Hetken katsoin, onko kuva omalta palstaltani, mutta ei sentään.
Parivuotta sitten teetin ensiharvennuksen vastaavan näköiseen metsään. 70-luvun alussa istutettua peltoa. 90-vuonna boorilla terästetty.
80mottia lähti puuta hehtaarilat harvennuksessa ja tukkia muistelen oli 30%. Mielestäni jäi vielä hiukan tiheäksi.
Nyt pohja alkanut vihertämään. Aikaisemmin tasaista neulasmattoa.
Ei turkanen. Jos toi kuusipöheikkö olis Hiihtoniilon, niin kyllä lähtisi harvennettavien listalle ja äkkii. Parasta tolle olisi metsurin kösittely ja puiden poisto sitten kun maa olis tukevasti jääsä. Mutta onneksi meitä on moneksi ei sen puoleen, osaahan toi olla jotenki itekseenkin.
Huikea kuusikko. Samaa on tulossa itsellänikin, mutta minä teen sentään yhden harvennuksen. Sillä sitten päätehakkuuseen. Se on valitsemani rehevien kuusikoiden strategia.
Kuva pistää mietityttämään!
Onko metsänvartijalla heittää peliin kuvaa sahausleikosta tuosta kohteesta? Millaiset on lustot tuollaisessa kohteessa???
Onko tämä sitä Z-Baum:ia? Joka korjataan vinssaamalla?
Ei tämä ole paha harventaa motollakaan. Yksi- tai kaksi riviä puita puis, niin saa kunnon ajourat ja välit harventaen. Tulee mahtava havumatto, jossa ajokonekin menee kuin sukkasillaan.
Menee kesäkorjuunakin jos on tarpeeksi kuivaa.
Tahtoo vain olla, että motolla vedetään tällainen kuvio helposti liian harvaksi. Ensimmäinen kunnon suojakeli tekee sitten lisäharvennusta. Hankinnan tekijälle tämä olisi kuin tehty.
40-vuotiaaksi kuusikoksi läpimittaa tietämättä tekisi mieli sanoa, että laadun pitäisi riittää jo muuallekkin kuin II-laatuun.
Miten paljon pituudesta on vielä vihreää? Kuvan perusteella ei yhtään.
Millainen tuottolaskelma tuolla on hehtaarille päätehakkuussa, motit ja tukkiosuus? Korvaatko sillä nämä väliharvennusten välistäjättämät tulon kotiutukset?
Omissa kuusikoissa on lähtenyt ensimmäisessä harvennuksessa noin 60 m3 kuitua ja II harvennuksessa 100 m3 hehtaarille josta tukkia 30%.
Taimia oli kyseisenä keväänä 1974 liikaakin joten viljelytiheys on sen mukainen. Palleauraus ja 2+2 v. avojuurikuusen istutus kourukuokalla.
Kuviolle ei ole tehty mitään vuoden 1974 jälkeen, vain vapaasti kasvanut. Tiheys on harventanut kaikista heikoimmat ja se paras harventaja, lumi, osansa. Keväällä on mukava käydä katsomassa talven voiman saavutukset.
Ja lunta kyseisellä tilalla riittää, tila sijaitsee mäellä. Lunta on joskus jopa 1, 5 metriä.
Latvus on supistunut voimakkaasti mutta päävaltapuut säilyttävät asemansa.
Tälläisissä viljekuusikoissa en Z-baum kasvatusmallia käytä. Antaa vaan kasvaa.
50-vuotiaana kuviolla on sitten 400 m3/ha.
Viljely-avohakkuu toimenpiteenä.
Viljekuusikot metsänvartija kasvattaa viljely-taimikonhoito (1-2-3)-avohakkuu mallilla. Täystiheitä, runsaspuustoisia metsiköitä.
