Olisi taimikonhoito ollut helpompaa kauan aikaa sitten ja kuusien kasvukin vähän toista. Entä jos tulevaisuudessa tällaiset ryteiköt tuplaantuu?
Olisi taimikonhoito ollut helpompaa kauan aikaa sitten ja kuusien kasvukin vähän toista. Entä jos tulevaisuudessa tällaiset ryteiköt tuplaantuu?
Turha tuota on surra. Lopputuloshan on juuri sellainen mitä omistaja on tavoitellut.
Vähän raivurilla turhia kuusennäreitä ja lenkoja koivuja pois ja antaa koivikon vahvistua. Harvennuskaan ei pahasta.
Kyllä on rahaa mennyt turhaan. Ensiksi laikutus ja sitten taimet ja istutus. Lopputulos pilattu raivaamattomuudella. Pari kertaa kun olisi raivattu ensiksi perkaus parin kolmen vuoden päästä istutuksesta ja sitten raivaus perkauksen jälkeen viimeistään viiden vuoden päästä niin mitään muuta ei olisi tarvinnut tehdä. Ei ennakkoraivausta eikä mitään muutakaan. Valmis kasvava kuusimetsä odottaisi ensiharvennusta.
Nyt tehdään kallis raivaus ja kohta perään toinen raivaus kun kannot työntävät vesakkoa kahta kovemmin. sen jälkeen jännätään kuinka lumet tuhoaa loputkin riukuuntuneet puut. Hölmöläisten hommaa.
Hyvä esimerkki laiminlyödystä taimikosta.Omapahan on omistajan valinta,mutta ei pidä sitten valittaa huonoa kannattavuutta .Yleistyvä näky jatkossakin.
Kun katselee kokoajan paranevaa koivun kuidun ja tukin hintaa alkaa tuntua että niitä alkupään kuusenistutuksia voi pitää virheiden virheenä. Olisi säästänyt ison tukon selkeää valuuttaa vaikka koivikon ohjailuun vielä parempaan kasvuun. Pieni maanpinnan rikkominen on toki aina koivunkin kanssa hyvä apu uudistukseen. Tuo koivikko olisi auttelemalla jo komea salskea tukkikoivikko. Ainakin lähes.
Ja tarve kotimaan markkinoilla kovaa kyytiä kasvava.
Nytkin tuotu jo alkuvuodesta 300000 mottia ”ryssälästä”.
Kahdessa laittamassani kuvassa näkee selkeästi kaksi ääripäätä metsänomistajista: viimeisen päälle tekijät ja ”unohtajat”…
Empä tiedä tuosta koivun hinnasta. Kuitu täällä samaa luokkaa kuusen kanssa. Koivitukin hinta noin 45 euroo. Vielä kun mietitään esim UPM:n ja Harvestia tukille asettamia laatuvaatimuksia niin ei ole ollenkaan selvää että sitä tukkia tulee. Ainakin huomattavasti pienempi tukkiprosentti se on kuin kuusella. Kyllä jos hyvän koivikon meinaa saada niin se nyt ei ainakaan ole tuollaisen metsänomistajan hommaa kuin kuvasta voisi päätellä.
Mitä ihmettä sitä kuusta istuttaa jos sitä ei meinaa hoitaa.
Klapeiksi liiat ja parhaat kasvatukseen niin koivu on aivan ok.
Mutta tosiaan niin turha sitä kuusta on istuttaa jos koivikkoa kasvattaa.
Metsuri motokuskin linjoilla ollaan.
Oikealla maapohjalla kuusi on tuottanut lähes samassa ajassa koivuun verrattuna tuplamäärän tukkia.
Kuusitukki 60 euroa ja koivutukki 45 euroa.
Siitä on helppoa laskea kannattavuusero.
Toki ajat ja hinnat muuttuvat, mutta tuskin mitään mullistavaa on tulossa. Kaikkia puita tarvitaan jatkossakin.
Puuntakusen liioittelu kuusen kasvusta on harhautusta. Kyllä koivu on huomattavasti nopeampi oikeassa kasvupohjassa.
Jos ajatellaan molempia hoidettuna kasvatuksena.
Hoitamattomana ei voi verrata kun noin kuitenkin käy kuin kuvassa. Jos hoitamattomana annetaan luontaisesti mennä saa kuusimetsää odottaa kolmesataa vuotta. Koivun reilun kolmenkymmenen vuoden villin kasvun tulos on nyt tänä päivänä jo kantorahatuloa.
