Ei omaa metsää. Elikkäs tässä vaiheessa näyttää vielä suht normaalilta vaikka vettä oli tossa sillei, että paikoin litisee ja paikoin meinasi saappaan varresta hulahtaa vettä sisään. Olisi mielenkiintoista nähdä minkälainen on vaikkapa yli 40 vuotias hoidettu rauduskoivikko suolla ja jos joku arvelisi minkälaisia tuloja tuommosesta on odotettavissa. Hirvi tuhoista sen verran, että tuo kuvio jatku tuosta vasemmalle rinteeseen ja mäelle missä oli luonnon sekametsä. Hirvet oli syöny harvassa kasvavia koivuja joitakin kymmeniä mutta ei yhtään tuosta missä nuo on kasvanut tiheästi.
En vain ymmärrä missäpäin suomea mäkien välinen notko määritellään suoksi. Sitten niitä kyllä piisaa. Mutta aika harva on sitten kyllä jättöasentokin jos hirvialasta kerran kyse. Minun omalla harvennuksella nimittäin harvemmassa kohtaa tuntui hirvet tykkäävän koivun kuoresta vai liekö sitten sarvilla kihnutusta mutta tuon kokoisen kylkiä oli paljaana ja mustunutkin jo.
Tuo maaperä on missä nuo kasvaa on minun kirjoissa suota vaikka sitä ei niin hirveästi olisikaan vai miksi sitä maaperää pitäisi kutsua? Ei ne hirvet tuon kokoisille enää mitään tee, melkein jo kuituja. Jonkinlainen käsitys syntynyt siitä minkä kokoiset koivut tyypillisesti katkotaan.
Tällainen luontainen tai kylvö voisi sopia pohjois-savoon, sen verta tulee tota reserviä vaikka hirvi muutaman söisikin. Mutta taitaa olla mahdoton yhtälö sillä taimi – istutus ketju työllistää ja on totuttu saamaan se iso siivu päätehakkuutuloista itselle, että todellista tahtoa perustaa koivikoita ei siellä lopulta ole. Ja ois maanomistajille edullista.
Älä välitä Jees, suo tuntuu olevan sellainen yleisnimi, jos kertapotkaisulla ei löydy kivennäismaata niin sitten se on suota. Koita ymmärtää että kaikkialla Suomessa ei ole soita siinä mitassa kuin me täällä Etelä-Pohjanmaan eteläosissa ja Pohjois-Satakunnassa olemme tottuneet.
Tällä kuvapalstalla oli hiljattain kuva mätästysalueesta, jossa oli kunnolla kivennäismaata mättäissä ja sekin oli ”suota”. Minä kyllä sanoin että korkeintaan soistumista yrittänyttä kangasta, joka oli ojituksella pelastettu.
Minullahan ei olisi kangasmaata kai ollenkaan päätilallani, jos noita määritelmiä käytettäisiin. Ostopalstalla toki kuivahko kangas on jo sellaista ettei sitä niilläkään määrityksillä voisi sanoa suoksi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Lieneekö suolla edes olemassa virallista määritelmää sen suhteen kuinka paksu turvekerroksen tai selkeämmin sanottuna orgaanisen kerroksen tulee olla, jotta maaston kohtaa voi kutsua suoksi.
Se että metsästä löytyy läntti jossa kasvaa rahkasammalta ei sitä vielä suoksi muuta, eli komppaan vahvasti jeessiä ja Timppaa.
VMI:n määritelmä on muistaakseni se, että jos turvekerros on alle 30cm, kyseessä on kivennäismaa ja mahdollisesti sen ”alatyyppi” soistunut kangas. Soistuminen on tosin usein enempi historiaa kun toimivan kuivatuksen (=haihdunta) seurauksena soistuminen on pikemminkin vähenemässä.
Paras ja metsänkasvattajalle relevantein määritelmä on se, että pystyykö kasvatettava puusto hyödyntämään pohjamaan ravinteita (fosfori ja kalium). Jos pystyy, niin kyseessä on ravinteisuudeltaan kivennäismata oleva kohde. Ja hoitotoimenpiteet ja kasvatusketju sitten sen mukaan.
Suon käsite tuntuu olevan hyvin venyvä myös tässä uudessa soiden täydennyssuojeluohjelmassa.
Meilläpäin kahden järven välistä jokiuoman ympäristöä on esitetty suojeltavaksi.
Se ei täytä oikein mitään suolle oninaisia tunnuspiirteitä.
Ilmeisesti ainoa tarkoitus on vain estää rakentaminen tällä alueella.