Kun ei ole enää niitä hirviä tekemään kuusentaimikoiden hoitoa, niin raivaajallekin jää edes jotakin hommaa. Nuo ovat juuri niitä joutuisia kolmen litran kohteita.
Kuvassa yli kymmenen hehtaarin kuvio rinteessä. Korkeuseroa palstan eri kohdissa runsas 30 metriä alkaen 230 metriä mpy ja siitä alaspäin. Olisi ollut ennen raivausta hirville mieluinen paikka ,mutta ei enää tämän syksyn jälkeen. Tosin eletään toivossa ,että tuoreista raivauskannoista lähtevä tuoksu houkutelisi edes muutaman hirven paikalle kaadettuja risuja syömään. Parempi hirvet kuusentaimikossa ,kun männyntaimikossa , joka olisi vastaavassa tilanteessa raivattava jo keväällä , jotta hirvet eivät tulisi sinne tuoksun perässä syksyllä tankkaamaan evästä talvea varten. Voi nimittäin kelvata joku mäntykin siinä sivussa.
Kuvassa näkyy esimerkki siitä ,että toimenpiteiden oikea ajoitus vähentää työn määrää . Risujen kannot ovat pääosin läpimitaltaan sentistä kahteen ja alempana rehevimmissä paikoissa maksimissaan viisi senttiä. Raivauksessa toinen kierros menossa eikä kummallakaan ole poltettu hehtaarilla bensaa kolmea litraa enempää. Ei muuten pitäisi palaa vastaavissa käsittelyissä männyntaimikoissakaan , koska maaperä on karumpaa.
Tuo mäntykommentti kyllä paljastaa, että suorittava ei tiedä raivaamisesta hevon pölystä ja miten eripaikoissa ja eri tavalla vesovissa paikoissamäntyä kasvatetaan ihan oikein.
Kirjoitatko tarkemmin, että monta vuotta istutuksesta raivattiin ja kauan silloin meni aikaa ja siitä kauan oli väliä tähän raivaukseen? Ja kauan siis tässä raivauksessa? Minä rehevyys, onko rauduskoivua ollenkaan? Olisiko mänty taas ollut parempi?
Koivu kasvaa ihan hyvin ja nopeasti 6-7metriseksi vaikka kallioleikkauksen päällä. Ne rehevyysvaikjtukset näkyvät enemmän loppupäässä kasvatusta kuin alkupäässä. Karullakin paikalla mihin on istutettu kuusia hirvipelossa niin mätästyksen ja metsän ollessa vielä pientä niin taimethan näyttää kasvavan ihan hyvin. Mutta totuus kasvusta tulee vasta myöhemmin. Samoiten kun koivu kasvaa alussa vaikka kalliossa niin se voi kasvaa pienenä hyvinkin rehevänä ja vesovana karuillaki tai vakka kosteilla männyn mailla mutta Tukki ei tule koskaan.
Kuten kerroin. Kuvio on kooltaan yli 10 ha ja paikalla kasvoi aikanaan puhdas kuusikko ,jonka alkuvaiheet muistan ajalta ,jolloin se kasvoi noin 5 metriä kuvan taimia pidempänä. Koivua ei esiintynyt juuri lainkaan ,kun kuvio päätehakattiin. Aukko muokattiin välittömästi hakkuun jälkeen ja kuuset idtutettiin heti perään. Tarkkaa vuosilukua varhaisperkaukselle en muista ,mutta raivattujen kantojen läimitasta voi päätellä ,että on oltu oikealla hetkellä liikkeellä. Jatkossa ei ole tarvetta isommin raivailla. Koivuakin on jätetty paikkapaikoin sopivasti sekaan. Kuva on mäen laelta ja puusto vain paranee matkalla 30 metriä tästä alemmas. Toisenlainen ”kasvatustapa” samoilla korkeuskäyrillä antoi täysin erilaisen tuloksen , mikä on esillä toisessa lähettämässäni kuvassa. Kuusikko muuttui hoidon puuttuessa koivikoksi. Se olisi ”onnistunut” tässäkin , jos avohakkuuvaiheessa olisi kasvanut enemmän koivuja ja olisi viivytelty taimikon raivauksissa tai jätetty palsta hirvien raivattavaksi.