”Käenpiika ” esitti hyvän kysymyksen. Nämä ryteiköt tulevat lisääntymään , kun kontrolli vähenee ja neuvonnalta viedään resurssit vähentämällä rahoitusta.
Metsänhoitomaksun poistamisella yhdessä kemeratukien leikkauksen kanssa voi olla arvaamattomat seuraukset Suomen metsätaloudelle. Vapaaehtoisuuden ja helpomman tien valitsemisen tulokset on nähtävissä ”käenpiian ” lähettämässä kuvassa . Jos ei tätä usko , kannattaa käydä tutustumassa valtakunnan metsien inventointien tuloksiin ja niiden kehitykseen.
Näitä näkymiä on entistä enemmän ja aivan tavallisten kunniallisten kansalaisten metsissä . Heillä vain metsä ei ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä . Metsällä on todellista merkitystä vain kolmasosalle metsänomistajista ja se alkaa näkyä jo hälyyttävästi.
Hehtaarikustannus kyseiselle kohteen kuntoonlaittamiselle ilman tukia- eli siis markkina lähtöisesti? Eli homma tehtäsiin niin kun metsäfirmat hoitaisivat omia metsiään.Raivaus 780€ hehtaari.
Eipä ihan noin pahaksi ollut päässyt oma laiminlyönti, mutta melkein. Oli pistetty kuusen taimet korpisaralle. Molemmin puolin oli tuommoista 15 m korkeaa sarkaa. Huonosti kävi. Halla kävi saralla jatkuvasti ja arvelin, että tuosta ikinä mitään. Unohdin muutamaksi vuodeksi ja lähistöllä raivailin muita taimikoita kunnes kerran oikaisin siitä. Ja hemmetti oli alkanut kasvaa ja hyvin. Kun koivikko pääsi alkuun ja suojaksi, loppui kuusten jurominen. Nyt se on raivattu, mutta viime kesänä kasvaimet meni saparoiksi. Tuomiruoste eli mikä lie. Olisi vissiin pitänyt kaataa rajapuron lepikkokin, vaikka sakot olisi voinut tulla.
Riippuen vähän suunnasta klapeina tulo vähintään tuon edellisen raivauksen hinta. Ja saa metsän hyvään kasvukuntoon työn (omantyön) lisäpalkaksi. Nämä ei ole vain nega-asioita kuten täällä saa kuvan. Omatoimiomistaja tekee tuosta vielä kelpo metsän. Kuten hänen oma vapaa oikeutensa onkin. EI velvollisuus.
Missä tilanteessa koivuille käy noin ? miksi niistä tulee riukuja ?
Onkohan tuo nyt sitten niin kauhea katastrofi? Puuta kaytetaan noin puolet vuotuisesta kasvusta, joten naitakin mahtuu mukaan. Itse asiassa metsansa hoitavalle tama tarkoittaa puuntarjonnan vahentymista eli suhteellinen tilanne paranee.
Aikojen kuluessa tuohonkin kylla metsa syntyy, kannattavuudesta, sijoitetun paaoman tuotosta jne ei kylla kannata puhua.
Jesse tuolla aikaisemmin syytti minua liioittelusta verratessani kuusen ja koivun tukkituottoa. Miksi liioittelisin kun puhuin kokemuksesta?
Otetaampa esimerkiksi hyvin hoidettu, ajallaan harvennettu, oikealla maapohjalla oleva viisikymppinen kuusikko ja koivikko.
Molempiin tehty ensiharvennus ja toinen harvennus.
Ensiharvennuksesta ei tullut tukkia kummassakaan. Toisessa harvennuksessa tuli kuusitukkia 40 mottia ja koivutukkia 20 mottia hehtaarilta. Tällä hetkellä kuusikossa pystyssä 500 mottia, josta tukkia 400 mottia. Koivikossa pystyssä 350 mottia, josta tukkia 250 mottia. Missä kohdalla minä liioittelin?
Jessen mielestä näköjään siinä että kuusikkoa pitää kasvattaa 300 vuotta ja koivikkoa vain 30 vuotta. Sori Jesse että vastasin puolestasi. 🙂
Puuntakunen yksinkertaisesti liioittelee edelleen kuusen normaalia kasvua jos puhutaan hoidosta ilman lannoitusta.