Tuo metsänvartijan kasvatusmetodi on mielenkiintoinen. Tuo on lähellä sitä keski eurooppalaista tyyliä. Tuo metsikkö alkaa olemaan jo siinä vaiheessa että perinteisellä harventamisella ei varmaankaan saavuteta kaikkea etua. Ensiksi harvennus on rutosti myöhässä ja se nyrkkisääntö joka on että 2/3 osaa kuusesta pitää olla vihreää ei toteudu. Tuollaisessa metsässä voimakkaassa harventamisessa on riskinsä. Tulee herkästi laho, lumi tai tuulituhoja. Toisaalta kuinka kasvu tuosta enää elpyy paremmaksi kuin nykyisenä kun latvusmassa on jo valmiiiksi huono. Toisaalta hehtaarimäärältään puustoa on varmaan erinomaisesti jos tuottoa lasketaan kiintomotteina. Mutta onko se kuitenkaan sellainen että se tuottaa suurimman kantorahatuoton ? Mikä on tuleva tukkiprosentti. Kuva ei sitä kerro. Uskon että kuitenkin luonto hoitaa osan harvennuksesta kuivasina ja lahoina. Tuo on yksi tapa hoitaa metsiään ihan niin kuin jatkuva kasvatuskin.
Tiedän minä parempiakin puulajeja jos kuitua kasvattaa.
Tuossa ajassa saa kyllä helposti tuplasti kiintomotteja lehtipuulla ja hinnassa ei kovin ihmeitä eroja ole. Ja tuo jo vaatii lannoitusapuja rankasti kun kuusikkoa yrittää väkisin kasvattaa noin tiheässä.
Tuollaisia palteeseen istutettuja parina viimetalvena koneella harventaneena totean että ehdottomasti lumen aikaan hakkuu, mielellään kovien keväthankien aikaan.
Kaadettavat puut nimittäin motohakkuun karsintavaiheessa vetävät juuret rikki, juuret ovat kasvaneet palteen suunnassa massiivisiksi ja ovat vain sammaleen alla.
Toivottavasti tuo kuusikko ei sijaitse yli 170m mpy korkeuksissa . Lumi voi aiheuttaa mittavat tuhot noin tiheissä kasvustoissa . Runkojen vipuvarsi on pitkä , mutta aivan liian ohut . Lumikuorman aiheuttama ketjureaktio tiheiköissä voi kaataa ja katkoa runsaastikin puustoa. Lopputulos voi muodostua vuosien saatossa hyvinkin epätasaiseksi .
Vielä on syytä muistaa , että latvuksen ja juuriston koko on sidoksissa toisiinsa. Mitä vähemmän vihreää , sitä heikompi juuristo . Tämän vuoksi puita kaatuu itsekseen harvennuksen jälkeenkin….ja jos luonto harventaa , voi tulos olla vieläkin heikompi.
Sama pätee koivikkoonkin . Ajelen parhaillaan työmaalle liian tiheänä kasvaneen koivikon ohi . Lumi on taitellut palstan puut siten , että ne kelpaavat vain haloiksi . Ne on kaadettava ja katkottava manuaalisesti . Koneella niitä vänkkyröitä ei pysty käsittelemään . Hyvä vanerikoivikko on mennyt pilalle , kun tiheys on ollut liian suuri. (vastaavista männiköistä on tullut lähetettyä kuvamateriaalia väitteen tueksi jo monta kertaa aiemmin)
Kun tuolla edellisellä sivulla metsänvartija päätteli että luonto on paras leimausmies olisin vähän eri mieltä. Illan myrskytuhojen tarkastuskierroksella havaitsin hiukan tiheämmässä kuusikon kohdassa tuoreen katkenneen latvaosan aika kookkaasta kuusesta. Katselin hölmistyneenä pimeän hämyssä että mistä tuo on tullut kun ei ota silmään tiheässä ollessani yhtään katkennutta. Ja kun näytti että se on vielä kummasti päinkin siellä puskassa. Kun tulin pienen aukon reunaan muisti että sen keskelle oli moto viimeksi jättänyt yhden kuusen. Nyt siinä sitten oli se kolmen metrin tyviosa. Poikki mikä poikki ja täysin terve kuusi. Ei lahovikaa eikä kolhuja. Tämä myrsky nyt kumma kyllä tuntui täällä juuri katkovan kuusia. Vaikka olisi luullut helposti kippaavan kun maa on sula. Mutta mietein että ehkä nyt juuret ovatkin tiukemmassa kuivan kesän jälkeen. Ei välttämäti olekkaan vielä puiden alle märkyys löytänyt.
Lumi on tehokas harventaja, hoitamattomat pusikot taittuu lumen voimasta ja tiheikössä heikoimmat katkeilevat.
Näin metsähallituksen mailla Rautavaarassa että lumi katkoo kyllä isoja tukkipuitakin, on poika-oksaa ja paljon. Vaaramaisemissa ollaan jo aika korkealla meren pinnasta, siinä selitys.