Joo eli et osaa kertoa perustietoja näistä mutta mielipiteesion oikeassa. Onhan tossa vähän rehevyys eroa kun minun kuvassa kuusikossa on 12-vuotiaana jo puolet kuitupuita ja tuossa vesoo vielä kolmannen kerran kun aurinko paistaa kantoihin vai onko vielä väärä tiheys eli liian harva ainakin tuosta kohdalta.
A R tahtoo välttämttä mennä ahteri edellä puuhun. Tässä taimikoossa ei ole ollut lainkaan juromisvaihetta, kun varhaiperkaus toteutettiin ajallaan . Tämän toisen kerran jälkeen ei tarvitse enää raivausta uusia. Odottele vaan raivausten kanssa puiden paksuuntumista. Hikisiä puhteita riittää ja bensaa palaa. Paksu kanto ja laaja juuristo pitää vesakon voimissaan. Vararavintoa riittää eivätkä kuuset kykene laajentamaan omia juuriaan ja jurominen jatkuu.
Just laitoin kuvia missä asia juuri päinvastoin mitä kerrot. Eletään eri todellisuudessa ilmeisesti. Täällä ei tarvitse jokaisesta kuusikosta miettiä onko se hirvipelko kuusikko. Ilmeisesti tuollaisestakin kuusikosta vesat kuivaa nopeasti vaikka olisi vähän alitiheyttäkin. Bensaa palaa paksujen puiden kanssa kun tehdään ennakkoraivausta suorittavalle.
Tietysti asiat näyttää erilaisilta 4 vuotta raivauksen jälkeen. Olisin huolissa i jos aurinko paistaa vielä tuohon noin hyvin jos nuo ei vesoisi vielä vaan alkaisivat kuivamaan ja kolmas ja se pahin kerta ei olisi vielä edessä. Pakko olisi taas miettiä onko eväät loppuneet hirviä vastaan ja menty helpoimman kautta eli laitettu hirvipelkokuusikko. Alitiheydessä kuuset tietysti kasvaa vähän nopeammin.
Tiheys on aivan riittävä . Hetkenkään ylitiheyteen ei näillä korkeusasteilla ole varaa ellei haluta”tilata” tykkytuhoja metsään. Ylitiheät kuusikot ja huonolle hoidolle jääneet kyvömänniköt muuttuvat hetkessä arvottomiksi raiskioiksi usein esiintyvien tykkylumivuosien seurauksena. Ilmiö on esiintynyt minun muistini mukaan vähintää kerran kymmenessä vuodessa eikä ilmiö ainakaan ole muuttunut harvinaisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä.
Ongelma ulottuu jo alempiinkin korkeuksiin. Tähän asti riskiraja on sijainnut 180- metristä/ mpy ylöspäin. Etukasvuinen lehtipuu havupuiden seassa kasvattaa vielä dominoilmiön vuoksi riskiä entisestään. On yllättävää huomata , kuinka monta havupuun taimen latvaa yksikin etukasvuinen koivu katkoo lumikuorman kera taipuessaan taimen päälle . Ja valitettavasti uhreja kertyy vuosien mittaan monta ,kun koivu taipuilee eri suuntiin. Innokkaimmat valitettavasti väittävät näitäkin latvarikkoja hirvien ansioiksi.
Ei einoastaan lumi, vaan myös tuuli on otettava huomioon taimikoita perustettaessa. Jos taimilla ei ole tilaa ja mahdollisuutta juurtua kunnolla , kasvatetaan vain ”tuulen ruokaa”.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Kun ei ole enää niitä hirviä tekemään kuusentaimikoiden hoitoa, niin raivaajallekin jää edes jotakin hommaa. Nuo ovat juuri niitä joutuisia kolmen litran kohteita.