Tiputahan kymmenen vuotta ajasta pois niin tilanne aika paljon enemmän koivun puolella. Koivun venuttaminen viiteenkymmeneen vuoteen on omalla kasvupohjallaan turhaa mutta kuusella et nelikymppisenä vielä kovin kummoista tukkitiliä tee. NORMAALILLA kasvatuksella.
Oma kokemus tähän asti muiden hoitamista kuusikoista joita olen hakannut huippii aika tasaisesti viiskymppisenä noilla harvennuksilla kolmeasataa mottia. Kuten moni muukin täällä on todennut. Kymmnenenkin vuotta metsänomistajan ajassa voi olla ratkaisevaa. Koiranputkea kasvava omistaja (kasvattaja) ei enää sitä kuusitiliä ota.
Ja kun lähdetään tuosta tilanteesta jossa ollaan passiivi-metsänomistajaa ei ole ollenkaan huonoa ottaa tuostakin raha pois. Voi vielä osua jopa elinkaareen. Asia joka ei tunnu menevän näiden ”metsänkasvatussankarien” kaaliin millään. E-puu+omatoiminen muu harvennushakkuu tekee tuosta aivan rahaa tuottavan palstan. Tuollainen lähellä kaupunkia myytävänä metsätilana kerää huiman määrän tarjouksia jotka hipovat huikeita summia. Asia jonka voi myös kannattaa tiedostaa.
Erinomainen kohde myös hirville. Tuollaisista kohteista saa koiralla hyvät haukut aikaan.
Otolliisimmat haukutusajat lienevät jo takana , mutta eräitten kaipaamaa lahoavaa puuainesta on pian luvassa melkoisia määriä tuolla kuviolla.
Nuo lumen vääntämät ja murjomat koivut on kevätkorjuussa oikeaa konemiehen herkkua. Syöttönappia kun hipaisee , on runko hetkessä säpäleinä. Terät puskevat mutkasta suoraan ja ”vapaamittaista” , kuutioimatonta sälettä tulee noilta kohteilta melkoisia määriä. Tässä häviää urakoitsija ja metsänomistaja.
Hävikki ja mittatappiot ovat lehtipuukohteilla melkoiset juuri runkojen sulamisen jälkeen tapahtuvassa koneellisessa korjuussa (paitsi kokopuu) . Havupuut kestävät käsittelyä paljon paremmin.
Suorittavan huomiot ovat varmasti oikeita mutta metsää ei edelleenkään arvosteta pelkän konetyön ehdoin. Sillä on muita ratkaisevampia arvoja omistajalleen edelleen. Manutyö ei ole vielä kaikilta metsänomistajilta unohtunut. Ja muistaakseni husku-metsurikin on joskus palkkansa lehtipuun ylispuukohteilta saanut. Sillä eihän tässä kuvan kohteella enää mistään maahan lakaistavasta raivuukohteesta ole kuin hakkuun ennakkoraivauksena korkeintaan kyse. Koivukuitua moneen eri tarpeeseen tuosta lähtee. Voi jopa vielä lihotellakkin. Ei nuo kuusenrääpät siitä ainakaan enää pahane.
Näissä kommenteissa pohditaan lähinnä sitä, mitä tuolle olisi pitänyt tehdä ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Minusta surullisinta on se, että tuskin sille tehdään jatkossakaan mitään, jos omistaja ei vaihdu.
Ja yleensä on turha jauhaa soopaa mistään virkistyskäytöstä. Oman onnensa nojaan jätettynä tuollainen pusikko soveltuu virkistyskäyttöön joskus 70 vuoden kuluttua. Silloinkin vain, jos sijainti sattuu olemaan otollinen, mitä se harvoin on.
Miksi tai kelle se on surullista?
Jos ei omistaja murehdi miksi jonkun muun sitten pitäisi?
Jesse ei ole tasapuolinen verratessaan kuusikoiden ja koivikoiden tuottoja. Hän ottaa vertailukohdaksi aina jollakin tavalla huonomman kuusikon ja vastaavasti taas hyvän koivikon.
Minä taas vertailen samalla maapohjalla olevia, yhtä hyvin hoidettuja kuvioita. Näitä vertailukuusikoita ei ole lannoitettu.
Kasvatustulokseni ovat puhdasta faktatietoa vailla asenteita mihinkään suuntaan. Kasvatan kaikkia puulajeja niille parhaiten soveltuvilla maapohjilla. Muuta filosofiaa minulla ei ole käytössä. Olen käytännönläheinen puuntuottaja, – en metsätalouden Pekka Himanen.