Kuvassa oleva kuvio on liian tiheä, mutta viljely on onnistunut hyvin. Loppu leimauksen saa hoitaa luonto,lumi on jo katkonutkin runkoja.
Jees kirjoitti;
”Tämä myrsky nyt kumma kyllä tuntui täällä juuri katkovan kuusia. Vaikka olisi luullut helposti kippaavan kun maa on sula. Mutta mietein että ehkä nyt juuret ovatkin tiukemmassa kuivan kesän jälkeen. Ei välttämäti olekkaan vielä puiden alle märkyys löytänyt.”
Myrskyjen luonne on muuttunut, ennen tuuli puhalsi pitkään samasta suunnasta ja vähitellen irrotti juuristoa. Nykyisin tuulet ovat puuskittaisia ja retkuttavat latvoja kaikkiin suuntiin, se katkoo.
Ja oikea havainto tuo kosteustilanne, juuri koneyrittäjät valittelevat että viimeaikojen sateet ovat jääneet pintakerrokseen ja liettäneet pahasti tiet ja maastot. Ilmeisesti pintakerroksen alla oleva osa on niin kuivunut, ettei vielä ime kosteutta. Kaivojahan on edelleen kuivuneina, vaikka sateita on saatu viimeviikkoina.
Ne satunnaiset peltojen istutuskuusikot joita olen harventanut, ovat kaikki kärsineet lumituhoista. Osa tosi rajustikin. Tuuhea latvus ja nopeakasvuinen runko yhdistettynä lähes aina erittäin myöhästyneeseen harvennukseen on huono yhdistelmä lumivaivaisilla alueilla. Niissä kohteissa metsänomistajan apuleimaus, eli latvavikaisten selkeä merkintä on hyvä apu laadukkaan tukkimetsän muodostamiseksi, koneen ohjaamoon ei helposti näy latvan puuttuminen.
Paljon puhutaan kuusen kasvattamisesta päätehakkuuseen ilman harvennuksia. Jos näin tehdään, pitää se ottaa jo istuttaessa huomioon, ja jättää istutusvälit tarpeeksi suuriksi.
Muuten homma menee täysin ketuille. Ei tule kuin lumituhoille altis tiheikkö, johon myöhemmin iskee hyönteiset ja taudit. Päätehakkuussa saadaan kyllä paljon kuutioita, mutta vähän rahaa, koska tukkiosuus on pienempi ja lahopuuta on paljon.
En ole löytänyt syytä, miksi vuosikymmenet hyväksi koettu kuusenhoito ja -hakkuutapa pitäisi vaihtaa, eli 1-2 harvennusta ja päätehakkuu 50-60 vuotiaana. Saadaan rahaa, kassavirtaa, hyvää puuta ja paljon kuutioita. – Kaikki ovat tyytyväisiä.
Sitä mukaa kun viihdemetsätalous uuden lain myötä lisääntyy, tehokkaille puuntuottajille koittaa auvoiset ajat.
Kyllä minäkin uskon että harvennus takaa nopeen järeytymisen. Kuusi on niin sitkeä että tekee helpoisti kaksi ranteenvahvuista puuta vierekkäin kun harventamalla olisi saanut jo kunnon isompaa tavaraa. No jos om taimikonhoito osattu tehdä oikein homma toimii kyllä.
No tuo maannousema sienen torjuntaan voi keski eurooppalaisella tyylillä ehkä saada tehoa. Mutta yksi asia on että meillä pohjolassa tuppaa puun koko olemaan melko pientä Saksaan Slovakiaan ja sinne päin maailmaa. Muistutan myös että Itävallassa on isojen muistaakseni yli 3ha aukkojen teko jo lailla kiellettyä.
Metsänvartija viihtyy täystiheässä viljelykuusikossa, tunnelma on todella hieno, turvallinen.
Puhdistushakkuun voi tehdä, eli poistaa kuivuneet ja lumen katkomat rungot.Joka tapauksessa päävaltapuut ottavat tarvitsemansa ravinnon.
Kasvatus ilman harvennushakkuita yleistyy varmasti kun metsiä ei hoideta. Mutta se tärkein eli taimikonhoito tulee ehdottamasti tehdä.