Kuvassa yli kymmenen hehtaarin kuvio rinteessä. Korkeuseroa palstan eri kohdissa runsas 30 metriä alkaen 230 metriä mpy ja siitä alaspäin. Olisi ollut ennen raivausta hirville mieluinen paikka ,mutta ei enää tämän syksyn jälkeen. Tosin eletään toivossa ,että tuoreista raivauskannoista lähtevä tuoksu houkutelisi edes muutaman hirven paikalle kaadettuja risuja syömään. Parempi hirvet kuusentaimikossa ,kun männyntaimikossa , joka olisi vastaavassa tilanteessa raivattava jo keväällä , jotta hirvet eivät tulisi sinne tuoksun perässä syksyllä tankkaamaan evästä talvea varten. Voi nimittäin kelvata joku mäntykin siinä sivussa.
Kuvassa näkyy esimerkki siitä ,että toimenpiteiden oikea ajoitus vähentää työn määrää . Risujen kannot ovat pääosin läpimitaltaan sentistä kahteen ja alempana rehevimmissä paikoissa maksimissaan viisi senttiä. Raivauksessa toinen kierros menossa eikä kummallakaan ole poltettu hehtaarilla bensaa kolmea litraa enempää. Ei muuten pitäisi palaa vastaavissa käsittelyissä männyntaimikoissakaan , koska maaperä on karumpaa.
Paljon meni aikaa hehtaarilla?
Tuo mäntykommentti kyllä paljastaa, että suorittava ei tiedä raivaamisesta hevon pölystä ja miten eripaikoissa ja eri tavalla vesovissa paikoissamäntyä kasvatetaan ihan oikein.
Kirjoitatko tarkemmin, että monta vuotta istutuksesta raivattiin ja kauan silloin meni aikaa ja siitä kauan oli väliä tähän raivaukseen? Ja kauan siis tässä raivauksessa? Minä rehevyys, onko rauduskoivua ollenkaan? Olisiko mänty taas ollut parempi?
Koivu kasvaa ihan hyvin ja nopeasti 6-7metriseksi vaikka kallioleikkauksen päällä. Ne rehevyysvaikjtukset näkyvät enemmän loppupäässä kasvatusta kuin alkupäässä. Karullakin paikalla mihin on istutettu kuusia hirvipelossa niin mätästyksen ja metsän ollessa vielä pientä niin taimethan näyttää kasvavan ihan hyvin. Mutta totuus kasvusta tulee vasta myöhemmin. Samoiten kun koivu kasvaa alussa vaikka kalliossa niin se voi kasvaa pienenä hyvinkin rehevänä ja vesovana karuillaki tai vakka kosteilla männyn mailla mutta Tukki ei tule koskaan.
Kuten kerroin. Kuvio on kooltaan yli 10 ha ja paikalla kasvoi aikanaan puhdas kuusikko ,jonka alkuvaiheet muistan ajalta ,jolloin se kasvoi noin 5 metriä kuvan taimia pidempänä. Koivua ei esiintynyt juuri lainkaan ,kun kuvio päätehakattiin. Aukko muokattiin välittömästi hakkuun jälkeen ja kuuset idtutettiin heti perään. Tarkkaa vuosilukua varhaisperkaukselle en muista ,mutta raivattujen kantojen läimitasta voi päätellä ,että on oltu oikealla hetkellä liikkeellä. Jatkossa ei ole tarvetta isommin raivailla. Koivuakin on jätetty paikkapaikoin sopivasti sekaan. Kuva on mäen laelta ja puusto vain paranee matkalla 30 metriä tästä alemmas. Toisenlainen ”kasvatustapa” samoilla korkeuskäyrillä antoi täysin erilaisen tuloksen , mikä on esillä toisessa lähettämässäni kuvassa. Kuusikko muuttui hoidon puuttuessa koivikoksi. Se olisi ”onnistunut” tässäkin , jos avohakkuuvaiheessa olisi kasvanut enemmän koivuja ja olisi viivytelty taimikon raivauksissa tai jätetty palsta hirvien raivattavaksi.