Puuntakunen. En vertaillut esittämälläsi tavalla vaan toivoin rehellisyyttä aikavertailun oikeellisuuteen. Voithan vetää vaikka satavuotiaan koivikon ja kuusikon vertailuun niin tulos vääristyy lisää. Ota se vertailuun jonka esitin. Sitäpaitsi koivu ei tarvitse joka pohjassa sitä neljääkymmentäkään vuotta.
Raudus kasvaa hurjasti ja siitäkin nopeampi on jalostettu raudus. Mutta ei mennä siihen ettei itse syyllistytä vääristelyyn.
Koivu kasvaa hurjasti . Mutta kuten kuvassa näkyy, liian tiheässä kasvaessaan siitä ei ole mitään hyötyä.
Kun hehtaarilla on reilusti alle 2000 tainta/ puuta , ei kuvan kaltaisia ongelmia synny . Koivuja toki sopii metsään , mutta sopivasta kasvatustiheydestä on huolehdittava. Monta hyvääkin istutusalaa on pilattu jättämällä tuhannet lehtipuunvesat kehittymään ylispuiksi. Sitten on seurannut riukuuntuminen , tätä on seurannut luonnontuho ja lopputuloksea on vuosikymmenien kuluttua epätasainen ja heikosti tuottava metsä.
PS. Kokemuksesta tiedän , että tuo pusikko on paljon tiheämpi , miltä se kuvassa näyttää.
Kuten suorittavakin kuvasta näkee koivu kasvaa ainakin huomattavasti ripeämmin kuin kuusi. Jos kuusi vielä on istutettu on sillä tavallaan etulähtökin. Silti se jää kuin seisomaan koivulle. Asia joka tuntuu (kumma kyllä) olevan vaikeaa tunnustaa. Nuo eivät vielä järin vanhoja koivuja ole ja tuostahan se hieskin alkaa varttua vahvuutta. Iteltä juuri kaadettiin hiukan tuota vahvempaa kaksikymmentämetristä pieni mökin tontin osa. Kuutioita kertyi jo reilu parikymppisestä koivikosta mukavasti ja osa jopa jo tukkia.
Kymmenen seuraavaa vuotta olisi nostanut tukin osuutta hurjasti mutta kaadettiin varjostussyistä. Sinäaikana kuusi oli alla viisi-kuusimetristä tumppia. Eikä paljon varjostus siinä kohtaa haitannut niiden kasvua. Aukeaa vieressä.
– istuta hehtaari perunoita ja unohda koko pelto sitten vuosiksi
– rakenna rivitalo, anna sen olla tyhjillään ja ränsistyä
– osta muutama bussi ja jätä ne vuosikymmeniksi pihalle ruostumaan
– perusta lihakauppa, hanki hyllyt täyteen possua ja sulje sitten kauppa pariksi kuukaudeksi
– uudista metsä ja jätä se hoitamatta
Kaikki nuo ovat mielestäni surullisia tapauksia muidenkin kuin omistajan kannalta. Ensi hätään tulee mieleen kansantaloudelliset ja ympäristölliset sekä maisemalliset syyt. Mutta viimeksi mainittu lienee ainoa, josta selviää ilman rangaistusta.
Luonto on siitä ihmeellinen ettei se rankaise. Aina se korjaa ja uudelleen tuottaa. Ihminen siinä systeemissä on se murtuva lenkki jota ei myös edes kuulu rangaista jos joku metsäpalsta jää luonnon hoidettavaksi. Tappio on luonnolle merkityksetön ja sille murtuneelle ihmisellekkin mitätön. Joten katso LMP peiliin. Siellä se hauraus piilee joka noita palstoja luontoon jättää luontoa rikastuttamaan. Eikä paha ollenkaan.
Heh. Voisihan tuosta pusikosta iankaiken kiistellä, jos noin lennokkaasti tasolta toiselle loikitaan. Yleisesti ottaen uskon kyllä, että omilla pikku palstoillani pääsee luonto valloilleen aika lailla merkittävämmällä prosentilla kuin Jeesin hybridiviljelmillä, mutta se on tietysti ihan toinen juttu.
Puulajinvaihdos ei ole kovin tehokas tapa.
Näissä ykkösasia on omistajanvaihdos.