasteluihin. Vai makaanko raivauspäivien illat sohvalla jääpussi olkapäällä ja pohdin tulevan olkapääleikkauksen ajoitukseen liittyvää problematiikkaa.
Mahtava näky tuollainen perattu, elinvoimainen taimikko aina on. Sitä vaan ei ymmärrä avohakkuun vastustajat, mutta kaikille suotakoon oikeus mielipiteeseensä. Huonompi juttu on se, ettei ymmärrä, mitä raivausveitsestä on kirjoitettu. Se ei ole raivaussahaa parempi. Se on erilainen, monen mielestä tietynlaisin kohteisiin sopiva työkalu.
Raivaussaha ei ole joka paikassa paras. Aikaisemmin mainitsin, että olin tekemässä myöhästynyttä heinäystä auratussa, kivikkoisessa ja vielä mäkisessä maastossa. Taimien löytäminen oli suurin homma heinän ja vatukon ynnä horsmien seasta. Raivurilla tuppasi menemään taimiakin kumoon. Lyhytvartinen viikate lyhyellä terällä oli kätevä, ehkä veitsikin olisi ollut hyvä. En vaan silloin tiennyt koko välineestä, liekkö niitä ollutkaan.
Pakitan sen verran, että noisa heinäyksissä ja erikoiskohteissa voi olla ihan hyvä peli. Itselläni ei jostain syystä ole heinäystä tarvinnut, vaikka reheviäkin kuvioitakin on. Liekö sitten mättäät ja laikut erilaisia vai onko emoheinät liian kaukana.
On niissä raivaa ylistävissä viestiketjuissa ollut niitä kehuja, miten ”vasemmalla kädellä taivutetaan jopa 50 mm paksu runko ja sitten nykäistään oikealla se poikki”. Ihan varmaan joo onnistuu, mikäs siinä. Kun itse lähden raivaamaan, tilanne on perkauksesta huolimatta usein sellainen että niitä 50 mm paksuja on kymmenen neliömetrillä. Ja niitä ohuempia sillä samalla neliöllä 20 kpl. Sen neliön kun saa nyittyä sillä raivalla, niin raivaussahamies menee jo seuraavan aarin puolella. Muutaman kerran päivässä tulee vastaan se perkauksessa ”unohtunut” koivu tai leppä jota raivaussahalla sahaa joka puolelta, loveaa ja tekee vaikka mitä. Ja on silti siinä ja siinä että saa kaatumaan.
”Kun itse lähden raivaamaan, tilanne on perkauksesta huolimatta usein sellainen että niitä 50 mm paksuja on kymmenen neliömetrillä. Ja niitä ohuempia sillä samalla neliöllä 20 kpl.”
Tuskin tuollaiseen kohteeseen kukaan veitsellä menekään. Se on järeän raivurin työmaata. Sinunkin kannattaisi perata 5-10 vuotta aiemmin, työ sujuisi paremmin, eikä kasvatettavat puut olisi kärsineet kasvutappioita.
Mitäs järkeä tuonne vielä oli mennä? Voihan sitä ihan huvikseen raivailla, jos aikaa on liikaa. Joudut tuonne vielä kaksi kertaa tod.näk. menemään. Mahtoiko tuossa juuri kaadettavaakaan olla?
Kyllä tuossa vaiheessa on vielä parempi unohtaa noin järeät laitteet. Jos jotain juuri Raivalla. Mutta omissakin noita ja hyvä koivikko joukossa. Ei tarvii hirven kumartaa niin syvään kun popsii niitä koivun latvoja siitä ylempää.
Kuvasta huonosti näkyy, paljonko vesakkoa kaikkiaa oli. Ilmeisesti ei paljon, joten raivaus on ollut edullista nopeutensa takia. Heinääkään ei ole, joten veistä ei tarvita, vaan voidaan kävellä tehokkaasti raivurilla ala läpi. Aikaa kuluu vähemmän kahteen tuollaiseen raivauskertaan kuin yhteen vesakon valtaamaan kertaan ja puusto saa koko ajan kasvaa mahdollisimman nopeasti. Tuohon minusta kannattaa pyrkiä.
Kerrankin toimittu ajoissa . Gla:n malli on käyttökelpoisin , mikäli haluaa vähällä vaivalla hyvän lopputuloksen . Taimien suotuisa kehitys varmistetaan perkaamalla mieluummin vähän ennen , kuin liian myöhään.
Prof. Kärkkäinenkin on todennut raivauksen tapahtuvan oikealla hetkellä silloin , kun varvut katkeavat pelkällä niittoliikkeellä .
Niin.
Kuvassa näkyy mielestäni muutama asia.
