Tällainen säästöpuuhaapa kaatui syksyllä 2016 ja lanasi aikamoisen aukon taimikkoon suurella latvuksellaan. Silloin kävin sahailemassa latvuksen ja pelastin muutamia taimia. Haapa oli alueen suurin jättiläinen, noin 26m pituutta ja läpimitta rinnankorkeudelta n. 60cm ja 13 metrin korkeudessa vielä 45cm. Motteja tässä yhdessä haavassa olisi klapeiksi jalostettuna ollut useampi. Nyt tämä jää metsään lahoamaan. Hirvet olivat järsineet ja jäniksillä olleet juhlat, joka ikisestä oksasta syöty kuoret.
Samasta päätellen ei kokonaan jää metsään. Näin minä menettelen jos on helposti noudettavissa.
Voihan tuossa olla Walbrokin?
Sahasta päätellen ei kokonaan jää metsään. Oli tarkoitus kirjoittaa
Kyllä tämä koko komeus jää metsään. Viime syksynä kun puu kaatui, tuli pähkäiltyä miten toimisi. Oli harmistusta miten taimikko särkyi ja minkä lisätyön tuon puun sahaaminen ja hakeminen aiheuttaisi. Mutta nyt kesällä käytyä katsomassa puuta huomasi, että metsä korjaa ja se aukko ei nyt niin paha olekaan, kyllä taimikko vielä nousee. Tällaiset haavat ovat erittäin ongelmallisia jättöpuita. Jos tämä haapa olisi haluttu hyödyntää, niin se olisi pitänyt hakkuun yhteydessä ottaa. Nyt tämä haapa oli päätetty jättää säästöpuuksi taimikon päälle, tiedostaen tämän myrskykaadon joskus tapahtuvan. Ei yhtä runkoa kannata hakea, vaikka useamman motin runko. Traktorilla ja juontamalla särkyisi taimikkoa lisää, vaikka toisaalta siihen tulisi tulevaisuuden ajoura. Juuri sen verran huonossa paikassa keskellä kuviota sattui haapa olemaan.
Tällaiselle haavalle saataisi olla muutakin käyttöä kuin polttopuuna, hirsiveistäjät osaisivat tehdä jotakin tuosta. Parille haaparuuhelle olisi aihio siinä.
Siinä on nyt sitä lahopuuta! Kuinkahan pitkään merkit säilyvät tuosta haavasta? Vielä kahden-kolmen puusukupolven päästä 200 vuoden kuluttua runko lienee havaittavissa siinä. Ja puulla oli jo nyt ikää 200 vuotta. Tämä haapa on kyllä toteuttanut monimuotoisuutta luonnossa. Tämä oli aikoinaan tunnettu metson ruokailupuu, vielä 10-15 vuotta sitten metsoja oli näillä seuduilla, nyt ovat hävinneet eri syiden vuoksi. Nyt sitten viimeisen tehtävänsä hoitaa järeänä lahopuuna. Erittäin vaikuttava ilmestys oli eläessään, nyt maassa makaavana ja valokuvista ei saa hyvää käsitystä sen koosta. Tällaisia haapoja ei nykyään enää pääse kasvamaan, tosin itsekin olen pitänyt siitä huolen sahaamalla sekä hakkuuttamalla kaikki haavat.
Samanlainen ”jytky” tuli raivuulla vastaan. Raivaussahalla katkoin taimien päällä olevat oksat alas, yllättävän vähän oli saanut vahinkoa aikaiseksi…
On siinä öttiäisille vähäksiaikaa purtavaa…
Kun tuollaisen huolella kaulaa – ihan vaikkapa juureen asti, se keloutuessaan kevenee niin paljon, että könöttää pystyssä vuosikymmenet. Tyvikin kuivuessaan kovettuu todella kestäväksi. (Haapainen aidas kestää miehen iän).