Ostopala, ei tarkkaa tietoa historiasta. Edellisellä omistajalla ei tainnut enää hetkeen olla terveyttä tehdä eikä intoa teettää hoitotöitä. Sinänsä inspiroivaa paljastaa kasvatuspuusto valoon.
Suorittavan kyltymätön energiapuuviha alkaa hipoa mauttomuuden rajoja. Mistä voi päätellä giljotiinien menneen sulattoihin? Ei mistään koska niitä edelleen työstää sopivilla kohteilla aikamoisia savotoita. Ola_Pallonivel oikeassa, ei tuo välttämättä kerro mistään täysin laiminlyödystä vaan vartoilee seuraavaa hoitokertaa.
Jessen ohella monella muulla oli vääristynyt kuva siitä ,mikä on energiapuuta. Jos työmaiksi ei löydy ongenvapapusikoita järeämpiä kohteita , on vedettävä johtopäätökset. Yrittäjä pisti vehkeet sulatettavaksi , jotta sai kuskin oikeisiin töihin.
En minä energiapuuhommaa vastusta. Ainoastaan sitä ,että tarjotaan liian hoikkaa tavaraa koneella tehtäväksi. Ainoa järkevä työväline risukon käsittelyyn on raivaussaha , jota kuvassakin on ansiokkaasti käytetty.
Tuokin kohde taas todistaa sen että aina kaikkien palstojen hoito ei ole niinkään ehkä tahdostakaan kiinni kuten Kunttakerros-nikki kertoo. Ihmisen vaiheet eivät aina mene yksiin metsien hoidon vaiheiden kanssa ja siksipä on hyvä silloin jos löytyy uusi voimissaan oleva omistaja joka jaksaa tehdä hiukka viivästyneenkin hoitotyön. Hyvähän siitä näyttää tulevan. Kävin tässä itekkin jo pari kertaa raivuria ulkoiluttamassa mutta taas kutsu palkkatöihin hetkeksi katkaisi sen koivikon siivouksen. Mutta jatkuu taas syyskuussa. Vääriä tuomioita on näilläkin kuvaplastoilla varmasti ollut useita kun taivastellaan vitelikkoja. Kaikki toimenpiteet oli ne sitten manu-tahi konetyönä tehtyjä ovat aina metsää teettäviä toimia. Jos ei noita hoideta on siitäkin lopputulos kuitenkin jonkinlainen metsä mutta ei niin kovasti metsän tuottoa tarjoava. Niitäkin on vastaan tullut omissakin ja hakattu on koneellisesti. Joukkokeruukouralla.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Onko alueen historiasta tietoa? Miten oli se päätynyt tuohon ”luonnontilaan”?
No varmaankin taimikonhoito rästissä
Tuollaisia tarjoiltiin aikanaan giljotiinikohteiksi. Ei ollut ahneudella mitään rajoja. Ei tarjottu enää ,kun giljotiini vietiin sulattoon.
Ostopala, ei tarkkaa tietoa historiasta. Edellisellä omistajalla ei tainnut enää hetkeen olla terveyttä tehdä eikä intoa teettää hoitotöitä. Sinänsä inspiroivaa paljastaa kasvatuspuusto valoon.
Hieno metsä tulee. Oikea aika vaihtaa omistajaa.
Nuo ovat hyviä ostopaloja, kun jäävä puusto ei ole vielä pilalla ja työssä pääsee toteuttamaan itseään.
Vaikka taimikko olisi kertaalleen raivattu, tuolta se näyttää 10 vuoden päästä hyvällä kasvupaikalla.
Suorittavan kyltymätön energiapuuviha alkaa hipoa mauttomuuden rajoja. Mistä voi päätellä giljotiinien menneen sulattoihin? Ei mistään koska niitä edelleen työstää sopivilla kohteilla aikamoisia savotoita. Ola_Pallonivel oikeassa, ei tuo välttämättä kerro mistään täysin laiminlyödystä vaan vartoilee seuraavaa hoitokertaa.
Jessen ohella monella muulla oli vääristynyt kuva siitä ,mikä on energiapuuta. Jos työmaiksi ei löydy ongenvapapusikoita järeämpiä kohteita , on vedettävä johtopäätökset. Yrittäjä pisti vehkeet sulatettavaksi , jotta sai kuskin oikeisiin töihin.
En minä energiapuuhommaa vastusta. Ainoastaan sitä ,että tarjotaan liian hoikkaa tavaraa koneella tehtäväksi. Ainoa järkevä työväline risukon käsittelyyn on raivaussaha , jota kuvassakin on ansiokkaasti käytetty.
Ei tuota ole sahattu. Näkeehän sen, jos vähääkään ymmärtää asiasta.
Ota silmä käteen ja katso uudestaan…se kakkoskuva. Osa raipoista poikki ,mutta vielä pystyssä. Suurin osa nätisti pötköllään.
Tarkoitin ennen tätä raivausta.!
Luulen myös että ei ole aikaisemmin raivattu. Vanhojen ilmakuvien perusteella on ollut aukkoa 2008. Ilmeisesti myös kannot nostettu.
Jos on joskus raivattu, niin saattaa olla niitä kuusen tappeja muutaman elävän oksan kera. Tai lahoja kantoja. Kuvasta ei selviä.
Tuokin kohde taas todistaa sen että aina kaikkien palstojen hoito ei ole niinkään ehkä tahdostakaan kiinni kuten Kunttakerros-nikki kertoo. Ihmisen vaiheet eivät aina mene yksiin metsien hoidon vaiheiden kanssa ja siksipä on hyvä silloin jos löytyy uusi voimissaan oleva omistaja joka jaksaa tehdä hiukka viivästyneenkin hoitotyön. Hyvähän siitä näyttää tulevan. Kävin tässä itekkin jo pari kertaa raivuria ulkoiluttamassa mutta taas kutsu palkkatöihin hetkeksi katkaisi sen koivikon siivouksen. Mutta jatkuu taas syyskuussa. Vääriä tuomioita on näilläkin kuvaplastoilla varmasti ollut useita kun taivastellaan vitelikkoja. Kaikki toimenpiteet oli ne sitten manu-tahi konetyönä tehtyjä ovat aina metsää teettäviä toimia. Jos ei noita hoideta on siitäkin lopputulos kuitenkin jonkinlainen metsä mutta ei niin kovasti metsän tuottoa tarjoava. Niitäkin on vastaan tullut omissakin ja hakattu on koneellisesti. Joukkokeruukouralla.