Tämäkin hakattiin vuonna 2003, kuten ”Mäntytaimikko”. Tässäkin oli mäntyvaltainen sekametsä. Pohja oli kuitenkin rehevämpi. Siksi kuuset, jotka istutettiin v. 2004..
Toisin kuin n. 1km:n päässä olevassa ”Mäntytaimikossa” tässä männyt ovat luontaisesti syntyneitä. Ja myös toisin niitä eivät ole vaivanneet enempää ”pöpöt” kuin metsämyyrätkään. Ja vielä sekin ero, että vesakoituminen oli selvästi vähäisempää. Kuvio on varhaisperattu kolme vuotta sitten.
Jos tuossa on täystiheä istutuskuusikko niin mikä noiden mäntyjen kohtalo on ? Näille jotka on huolestunu kuusen istutuksesta liian kaduille maille niin tämä on ihan tavallista, että sinne syntyy sitten luontaisesti mäntyä ja raivuri kyllä näkee taimikonhoidossa kannattaako niitä kuusia kasvattaa vai vetää ne nurin ja tehdä männikkö. Kannattaa jättää siemenpuita reilusti jos tietää maan karuksi ja hirvipelossa istuttaa kuusia.
Kyllä mänty näkyy viihtyvän.
Aij-jai, kyllä menee työ hukkaan, jos joutuukin kaatelemaan vallan vasiten istutetut kuuset pois! Tiuhalta näyttää kuvassa ja luulisin, että luonnossa on vielä sakeampaa. Missä vaiheessa tuota olisi alettava harventelemaan? Tuntuisiko liian hätäiseltä lähteä jo ensi keväänä, ettei ihan läpipääsemättömäksi turkiksi äidy?
Niin kuin tuossa ”Kuusenkasvatus”-kuvassa näki, niin sinne oli tullut mäntyä vain erittäin vähän vaikka maapohja päällisin puolin oli liki samanlaista. Ei siis ennakkoon voi tietää miten käy. Esimerkkinä myös ”Helppoa kuusenkasvatusta”. Siksi ollaankin siirrytty näillä mailla käyttämään kuusen istutustiheytenä 1000-1200 kpl/ha. Jotain kasvaa kuitenkin. Eikä tarvinne raivata niitä istutuskuusia.
Sekametsää voi kasvattaa hieman tiheämpänä, koska kuusen ja männyn juuret kasvavat eri tavoin. Ja tietysti metsä on valoisampi kuin pelkkä kuusikko. Joku tutkimus on todennut, että mäntyjen ympäröimät kuuset kasvat paremmin kuin kuusten ympäröimät kuuset.
Vielä vähän siemenpuuasennon kautta uudistamisesta. Vaikka metsä pystyssä näyttäisi varsin tasalaatuiselta, niin pintakasvullisuus saattaa ainakin meillä vaihdella runsaasti. Tästä seuraa, että etenkin parhaat kasvupaikat taimettuvat huonoimmin lähinnä heinän tappaessa männyn taimet. Tietenkin harmittaa.
Uudistuksissa pyrimmekin siksi siihen, että kaikkialle syntyisi hyvä taimikko. Tämä tietysti johtaa siihen, että joillekin paikoille liiankin hyvä. Siihenhän löytyy kyllä aikanaan hoitokeinoja. Kaikkein ikävintä on yrittää täydentää huonoa taimikkoa. Se on työlästä ja useimmiten vielä huonosti onnistuvaa. Näen, että varmuus taimikon perustamisessa on kyllä kaikkein kannattavinta.
Komppaan Timppaa.Ei istutus/kylvöhetekellä voi tietää,millainen taimikko syntyy.Ikäviä kokemuksia on.Pyrin nykyään vähän liioittelemaan uudistustoimia.Aukkojen jälkikäteen täydentäminen on vastenmielistä,vaikeaa ja usein myös epäonnistuu.Helpompi tehdä tiheään taimikkoon laatuharvennus.
