Tämä on kantokuva tuosta pystykarsitusta kuusikosta (kts. toinen kuva). Tällaista vuosikasvua en ole pohjois-pohjanmaalta vielä löytänyt, lapikkaalla vieressä on kokoa 45. Toki pienempiäkin kantoja oli joukossa mutta kaikenkaikkiaan vuosilustot olivat tasaisen suuria joka kannossa.
Tätä oli selkästi aktiivisesti hoidettu, reilun hehtaarin kuvio. Raivattu todennäköisesti useampaan kertaan & pystykarsittu maisemallisista syistä. Kuinka suuren osan kasvusta selittää nämä toimenpiteet? Reilu harvennus ja 40v iässä päätehakkuu? Ja samana vuonna uudet laatutaimet muokattuun maahan.
Jos keskeneräistä metsää tykkää kaataa niin mikään ei enää estä nelikymppistä kaatamasta mutta parin tukin tumppeja ei mielestäni vielä ole kiire silloin kaadella. Kun se pituus tulee sieltä ajallaan.
Lannoitus unohtui vielä tuosta harvennuksen jälkeen. Ja ’kahden tukin tumppina’ nurin. Lämpeneekö kukaan, jos tavoitteena on saada kassa kiertämään nopeaa ja hankkia aggressiivisesti lisää pinta-alaa sitten sen avulla?
Tutkijat yleensä kirjoittelevat, että ”mitä korkeampi on metsänomistajan tuottovaatimus, sitä aikaisemmin päätehakkuu kannattaa tehdä”. Itse en tajua tuollaista juttua ollenkaan, koska melko harvassa ovat ne metsänomistajat, jotka tietoisesti hakevat huonompaa tuottoa.
Järki sanoo, että arvokasvu alkaa kun tukkipuuta alkaa muodostua ja sen jälkeen kannattaa vielä päätehakkuutiheydessä kasvattaa niin kauan kunnes kasvu on hidastunut tasolle x. Lannoitus ja lahoriski vaikuttavat osaltaan kokonaisuuteen.
Minun ajatusmalli on harrastelijan näkökulma. Tuossa tapauksessa kohtuu hyvä tuotto kohtuu vaivalla. Itse kun tekee, niin uudistamisessa on oma puuhansa, jos on hieman raivausta, sopimista, lähimetsän tuulituhoriskiä, maanmuokkausta, taimien istutusta ja taimikon hoitamista. Jos puut kasvaa hyvää vauhtia, eikä niitä kuole pysty tai lahoa, niin antaa kasvaa. Kuutioita tulee tekemättä mitään. Vielä jos kasvamassa on arvokkaampaa puuta (kuusitukkia), kuin mitä siihen istuttaisi myöhemmin (lehtipuuta).
Noo, eipä tuo kokoluokka enää kovin nopsaan lahoa. Aika hurjalta ja kurjalta omasta mielestäni tuntuu jos tuollaista raivataan surutta maahan. Eipä poltinpuunakaan enää aivan vähäarvoista ja kuitunakin selkeää rahapuustoa tuokin.
Jeesmies, oliko jossain maininta, että kuviolta olisi tämä kokoluokan puut kaadettu vain maahan lahoamaan? Minun silmään tuo näyttää motolla kaadetulta. Harvennus on tehty ajoissa kun läpimitan kasvu ei ole paljoa, jos ollenkaan, heikentynyt. Tämän ikäinen kuusikko reagoi harcvennukseen voimakkaasti ja todella lyhyeen jopa vain 40v kiertoaikaan on hyvä mahdollisuus ja vieläpä kohtuullisella tukkiprosentilla. Näin siis halutessaan. Taloudellinen tulos hakkaa rauduskoivun ja jopa hybridihaavan mennen tullen varsinkin kun huomioi niiden korkeamman investointikulun. Ja kiertoaikaa jatkamalla kannattavuus vain paranee…
Karmilankku ainesta.
Mites rinnankorkeudelta?
Tämä on kantokuva tuosta pystykarsitusta kuusikosta (kts. toinen kuva). Tällaista vuosikasvua en ole pohjois-pohjanmaalta vielä löytänyt, lapikkaalla vieressä on kokoa 45. Toki pienempiäkin kantoja oli joukossa mutta kaikenkaikkiaan vuosilustot olivat tasaisen suuria joka kannossa.