Ensinnäkin raivaushetkeksi on valittu sellainen vaihe, että homman tekee sujuvasti rsahalla. Tämä siis edellyttää sitä, että taimet tunnistaa heinän joukosta. Jos taimia ei tunnista, tai ei nää heti, niin silloin ollaan oikeastaan taimen kapalovaiheessa, jossa hellävarainen rapsutteliu jollain raivausveitsen tyyppisellä kirurgi-instrumentillä on oikea työmenetelmä eikä vie taimea pesuveden mukana entisen lapsen tavoin.
Sitten kun taimi alkaa jo olla iso, että ei tarvita mikroskooppia erottaakseen taimen heinästä, alkaa raivaussahan kulta-aika. Sillä kun hurruuttelee, niin syntyy jäälkeä tekemättä tuhoa.
Kuvan toinen opetus oikeastaan on, että onnellinen raivaussahan käyttäjä on mennyt taimikkoon oikeaan aikaan oikealla välineellä ja selvinnyt isosta urakasta nopeasti, koska mitään sadantuhannen kepin viidakkoa ei ole syntynyt.
Kuvasta suorastaan huokuu metsänraivauksesta ja oikeasta välinevalinnasta onnelliseksi tullut metsänomistaja, joka kameran takaa ihailee aikaansaannostaan kahvia juodessaan.
Hyvin tehty 🙂
Proff.Kärkkäisen sanoin: perkaa taimikko kun istutus taimet ovat noin metrin ja kylvötaimet n.30cm pituisia. Tässä 3ha ala ja vesakkoa oli kymmeniä tuhansia kappaleita hehtaarilla.0-5 metristä. Jokainen voi miettiä kannattaako niittää kätevästi tehokkaalla sahalla vai leikkiikö veitsellä. Lisäksi hirvien talvilaitumia. Eli vesakon poistaminen erittäin oikea aikainen toimenpide.
Onneksi täällä palstalla on muutama ammattilainen jotka tajuaa mistä kuvassa on kyse.
Älä vaan mua ammattilaiseksi luule, mä oon ihan nöösi näissä jutuissa, mutta kova oppimaan… 🙂
Kiittää motti-mattia selonteosta. Otsikko tosin antoikin ymmärtää, että homma (perkaus) on jo hoidettu. Mutta kun sitä maahan kaadettua rytöä ei kuvassa näy, niin heräsi epäilys jonkinasteisesta tulvatoiminnasta. Kuvat ennen ja jälkeen olisivat informatiivisia ja opettavaisia.
Taimet ovat siis alta puolen metrin? Ja siemensyntyisiä? Kylvetty vai siemenpuut?
t. noviisin puolikas
No jos tuossa 5 metrisiä oli niin siinä tapauksessa oikeassa ajassa olit. Kuvasta sitä ei nää.
Siemenpuusyntyisiä ovat ja 30-100cm.
Siemenpuut kaadettu jo?
Milloin muuten päätehakkuu tehtiin tässä?
Päätehakkuu tehty 5-6 v. ja siemenpuut korjattu 2v.sitten. Edellinen omistaja hakannut.
Kiitos. Kiva kun selvensit. Kysyisin yhä vielä:
Mikä oli siemenpuutiheys, suurin piirtein? Olivatko kaikki siemenpuut säilyneet pystyssä myrskyissä?
tuohon en pysty sanomaan. oli puut korjattu jo pois ku ostin tämän.
Vai niin.
On se jännää touhua tuolla kaupantekokikkailupuolella. Jotkut vetää metsään aukon, jättää ehkä jokusen siemenpuun, jotka nekin hoidetaan suitsait pois – ja sitten pannaan palsta myyntiin! Toisaalta on sellaisia työmyyriä, jotka palavat halusta päästä metsänhoitotoimiin omin voimin, vaikka itse eivät ehkä sanottavasti ehtisikään hyötyä panostuksistaan. En moiti sinua, motti-matti. Pikemminkin ajattelen hellyydellä kaltaisiasi.
Motti-matti on metsäurotekojensa puolesta esikuvansa eli Matti Aarnion, Talvisodan mottitaistelujen saarrostus- eli mottimestarin kaltainen sankarihahmo.
Mutta ehkä m-m haluaa vain jättää perillisilleen jotain kunnollista. Jotain, josta näkee että silloin ennen sitä osattiin metsähommat.
En tiedä, mutta itsekin olen vähän samanlainen uudisraivaaja, joka ei ehkä koskaan näe työnsä hedelmiä, ja tunnen sympatiaa asiassa.
Ostan mielelläni huonokuntoisia metsiä ja hoitelen ne kasvukuntoon. Suomessa on ihan liikaa metsänomistajia jotka aattelee ”enpä vaivaudu ku ei kerkiä minun elinaikana kasvaa tukkipuuta”. Tämmösiltä pitäs ottaa maat pois ja antaa minun ja hiluxmetsurin kaltaisille työmyyrille.
Juu, en mie tuollaista vastustaisikaan… 🙂