Paljonko runkoja on jäljellä jos viljely tiheys on 2000 r/ha? Luonnonpoistuma alkaa jo taimikko vaiheessa ja jatkuu päätehakkuuseen asti. Nykyinen viljelytiheys, se 2000 r/ha takaa että päätehakkuussa löytyy 500-800 r/ha, ehkä enemmänkin.
Joka tapauksessa viljelykuusikoissa tulee tehdä taimikonhoito, ilman sitä tulokset ovat huonot.
Kuvassa oleva kuusikko antaa taloudellisesra tulosta, maksimituotos saavutetaan mutta ei maksimi järeyttä.
Itselläni on vastavaa L-kirjaimen muotoinen kuvio pellolle 60-luvun alussa istutettua kuusta. Toista sakaraa olen tässä harvennellut pikkuhiljaa viime vuosina ja järeytyminen on ollu silmiinpistävää, kelvollista tukkipuuta jo osittain. Toki 10 v sitten ympärille hakatut aukot ovat myös antaneet valoa tälle osalle. Toinen sakara on sitten enemmän kuvankaltaista, sisältäen myös riukuuntuneita pystyynkuivaneita yksilöitä. Sille teen seuraavaksi ennakkoraivaus-tyyppisen käsittelyn raivaussahalla ja sen jälkeen sitten katsellaan miltä näyttää.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Onpa motokuskin mukava tehdä hommia. Tulee mieleen euclytusistutukset.
Taitaa olla vähän liian tiukkaa vai hämääkö kuva?
Olisiko kuva otettu kerrankin sellaisella kameralla, joka näyttää kuin silmillä katsoisi.
Ompa todella hyväkasvuinen paikka.
MERA-kauden tuloksia tämäkin.
Istutettu 1970-luvun alussa (niin kuin kaikki metsänvartijan omat metsät), vanhaa peltoa. Peltopakettilaki tuli voimaan 1969.
Tiheää on täytyy myöntää. Harvennusta ei pysty ilman vakavia korjuuvaurioita tekemään joten saa kasvaa tässä asennossa.
Lumi ja tiheys harventaa luonnonmukaisesti vielä.
Niimpä tietenkin kivennäismaapelto.
Eikä näy boorin puutoskaaan vaivanneen.
Sykähdyttävä näky.
Hetken katsoin, onko kuva omalta palstaltani, mutta ei sentään.
Parivuotta sitten teetin ensiharvennuksen vastaavan näköiseen metsään. 70-luvun alussa istutettua peltoa. 90-vuonna boorilla terästetty.
80mottia lähti puuta hehtaarilat harvennuksessa ja tukkia muistelen oli 30%. Mielestäni jäi vielä hiukan tiheäksi.
Nyt pohja alkanut vihertämään. Aikaisemmin tasaista neulasmattoa.
Paljonko on kuvan kohteella motteja hehtaarilla?
Ei turkanen. Jos toi kuusipöheikkö olis Hiihtoniilon, niin kyllä lähtisi harvennettavien listalle ja äkkii. Parasta tolle olisi metsurin kösittely ja puiden poisto sitten kun maa olis tukevasti jääsä. Mutta onneksi meitä on moneksi ei sen puoleen, osaahan toi olla jotenki itekseenkin.
Huikea kuusikko. Samaa on tulossa itsellänikin, mutta minä teen sentään yhden harvennuksen. Sillä sitten päätehakkuuseen. Se on valitsemani rehevien kuusikoiden strategia.
Ihan hieno, mutta tiheä mikä tiheä. Ja sen mukaan kertyy korjuukasaan tavaraa…
Kuva pistää mietityttämään!
Onko metsänvartijalla heittää peliin kuvaa sahausleikosta tuosta kohteesta? Millaiset on lustot tuollaisessa kohteessa???
Onko tämä sitä Z-Baum:ia? Joka korjataan vinssaamalla?
Ei tämä ole paha harventaa motollakaan. Yksi- tai kaksi riviä puita puis, niin saa kunnon ajourat ja välit harventaen. Tulee mahtava havumatto, jossa ajokonekin menee kuin sukkasillaan.
Menee kesäkorjuunakin jos on tarpeeksi kuivaa.
Tahtoo vain olla, että motolla vedetään tällainen kuvio helposti liian harvaksi. Ensimmäinen kunnon suojakeli tekee sitten lisäharvennusta. Hankinnan tekijälle tämä olisi kuin tehty.
