Kateellisena katselen juoksulenkillä Aachenissa Saksan kuusikoiden potentiaalia jatkuvaan kasvatukseen. Kuusen taimet muodostavat tiheän maton pimeänkin kuusikon alle. Tästä olisi hyvä alkaa valohoito reilulla harvennuksella. Mutta jatkuvaa kasvatusta ei näy läntisen Saksan talousmetsissä. Avohakkuiden jälki täällä on hurjaa, tuskin yksikään taimi säilyy elossa savotasta. Mutta niin ovat hurjia parin kuution täysrungoista koostuvat tukkipinotkin.
Hienoa kun jossain euroopassa sentään järki vielä tallessa ja tehdään uudistukset oikein.
Tuosta metsästä lähtee motti jos toinenkin.
Jk tuollaisessa jytkymetsässä on mahdotonta.No, kopterikorjuulla…
Lienee raivattu joskus, koska noin hyvin on taimettunut, mutta järeän puuston alla on vain pieniä kuusia. Ei siis mikään ihanteellinen kasvatusketju jk:ta ajatellen. Vaikka en minä jk:ta muutenkaan tuolla harrastaisi, en tosin tiedä mitään saksalaisen luonnon toiminnasta.
Onko kuusi lajiltaan sama kuin meillä? Nuohan ovat karsiutuneet kuten meillä männyt.
Tuossahan näkyy parinkymmenen metrin päässä aukko? Taimettuisikohan noin hyvin, jos olisi jokapuolella samanlainen tukkimetsä. Alaoksatkin ovat karsiutuneet täysin valon puutteesta.
Hentoja oksia näkyykin vielä. Varmasti ollut tiheämpi istutus kuin mitä 1500 kpl/ha.
Istutustiheys näyttää havaintojeni perusteella olevan kuuselle Saksassa reilu metrin välein. 10-vuotias taimikko on läpipääsemätöntä ennen hoitoa. Kuvan isot kuuset olivat kaikki noin 50 cm läpimittaisia. Laji joku meidän kuusemme lähisukulainen. Kirjanpainajaloukut standardivarustus kuusikoissa.
Hyvä ettei Suomessa kasva puut yhtä hyvin. Ylisuuret tyvitukit menisi kuitenkin kuitupuuksi.