Tuo on totta, mitä Kurki sanoo. Perkasin kesällä vähän tämän tyyppistä kuviota. Osa männyistä oli ”villiintynyt” kasvamaan ja kasvattamaan oksistoaan. Ei auttanut muuta kuin kaataa surutta, jottei ympäristön kuusien kasvu taantuisi.
Jos on tuon näköisiä mäntyjä tuonoloisella maapohjalla niin valitsisin männyt. Vain huonolaatuiset männyt pois. Valitsisin tuossa hyvälaatuisen männyn kuusen sijaan, koska ne kuuset ovat jo nyt kuivilla paikoilla tuhoherkkiä.
Jouni Vettenranta Metsätieteen aikakauskirjassa 1/2000 on käsitellyt tämän tyyppisen sekametsän kasvatusta. Metsä kasvatettaisiin, kumpaakin puuta puolet, 2000 rungon tiheydessä. Ensiharvennus voitaisiin hänen mukaansa tehdä vasta 40 vuoden iässä. Tällöin poistettaisiin runsaasti etukasvuisia mäntyjä, sekä luonnollisestikin etenkin heikkolaatuista muuta puustoa. Hakkuukertymä olisi 70-140 m3/ha, josta puolet mäntytukkia.. Päätehakkuu tehtäisiin 70-78 vuoden iässä. Kokonaispoistuma olisi 500-570 m3 ja vuotuinen kasvu 6,5-7,8 m3/v/ha.
Itse kyllä uskon, että metsä oikein käsiteltynä saattaisi toimia noin. Männyt kirittävät kuusten kasvua, mistä on useita tutkimustuloksia. Kuuset vuorostaan johtavat mäntyjen karsiintumiseen, mikä parantaa niiden laatua.
Timppa on löytänyt hyödyllisen artikkelin Metsätieteiden aikakauskirjasta, uskon näillä toimenpiteillä syntyvän tähän arvokkaan ja terveen tukki metsän.
Metsätieteen julkaisuissa on paljon jo tutkittua tietoa metsänhoitoon, mutta sen lukeminen ja totetttaminen tuppaa unohtumaan arjen tiimellyksessä.
Mänty/kuusi sekametsä kiinnostaa itseäkin ja pyrin aina säästämän istutuskuusikoissa mäntysekoituksen. Sitten on materiaalia ensiharvennuksessa ja voi ohjata puulajisuhdetta sen mukaan mikä näyttää parhaalta. Riittävän harva (2000kpl/ha) kasvatusasento pienentää tuuli ja lumituhoriskiä.
Tämän mänty/kuusi sekoituksen aikaansaamisessa voisi ehkä olla aktiivisempikin. Vaatii käytännössä kaksoinvakan istutukseen ja ammattitaitoisen istuttajan. Ei ole helppo homma ostopalveluna. Toki luontainen tai kylvötäydennyskin voi riittää, mutta itse lisäisin männyn osuutta myös mt-pohjilla.
En ehkä kuitenkaan kasvattaisi puustoa kovin pitkäksi vaan tekisin ensiharvennusken ns. ajallaan. Paljon toki riippuu maantieteestä ja kohteesta minkälainen riski lopulta on. Taimikko ja riukuvaiheen sopiva tungos varmistaa se, että männystä saadaan kohtuulaatuista harvennustukkia ja parempaa laatua ei kannata kasvattaakaan…
Timpan taimikko näyttää kyllä siltä, että kuusi ei oikein kasva. Taitaa olla liian laihaa pohjaa kuuselle?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Havumetsän alku?
Komiaa katsottavaa!
Hyvin näyttää mänty kasvavan. Kuusikin jotenkuten kittuuttaa.
Koivuhan onkin jo mennyt menojaan.
Tämäkin hakattiin vuonna 2003, kuten ”Mäntytaimikko”. Tässäkin oli mäntyvaltainen sekametsä. Pohja oli kuitenkin rehevämpi. Siksi kuuset, jotka istutettiin v. 2004..