40-vuotiaaksi kuusikoksi läpimittaa tietämättä tekisi mieli sanoa, että laadun pitäisi riittää jo muuallekkin kuin II-laatuun.
Miten paljon pituudesta on vielä vihreää? Kuvan perusteella ei yhtään.
Millainen tuottolaskelma tuolla on hehtaarille päätehakkuussa, motit ja tukkiosuus? Korvaatko sillä nämä väliharvennusten välistäjättämät tulon kotiutukset?
Omissa kuusikoissa on lähtenyt ensimmäisessä harvennuksessa noin 60 m3 kuitua ja II harvennuksessa 100 m3 hehtaarille josta tukkia 30%.
Motteja 290 m3/ha, kasvu 9,2 m3/v
Taimia oli kyseisenä keväänä 1974 liikaakin joten viljelytiheys on sen mukainen. Palleauraus ja 2+2 v. avojuurikuusen istutus kourukuokalla.
Kuviolle ei ole tehty mitään vuoden 1974 jälkeen, vain vapaasti kasvanut. Tiheys on harventanut kaikista heikoimmat ja se paras harventaja, lumi, osansa. Keväällä on mukava käydä katsomassa talven voiman saavutukset.
Ja lunta kyseisellä tilalla riittää, tila sijaitsee mäellä. Lunta on joskus jopa 1, 5 metriä.
Latvus on supistunut voimakkaasti mutta päävaltapuut säilyttävät asemansa.
Tälläisissä viljekuusikoissa en Z-baum kasvatusmallia käytä. Antaa vaan kasvaa.
50-vuotiaana kuviolla on sitten 400 m3/ha.
Viljely-avohakkuu toimenpiteenä.
Viljekuusikot metsänvartija kasvattaa viljely-taimikonhoito (1-2-3)-avohakkuu mallilla. Täystiheitä, runsaspuustoisia metsiköitä.
Tuo metsänvartijan kasvatusmetodi on mielenkiintoinen. Tuo on lähellä sitä keski eurooppalaista tyyliä. Tuo metsikkö alkaa olemaan jo siinä vaiheessa että perinteisellä harventamisella ei varmaankaan saavuteta kaikkea etua. Ensiksi harvennus on rutosti myöhässä ja se nyrkkisääntö joka on että 2/3 osaa kuusesta pitää olla vihreää ei toteudu. Tuollaisessa metsässä voimakkaassa harventamisessa on riskinsä. Tulee herkästi laho, lumi tai tuulituhoja. Toisaalta kuinka kasvu tuosta enää elpyy paremmaksi kuin nykyisenä kun latvusmassa on jo valmiiiksi huono. Toisaalta hehtaarimäärältään puustoa on varmaan erinomaisesti jos tuottoa lasketaan kiintomotteina. Mutta onko se kuitenkaan sellainen että se tuottaa suurimman kantorahatuoton ? Mikä on tuleva tukkiprosentti. Kuva ei sitä kerro. Uskon että kuitenkin luonto hoitaa osan harvennuksesta kuivasina ja lahoina. Tuo on yksi tapa hoitaa metsiään ihan niin kuin jatkuva kasvatuskin.
Jep, tälläinen metsänhoitotyyli on todellakin helppo.
Tukki% jää alhaiseksi, jos metsikön harventaisi luonnonpoistumaa tulisi varmasti.
Luonto toimii leimaajana, paras leimausmies.
Tiedän minä parempiakin puulajeja jos kuitua kasvattaa.
Tuossa ajassa saa kyllä helposti tuplasti kiintomotteja lehtipuulla ja hinnassa ei kovin ihmeitä eroja ole. Ja tuo jo vaatii lannoitusapuja rankasti kun kuusikkoa yrittää väkisin kasvattaa noin tiheässä.
Tuollaisia palteeseen istutettuja parina viimetalvena koneella harventaneena totean että ehdottomasti lumen aikaan hakkuu, mielellään kovien keväthankien aikaan.
Kaadettavat puut nimittäin motohakkuun karsintavaiheessa vetävät juuret rikki, juuret ovat kasvaneet palteen suunnassa massiivisiksi ja ovat vain sammaleen alla.
Puuta on kyllä kuviolla massiivisesti!
