Kuvassa vasemmalla kulkevan sähkölinjan varteen on jätetty vain tukevarunkoiset puut . Niiden latvuksille tehtiin harvennuksessa reilusti tilaa laajentua metsän puolelle . Oksistoltaan toispuoleisiksi kehittyneet rungot ovat suuri riski sähkölinjan läheisyydessä .
Tällä kohdalla ei sitten ollut tarvetta ennakkoraivaukselle .
Nuori metsä on kunnostettu huolella jo vuosia sitten .
Kerrassaan siisti lopputulos , kuten ammattitaidolla hoidetussa metsässä voi odottaakin .
Onhan se siistii ku mittää ei jätet. Ninko sanotaan ett kaikkee ei otet mut mittää ei kyll jätetkää.
Tällä kuviolla kasvoi oikeita puita , ei risuja . Hehtarikertymä ensiharvennuksessa 70-80m3 . …pikkuisen jäi vielä tiukaksi . Oli linjan vartta lukuunottamatta harvennettava varovasti , kun puuta oli niin paljon .
Kyllähän se totta on ettei sähkölinjojen varsiin kannata jättää mahdollisesti langoille taipuvia puita. On nimittäin nähty miten märkä koivu palaa poikki voimalinjan päällä parissa minuutissa.
Sähkölinjojen vierushakkuut on sitä ennakointia tuleviin talviin. Kuvassa hyvillä perusteilla suoritettu hakkuu.
Väli-Suomessakin näitä on huomioitu nyt sikäli, kun tilalla on sähkölinjoja ja leimikko hakattavana, niin leimikkoa laajennetaan linjan reunametsiin ja näin saadaan riskipuut poistettua.
” Tällä palvelulla puunostajasta saadaan lisäsrvoa seuraaviin kauppoihin ” .
Kainuun puolella on mielestäni Metsänhoitoyhdistyksellä kokeilussa toimiva malli, siinä korjataan linjanvarret auki tiloittain ja näissä hakkuissa korjuu ja ainespuuntalteenotto on siistiä ja rungon mukaista, siis ainespuu tarkasti talteen.
Tässä mallissa sähköyhtiö maksaa korjuukustannukset ja yhdistys hoita kaupat ja mittikset metsänomistajien kassa.
Käytännössä on yks hailee, kuka tai mikä homman hoitaa, mutta pohjanmaan mallissa sähköyhtiö hoitaa homman omalla kustannuksellaan, järjestää yhteismyynnin ja maanomistaja saa tienvarsihinnan, eli sähköyhtiö maksaa korjuukustannukset ja jopa taimikonhoitokustannukset.
Kun asialla on oikeat metsäammattilaiset, jälkikin kestänee päivänvalon, eikä mennä lakirajan alle.
Kyllä silloin voittajina ovat maanomistajat, sähköyhtiö ja sähkön kuluttajat.
Jesse Harjavallassa lienee ainoa häviäjä.
Ei tässä , kuten ei myöskään seuraavassa kuvasarjassa , entinen kemerakäytäntö ole ollut hidastamassa oikea-aikaisia toimenpiteitä . Isot metsäyhtiöt eivät saa tukia metsänhoitotoimiin . Töt tehdään silloin , kun ne on edullisinta tehdä .Nämä kaksi kuvasarjaa ovat eri yhtiöiden mailta .
…ja kumma kyllä , ennakkoraivauksen tarvetta ei ollut kummassakaan tapauksessa : )
Harjavalta tuntuu olevan pahasti jälkijunassa tässä suhteessa : )
Ei ihme , että hakkuut pyrkivät venymään .
Niin, tämä H-vallankin läpi mennyt reunametsien hakkuu oli sen tyyppinen että siihen piti jäädä metsä joka nousee linjasta etääntyen kymmenen metrin matkalta kahdenkymmenen metrin puustokorkeuteen. Esim. juuri tuon kokoinen männikkö naapuripalstalta hakattiin paljaaksi siltä kymmenen metrin kaistalta. Ja kaikki tietty sekakuitukasaan josta matka jatkui ilmeiseen haketukseen. En ainakaan henk.koht. olisi kovin ilahtunut mo:na moisesta. Mutta itse kerkesin kovalla painostuksella saamaan M-G:n hakkaamaan lähes päivää ennen kuin tämä muriseva valtion veroveturi olisi tullut kimppuun. Vielä viikkoa ennen työnjohto heiltä uhosi että hakataan jokatapauksessa jos ei ole ennen heitä hakattu.
Nyt Fingrid joutuu hiukan parsimaan pahimpia raiskioita perästä omalla raivuutyöllään.
Ainut kestävä ja oikea toimi on maakaapelointi ja siksi ihmetyttää tämä ihmisten metsissä reuhuamishalu.
Koko ajan hassataan rahaa turhaan nyppimiseen kun kestoratkaisukin on olemassa.
Maakaapelointi on tarpeetonta lähes joka tapauksessa.
Avolinjat maantien varteen, niin toinen puoli linjasta on suojattu, toinen on enää jäljellä, mutta kun linja rakennetaan ottaen huomioon vallitsevat tuulet, jää myrskytuhon mahdollisuudet nollan tasolle.