Puun tekniset ominaisuudet olisivat paremmat jos se olisi kasvanut koko ajan tasaisesti.
Kuvan tapauksessa nopeammin kavanut pintapuu elää eri tahtiin kuin sisempi puuaines.
Lisäksi hitaassa kasvussa on menetetty kymmeniä vuosia aikaa.
Ostin 8 vuotta sitten metsäpalstan, joka oli harsintahakattu joskus 50- 60 luvulla. Metsäsuunnitelman mukaan kuvion puuston ikä 120 vuotta ja kuutioita 260/ ha. Tehtiin 5 vuotta sitten yläharvennus, kasvu elpynyt ja uusi taimikko syntymässä.
Paitsi että tällä alueelta on saattu teknisesti huonompilaatuista puuta, sen kuutiotuotto on myös ollut vaatimaton.
Esim. Osaran aukeiilla on nyt nähty, miten hyvä menetelmä jaksollinen kasvatus on.
Tulokset ovat siellä kiistattomia, vaikka aivan kaikki ei sen aikaisella tietämyksellä täydellisesti onnistunutkaan.
Osaran alueisiin viimeksi tutustuneilla on varmasti tarkinta tietoa tämän hetken kuutiomääristä. Ensimmäiseksi hakatut ja uudistetut alueet alkavat jo lähestyä päätehakkuuta, ja myöhemmät alueet ovat nyt hyvässä kasvuvaiheessa.
Joillakin alueilla tuli epäonnistumisia ja isompia kustannuksia, mutta pääsääntöisesti uudistaminen oli kohtuuhintaista.
Ei minustakaan laadussa ole vikaa, ainoastaan järeytymisen nopeudessa. Kymmeniä ylimääräisiä vuosia on kulunut laadun tuottamiseen, mutta tilissä tuota ei huomioida.
Jos luston paksuuden vaihtelu on tekninen ongelma, se esiintyy myös tasarakenteiskasvatuksessa. Harvennusten välit vuosina ovat molemmissa periaatteessa samat. Ongelma olisi periaatteessa vähäisempi harventamatta kasvattamalla, mutta siihen sisältyy muita riskejä, eli että harvaan istutettu taimisto jää liian harvaksi tai luontainen uudistaminen ei onnistukaan.
Tällainen lisäys Metlasta: luston paksuuden vaihtelu vaikuttaa ominaisuuksiin ja on ongelma sydäntavarassa. Erirakenteinen eroaa tasarakenteisesta koska vaihtelua on enemmän; esim. aukon reunapuut. Toisin sanoen, kumpikaan menetelmä ei ole ongelmaton, molemmissa on harvennusvaikutus aiheuttamassa luston paksuusvaihteluja ja lisäksi sivuvarjostuksen vaihtelu aiheuttaa oman vaihtelulähteensä ellei puusto ole tasa-asennossa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Puun tekniset ominaisuudet olisivat paremmat jos se olisi kasvanut koko ajan tasaisesti.
Kuvan tapauksessa nopeammin kavanut pintapuu elää eri tahtiin kuin sisempi puuaines.
Lisäksi hitaassa kasvussa on menetetty kymmeniä vuosia aikaa.
Ostin 8 vuotta sitten metsäpalstan, joka oli harsintahakattu joskus 50- 60 luvulla. Metsäsuunnitelman mukaan kuvion puuston ikä 120 vuotta ja kuutioita 260/ ha. Tehtiin 5 vuotta sitten yläharvennus, kasvu elpynyt ja uusi taimikko syntymässä.
Paitsi että tällä alueelta on saattu teknisesti huonompilaatuista puuta, sen kuutiotuotto on myös ollut vaatimaton.
Esim. Osaran aukeiilla on nyt nähty, miten hyvä menetelmä jaksollinen kasvatus on.
Tulokset ovat siellä kiistattomia, vaikka aivan kaikki ei sen aikaisella tietämyksellä täydellisesti onnistunutkaan.
Paljonkos siellä osaran aukeilla on keskimäärin kuutioita ja millä hinnalla ne on syntyneet ??
Osaran alueisiin viimeksi tutustuneilla on varmasti tarkinta tietoa tämän hetken kuutiomääristä. Ensimmäiseksi hakatut ja uudistetut alueet alkavat jo lähestyä päätehakkuuta, ja myöhemmät alueet ovat nyt hyvässä kasvuvaiheessa.
Joillakin alueilla tuli epäonnistumisia ja isompia kustannuksia, mutta pääsääntöisesti uudistaminen oli kohtuuhintaista.
Kuvassa on hyvälaatuinen sahatukki. Puuntakkuisella ajatus takkuaa, koska pitää niin vastustaa; vaikka väkisin.
Ei minustakaan laadussa ole vikaa, ainoastaan järeytymisen nopeudessa. Kymmeniä ylimääräisiä vuosia on kulunut laadun tuottamiseen, mutta tilissä tuota ei huomioida.
Jos luston paksuuden vaihtelu on tekninen ongelma, se esiintyy myös tasarakenteiskasvatuksessa. Harvennusten välit vuosina ovat molemmissa periaatteessa samat. Ongelma olisi periaatteessa vähäisempi harventamatta kasvattamalla, mutta siihen sisältyy muita riskejä, eli että harvaan istutettu taimisto jää liian harvaksi tai luontainen uudistaminen ei onnistukaan.
Tällainen lisäys Metlasta: luston paksuuden vaihtelu vaikuttaa ominaisuuksiin ja on ongelma sydäntavarassa. Erirakenteinen eroaa tasarakenteisesta koska vaihtelua on enemmän; esim. aukon reunapuut. Toisin sanoen, kumpikaan menetelmä ei ole ongelmaton, molemmissa on harvennusvaikutus aiheuttamassa luston paksuusvaihteluja ja lisäksi sivuvarjostuksen vaihtelu aiheuttaa oman vaihtelulähteensä ellei puusto ole tasa-asennossa.