23 v. vanha kuusikko. Ensimmäiset 10 v oli ollut oman onnensa nojassa, raivattiin viime hetkellä taimet esiin viidakosta. Toinen raivaus 2016. Iloinen yllätys oli nähdä kasvun ihme kun nyt kävin kuviolla ensi kertaa kahdeksaan vuoteen. Viimeisimmät raivausjätteet yhä näkyvissä. Vielä oli kantovesat koettaneet nousta mutta varjostus vei voiton eikä ennakkoraivaustakaan tarvitse tehdä. Ensiharvennus viimeistään 2025-26 talvella. Ajatuksena kokeilla tässä yhden harvennuksen taktiikka.
Jotkut kuvittelee, että mahdollisimman aikaisella varhaisperkauksella kuusikon tulevaisuus vaikka todellisuudessa saadaan vain valtava raivausurakka ja iso lasku käteen. Ne kuvitellut mitättömät saavutukset tai lähinnä kasvutappiot mitä sillä saadaan häviää viimeistään siinä vaiheessa kun kalliille 3-4 raivaukselle lasketaan korkoa. Kuusi alkaa vasta kasvamaan 20 vuoden jälkeen kunnolla ja ne muka 3-4 vuotiaina raivattu saadaan muka siinä vaiheessa kasvaman kuin valopuut konsanaan, huuhaata sanon minä.
Olen jo pitempään miettinyt tätä rehevien maiden raivausten aikataulutusta, ja tullut vähän samaan tulokseen kuin AR. Yhdellä 2010 uudistetulla kuviolla on raivattu vuosina -15, -18 ja -20. Tilanne on nyt että ”supervesakko” on melkein kuusikon pituista, eikä ilman neljättä raivausta selvitä ensiharvennukseen asti. Ensimmäinen virhe oli tehty jo kauan ennen istutusta, viimeisin harvennus oli saanut aikaan kattavan alikasvuston leppää, pajua ja koivua. Ripeä uudistus, laikutus ja boorilannoitus eivät turvanneet taimien etumatkaa. Jatkossa rehevillä kuvioilla pitääkin huolehtia että: a)Metsä kasvatetaan loppuun asti hieman tiheämpänä, b)uudistus ripeästi, c)varhaisperkaus niin myöhään kuin hermo kestää, tarvittaessa reikäperkaus taitaisi olla järkevää, tällöin toisen raivauksen/nuoren metsän hoidon voisi lykätä markkinoiden salliessa koneella tehtäväksi energiapuusavotaksi. Tällä menetelmällä käsitellyn kuvion kävin aikoinaan hakkaamassa kokopuuksi, metsänomistajalle ainoa hoitokulu ennen ensiharvennusta oli reikäperkaus. Energiapuun myyntitulo ja kemera kattoivat hakkuun ja ajon. Kasvamaan jäänyt kuusikko lähti kasvamaan todella ripeästi, eikä giljotiinilla murskaten katkaistu lehtipuu enää vesoittunut.