Toisin kuin n. 1km:n päässä olevassa ”Mäntytaimikossa” tässä männyt ovat luontaisesti syntyneitä. Ja myös toisin niitä eivät ole vaivanneet enempää ”pöpöt” kuin metsämyyrätkään. Ja vielä sekin ero, että vesakoituminen oli selvästi vähäisempää. Kuvio on varhaisperattu kolme vuotta sitten.
Jos tuossa on täystiheä istutuskuusikko niin mikä noiden mäntyjen kohtalo on ? Näille jotka on huolestunu kuusen istutuksesta liian kaduille maille niin tämä on ihan tavallista, että sinne syntyy sitten luontaisesti mäntyä ja raivuri kyllä näkee taimikonhoidossa kannattaako niitä kuusia kasvattaa vai vetää ne nurin ja tehdä männikkö. Kannattaa jättää siemenpuita reilusti jos tietää maan karuksi ja hirvipelossa istuttaa kuusia.
Kyllä mänty näkyy viihtyvän.
Aij-jai, kyllä menee työ hukkaan, jos joutuukin kaatelemaan vallan vasiten istutetut kuuset pois! Tiuhalta näyttää kuvassa ja luulisin, että luonnossa on vielä sakeampaa. Missä vaiheessa tuota olisi alettava harventelemaan? Tuntuisiko liian hätäiseltä lähteä jo ensi keväänä, ettei ihan läpipääsemättömäksi turkiksi äidy?
Ei pidä muodostaa tunnesidettä istutettuihin puihin ni voi vielä halutessaan tai tarvittaessa vaihtaa puulajia männyksi tai koivuksi.
Niin kuin tuossa ”Kuusenkasvatus”-kuvassa näki, niin sinne oli tullut mäntyä vain erittäin vähän vaikka maapohja päällisin puolin oli liki samanlaista. Ei siis ennakkoon voi tietää miten käy. Esimerkkinä myös ”Helppoa kuusenkasvatusta”. Siksi ollaankin siirrytty näillä mailla käyttämään kuusen istutustiheytenä 1000-1200 kpl/ha. Jotain kasvaa kuitenkin. Eikä tarvinne raivata niitä istutuskuusia.
Sekametsää voi kasvattaa hieman tiheämpänä, koska kuusen ja männyn juuret kasvavat eri tavoin. Ja tietysti metsä on valoisampi kuin pelkkä kuusikko. Joku tutkimus on todennut, että mäntyjen ympäröimät kuuset kasvat paremmin kuin kuusten ympäröimät kuuset.
Hyvä esimerkii turhaan tehdystä työstä ja rahan polttamisesta. Onneksi meillä on vapaus valita itselle mieluinen linja metsänhoidossa.
Vielä vähän siemenpuuasennon kautta uudistamisesta. Vaikka metsä pystyssä näyttäisi varsin tasalaatuiselta, niin pintakasvullisuus saattaa ainakin meillä vaihdella runsaasti. Tästä seuraa, että etenkin parhaat kasvupaikat taimettuvat huonoimmin lähinnä heinän tappaessa männyn taimet. Tietenkin harmittaa.
Uudistuksissa pyrimmekin siksi siihen, että kaikkialle syntyisi hyvä taimikko. Tämä tietysti johtaa siihen, että joillekin paikoille liiankin hyvä. Siihenhän löytyy kyllä aikanaan hoitokeinoja. Kaikkein ikävintä on yrittää täydentää huonoa taimikkoa. Se on työlästä ja useimmiten vielä huonosti onnistuvaa. Näen, että varmuus taimikon perustamisessa on kyllä kaikkein kannattavinta.
Komppaan Timppaa.Ei istutus/kylvöhetekellä voi tietää,millainen taimikko syntyy.Ikäviä kokemuksia on.Pyrin nykyään vähän liioittelemaan uudistustoimia.Aukkojen jälkikäteen täydentäminen on vastenmielistä,vaikeaa ja usein myös epäonnistuu.Helpompi tehdä tiheään taimikkoon laatuharvennus.