Toivottavasti tuo kuusikko ei sijaitse yli 170m mpy korkeuksissa . Lumi voi aiheuttaa mittavat tuhot noin tiheissä kasvustoissa . Runkojen vipuvarsi on pitkä , mutta aivan liian ohut . Lumikuorman aiheuttama ketjureaktio tiheiköissä voi kaataa ja katkoa runsaastikin puustoa. Lopputulos voi muodostua vuosien saatossa hyvinkin epätasaiseksi .
Vielä on syytä muistaa , että latvuksen ja juuriston koko on sidoksissa toisiinsa. Mitä vähemmän vihreää , sitä heikompi juuristo . Tämän vuoksi puita kaatuu itsekseen harvennuksen jälkeenkin….ja jos luonto harventaa , voi tulos olla vieläkin heikompi.
Juuri näidenkin seikkojen takia kuvan kuusikko ei ole missään tapauksessa hyvä kuusenkasvatusmalli.
Sama pätee koivikkoonkin . Ajelen parhaillaan työmaalle liian tiheänä kasvaneen koivikon ohi . Lumi on taitellut palstan puut siten , että ne kelpaavat vain haloiksi . Ne on kaadettava ja katkottava manuaalisesti . Koneella niitä vänkkyröitä ei pysty käsittelemään . Hyvä vanerikoivikko on mennyt pilalle , kun tiheys on ollut liian suuri. (vastaavista männiköistä on tullut lähetettyä kuvamateriaalia väitteen tueksi jo monta kertaa aiemmin)
Kun tuolla edellisellä sivulla metsänvartija päätteli että luonto on paras leimausmies olisin vähän eri mieltä. Illan myrskytuhojen tarkastuskierroksella havaitsin hiukan tiheämmässä kuusikon kohdassa tuoreen katkenneen latvaosan aika kookkaasta kuusesta. Katselin hölmistyneenä pimeän hämyssä että mistä tuo on tullut kun ei ota silmään tiheässä ollessani yhtään katkennutta. Ja kun näytti että se on vielä kummasti päinkin siellä puskassa. Kun tulin pienen aukon reunaan muisti että sen keskelle oli moto viimeksi jättänyt yhden kuusen. Nyt siinä sitten oli se kolmen metrin tyviosa. Poikki mikä poikki ja täysin terve kuusi. Ei lahovikaa eikä kolhuja. Tämä myrsky nyt kumma kyllä tuntui täällä juuri katkovan kuusia. Vaikka olisi luullut helposti kippaavan kun maa on sula. Mutta mietein että ehkä nyt juuret ovatkin tiukemmassa kuivan kesän jälkeen. Ei välttämäti olekkaan vielä puiden alle märkyys löytänyt.
Lumi on tehokas harventaja, hoitamattomat pusikot taittuu lumen voimasta ja tiheikössä heikoimmat katkeilevat.
Näin metsähallituksen mailla Rautavaarassa että lumi katkoo kyllä isoja tukkipuitakin, on poika-oksaa ja paljon. Vaaramaisemissa ollaan jo aika korkealla meren pinnasta, siinä selitys.
Kuvassa oleva kuvio on liian tiheä, mutta viljely on onnistunut hyvin. Loppu leimauksen saa hoitaa luonto,lumi on jo katkonutkin runkoja.
180 metriä meren pinnan yläpuolella, lunta riittää talvella.
Jees kirjoitti;
”Tämä myrsky nyt kumma kyllä tuntui täällä juuri katkovan kuusia. Vaikka olisi luullut helposti kippaavan kun maa on sula. Mutta mietein että ehkä nyt juuret ovatkin tiukemmassa kuivan kesän jälkeen. Ei välttämäti olekkaan vielä puiden alle märkyys löytänyt.”
Myrskyjen luonne on muuttunut, ennen tuuli puhalsi pitkään samasta suunnasta ja vähitellen irrotti juuristoa. Nykyisin tuulet ovat puuskittaisia ja retkuttavat latvoja kaikkiin suuntiin, se katkoo.
Ja oikea havainto tuo kosteustilanne, juuri koneyrittäjät valittelevat että viimeaikojen sateet ovat jääneet pintakerrokseen ja liettäneet pahasti tiet ja maastot. Ilmeisesti pintakerroksen alla oleva osa on niin kuivunut, ettei vielä ime kosteutta. Kaivojahan on edelleen kuivuneina, vaikka sateita on saatu viimeviikkoina.