Tätä oli selkästi aktiivisesti hoidettu, reilun hehtaarin kuvio. Raivattu todennäköisesti useampaan kertaan & pystykarsittu maisemallisista syistä. Kuinka suuren osan kasvusta selittää nämä toimenpiteet? Reilu harvennus ja 40v iässä päätehakkuu? Ja samana vuonna uudet laatutaimet muokattuun maahan.
Jos keskeneräistä metsää tykkää kaataa niin mikään ei enää estä nelikymppistä kaatamasta mutta parin tukin tumppeja ei mielestäni vielä ole kiire silloin kaadella. Kun se pituus tulee sieltä ajallaan.
Lannoitus unohtui vielä tuosta harvennuksen jälkeen. Ja ’kahden tukin tumppina’ nurin. Lämpeneekö kukaan, jos tavoitteena on saada kassa kiertämään nopeaa ja hankkia aggressiivisesti lisää pinta-alaa sitten sen avulla?
Tutkijat yleensä kirjoittelevat, että ”mitä korkeampi on metsänomistajan tuottovaatimus, sitä aikaisemmin päätehakkuu kannattaa tehdä”. Itse en tajua tuollaista juttua ollenkaan, koska melko harvassa ovat ne metsänomistajat, jotka tietoisesti hakevat huonompaa tuottoa.
Järki sanoo, että arvokasvu alkaa kun tukkipuuta alkaa muodostua ja sen jälkeen kannattaa vielä päätehakkuutiheydessä kasvattaa niin kauan kunnes kasvu on hidastunut tasolle x. Lannoitus ja lahoriski vaikuttavat osaltaan kokonaisuuteen.
Minun ajatusmalli on harrastelijan näkökulma. Tuossa tapauksessa kohtuu hyvä tuotto kohtuu vaivalla. Itse kun tekee, niin uudistamisessa on oma puuhansa, jos on hieman raivausta, sopimista, lähimetsän tuulituhoriskiä, maanmuokkausta, taimien istutusta ja taimikon hoitamista. Jos puut kasvaa hyvää vauhtia, eikä niitä kuole pysty tai lahoa, niin antaa kasvaa. Kuutioita tulee tekemättä mitään. Vielä jos kasvamassa on arvokkaampaa puuta (kuusitukkia), kuin mitä siihen istuttaisi myöhemmin (lehtipuuta).
Läheltä maanpintaa on sahattu tämä kuusi poikki. Siksi vuosikasu on suurempi kuin rinnankorkeudella.
Hyvin kasvanutta kuitenkin. Hakkuutähteet lahotessaan lanoittavat, joten lannoittaisin (jos lannoittaisin) hieman myöhemmin.
Noo, eipä tuo kokoluokka enää kovin nopsaan lahoa. Aika hurjalta ja kurjalta omasta mielestäni tuntuu jos tuollaista raivataan surutta maahan. Eipä poltinpuunakaan enää aivan vähäarvoista ja kuitunakin selkeää rahapuustoa tuokin.
Jeesmies, oliko jossain maininta, että kuviolta olisi tämä kokoluokan puut kaadettu vain maahan lahoamaan? Minun silmään tuo näyttää motolla kaadetulta. Harvennus on tehty ajoissa kun läpimitan kasvu ei ole paljoa, jos ollenkaan, heikentynyt. Tämän ikäinen kuusikko reagoi harcvennukseen voimakkaasti ja todella lyhyeen jopa vain 40v kiertoaikaan on hyvä mahdollisuus ja vieläpä kohtuullisella tukkiprosentilla. Näin siis halutessaan. Taloudellinen tulos hakkaa rauduskoivun ja jopa hybridihaavan mennen tullen varsinkin kun huomioi niiden korkeamman investointikulun. Ja kiertoaikaa jatkamalla kannattavuus vain paranee…
Aika hurjat nuo Luston leveyden jos sahatavaran ajattelee. Onhan se oksatonta joo mutta tiheys tuo lujuutta. Saunanlauteina voisi mennäkkin.