Joo eli et osaa kertoa perustietoja näistä mutta mielipiteesion oikeassa. Onhan tossa vähän rehevyys eroa kun minun kuvassa kuusikossa on 12-vuotiaana jo puolet kuitupuita ja tuossa vesoo vielä kolmannen kerran kun aurinko paistaa kantoihin vai onko vielä väärä tiheys eli liian harva ainakin tuosta kohdalta.
Minäminäminä, minun tekemä paras.
A R tahtoo välttämttä mennä ahteri edellä puuhun. Tässä taimikoossa ei ole ollut lainkaan juromisvaihetta, kun varhaiperkaus toteutettiin ajallaan . Tämän toisen kerran jälkeen ei tarvitse enää raivausta uusia. Odottele vaan raivausten kanssa puiden paksuuntumista. Hikisiä puhteita riittää ja bensaa palaa. Paksu kanto ja laaja juuristo pitää vesakon voimissaan. Vararavintoa riittää eivätkä kuuset kykene laajentamaan omia juuriaan ja jurominen jatkuu.
Just laitoin kuvia missä asia juuri päinvastoin mitä kerrot. Eletään eri todellisuudessa ilmeisesti. Täällä ei tarvitse jokaisesta kuusikosta miettiä onko se hirvipelko kuusikko. Ilmeisesti tuollaisestakin kuusikosta vesat kuivaa nopeasti vaikka olisi vähän alitiheyttäkin. Bensaa palaa paksujen puiden kanssa kun tehdään ennakkoraivausta suorittavalle.
Tietysti asiat näyttää erilaisilta 4 vuotta raivauksen jälkeen. Olisin huolissa i jos aurinko paistaa vielä tuohon noin hyvin jos nuo ei vesoisi vielä vaan alkaisivat kuivamaan ja kolmas ja se pahin kerta ei olisi vielä edessä. Pakko olisi taas miettiä onko eväät loppuneet hirviä vastaan ja menty helpoimman kautta eli laitettu hirvipelkokuusikko. Alitiheydessä kuuset tietysti kasvaa vähän nopeammin.
Tiheys on aivan riittävä . Hetkenkään ylitiheyteen ei näillä korkeusasteilla ole varaa ellei haluta”tilata” tykkytuhoja metsään. Ylitiheät kuusikot ja huonolle hoidolle jääneet kyvömänniköt muuttuvat hetkessä arvottomiksi raiskioiksi usein esiintyvien tykkylumivuosien seurauksena. Ilmiö on esiintynyt minun muistini mukaan vähintää kerran kymmenessä vuodessa eikä ilmiö ainakaan ole muuttunut harvinaisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä.
Ongelma ulottuu jo alempiinkin korkeuksiin. Tähän asti riskiraja on sijainnut 180- metristä/ mpy ylöspäin. Etukasvuinen lehtipuu havupuiden seassa kasvattaa vielä dominoilmiön vuoksi riskiä entisestään. On yllättävää huomata , kuinka monta havupuun taimen latvaa yksikin etukasvuinen koivu katkoo lumikuorman kera taipuessaan taimen päälle . Ja valitettavasti uhreja kertyy vuosien mittaan monta ,kun koivu taipuilee eri suuntiin. Innokkaimmat valitettavasti väittävät näitäkin latvarikkoja hirvien ansioiksi.
Ei einoastaan lumi, vaan myös tuuli on otettava huomioon taimikoita perustettaessa. Jos taimilla ei ole tilaa ja mahdollisuutta juurtua kunnolla , kasvatetaan vain ”tuulen ruokaa”.