Ne satunnaiset peltojen istutuskuusikot joita olen harventanut, ovat kaikki kärsineet lumituhoista. Osa tosi rajustikin. Tuuhea latvus ja nopeakasvuinen runko yhdistettynä lähes aina erittäin myöhästyneeseen harvennukseen on huono yhdistelmä lumivaivaisilla alueilla. Niissä kohteissa metsänomistajan apuleimaus, eli latvavikaisten selkeä merkintä on hyvä apu laadukkaan tukkimetsän muodostamiseksi, koneen ohjaamoon ei helposti näy latvan puuttuminen.
Paljon puhutaan kuusen kasvattamisesta päätehakkuuseen ilman harvennuksia. Jos näin tehdään, pitää se ottaa jo istuttaessa huomioon, ja jättää istutusvälit tarpeeksi suuriksi.
Muuten homma menee täysin ketuille. Ei tule kuin lumituhoille altis tiheikkö, johon myöhemmin iskee hyönteiset ja taudit. Päätehakkuussa saadaan kyllä paljon kuutioita, mutta vähän rahaa, koska tukkiosuus on pienempi ja lahopuuta on paljon.
En ole löytänyt syytä, miksi vuosikymmenet hyväksi koettu kuusenhoito ja -hakkuutapa pitäisi vaihtaa, eli 1-2 harvennusta ja päätehakkuu 50-60 vuotiaana. Saadaan rahaa, kassavirtaa, hyvää puuta ja paljon kuutioita. – Kaikki ovat tyytyväisiä.
Sitä mukaa kun viihdemetsätalous uuden lain myötä lisääntyy, tehokkaille puuntuottajille koittaa auvoiset ajat.
Kyllä minäkin uskon että harvennus takaa nopeen järeytymisen. Kuusi on niin sitkeä että tekee helpoisti kaksi ranteenvahvuista puuta vierekkäin kun harventamalla olisi saanut jo kunnon isompaa tavaraa. No jos om taimikonhoito osattu tehdä oikein homma toimii kyllä.
No tuo maannousema sienen torjuntaan voi keski eurooppalaisella tyylillä ehkä saada tehoa. Mutta yksi asia on että meillä pohjolassa tuppaa puun koko olemaan melko pientä Saksaan Slovakiaan ja sinne päin maailmaa. Muistutan myös että Itävallassa on isojen muistaakseni yli 3ha aukkojen teko jo lailla kiellettyä.
Metsänvartija viihtyy täystiheässä viljelykuusikossa, tunnelma on todella hieno, turvallinen.
Puhdistushakkuun voi tehdä, eli poistaa kuivuneet ja lumen katkomat rungot.Joka tapauksessa päävaltapuut ottavat tarvitsemansa ravinnon.
Kasvatus ilman harvennushakkuita yleistyy varmasti kun metsiä ei hoideta. Mutta se tärkein eli taimikonhoito tulee ehdottamasti tehdä.
Paljonko runkoja on jäljellä jos viljely tiheys on 2000 r/ha? Luonnonpoistuma alkaa jo taimikko vaiheessa ja jatkuu päätehakkuuseen asti. Nykyinen viljelytiheys, se 2000 r/ha takaa että päätehakkuussa löytyy 500-800 r/ha, ehkä enemmänkin.
Joka tapauksessa viljelykuusikoissa tulee tehdä taimikonhoito, ilman sitä tulokset ovat huonot.
Kuvassa oleva kuusikko antaa taloudellisesra tulosta, maksimituotos saavutetaan mutta ei maksimi järeyttä.
Itselläni on vastavaa L-kirjaimen muotoinen kuvio pellolle 60-luvun alussa istutettua kuusta. Toista sakaraa olen tässä harvennellut pikkuhiljaa viime vuosina ja järeytyminen on ollu silmiinpistävää, kelvollista tukkipuuta jo osittain. Toki 10 v sitten ympärille hakatut aukot ovat myös antaneet valoa tälle osalle. Toinen sakara on sitten enemmän kuvankaltaista, sisältäen myös riukuuntuneita pystyynkuivaneita yksilöitä. Sille teen seuraavaksi ennakkoraivaus-tyyppisen käsittelyn raivaussahalla ja sen jälkeen sitten katsellaan miltä näyttää.