Aina niitten liikojen taimien kanssa pärjää, se taimien jälkikäteen lisääminen vaikeeta ja epävarmaa.
Istutuskuuset harvoin pääsee siemensyntyisiä mäntyjä koko taimikolla karkuun. Tässäkin paikoin jo männyt ottaneet valtapuun paikan.
Tuo on totta, mitä Kurki sanoo. Perkasin kesällä vähän tämän tyyppistä kuviota. Osa männyistä oli ”villiintynyt” kasvamaan ja kasvattamaan oksistoaan. Ei auttanut muuta kuin kaataa surutta, jottei ympäristön kuusien kasvu taantuisi.
Jos on tuon näköisiä mäntyjä tuonoloisella maapohjalla niin valitsisin männyt. Vain huonolaatuiset männyt pois. Valitsisin tuossa hyvälaatuisen männyn kuusen sijaan, koska ne kuuset ovat jo nyt kuivilla paikoilla tuhoherkkiä.
Jouni Vettenranta Metsätieteen aikakauskirjassa 1/2000 on käsitellyt tämän tyyppisen sekametsän kasvatusta. Metsä kasvatettaisiin, kumpaakin puuta puolet, 2000 rungon tiheydessä. Ensiharvennus voitaisiin hänen mukaansa tehdä vasta 40 vuoden iässä. Tällöin poistettaisiin runsaasti etukasvuisia mäntyjä, sekä luonnollisestikin etenkin heikkolaatuista muuta puustoa. Hakkuukertymä olisi 70-140 m3/ha, josta puolet mäntytukkia.. Päätehakkuu tehtäisiin 70-78 vuoden iässä. Kokonaispoistuma olisi 500-570 m3 ja vuotuinen kasvu 6,5-7,8 m3/v/ha.
Itse kyllä uskon, että metsä oikein käsiteltynä saattaisi toimia noin. Männyt kirittävät kuusten kasvua, mistä on useita tutkimustuloksia. Kuuset vuorostaan johtavat mäntyjen karsiintumiseen, mikä parantaa niiden laatua.
Timppa on löytänyt hyödyllisen artikkelin Metsätieteiden aikakauskirjasta, uskon näillä toimenpiteillä syntyvän tähän arvokkaan ja terveen tukki metsän.
Metsätieteen julkaisuissa on paljon jo tutkittua tietoa metsänhoitoon, mutta sen lukeminen ja totetttaminen tuppaa unohtumaan arjen tiimellyksessä.
On hieno metsän alku, Fiskarssia männylle. Oiva lannoituskohde.
Mänty/kuusi sekametsä kiinnostaa itseäkin ja pyrin aina säästämän istutuskuusikoissa mäntysekoituksen. Sitten on materiaalia ensiharvennuksessa ja voi ohjata puulajisuhdetta sen mukaan mikä näyttää parhaalta. Riittävän harva (2000kpl/ha) kasvatusasento pienentää tuuli ja lumituhoriskiä.
Tämän mänty/kuusi sekoituksen aikaansaamisessa voisi ehkä olla aktiivisempikin. Vaatii käytännössä kaksoinvakan istutukseen ja ammattitaitoisen istuttajan. Ei ole helppo homma ostopalveluna. Toki luontainen tai kylvötäydennyskin voi riittää, mutta itse lisäisin männyn osuutta myös mt-pohjilla.
En ehkä kuitenkaan kasvattaisi puustoa kovin pitkäksi vaan tekisin ensiharvennusken ns. ajallaan. Paljon toki riippuu maantieteestä ja kohteesta minkälainen riski lopulta on. Taimikko ja riukuvaiheen sopiva tungos varmistaa se, että männystä saadaan kohtuulaatuista harvennustukkia ja parempaa laatua ei kannata kasvattaakaan…
Timpan taimikko näyttää kyllä siltä, että kuusi ei oikein kasva. Taitaa olla liian laihaa pohjaa kuuselle?