Aukustin kaverilla oli seuraavanlainen tarina rantapuista:
”Jos tuo etualan männynoksa on lengon rantapuun, eli maisemapuun oksa, niin puuta ei tietysti kaadeta. Ettei kävisi kuten Etelä-Pohjanmaalla. Siellä oli pinehkö metsälampi, jonka rannalle rakennettiin taukotupa-kesämökki. Rannoilla oli harvakseen vesirajan tuntumassa tosi komeita vanhoja lenkoja mäntyjä, joukossa muutama koivukin. Todellisia maisemapuita. Tuli puheeksi puuston harventaminen vesinäkymän esiinsaamiseksi. Isäntä ei olisi halunnut kaataa mökin ja rannan väliltä istuttamiaan puita. Kun emäntänsä puhui asiasta muutaman vuoden, niin isäntä ryhtyi toimeen ollessaan yksin mökillä. Eikä hän kaatanutkaan niitä istutettuja puita vaan koivut ja kaikki maisemapuut ! Sitten myöhemmin emäntä toivoi kaadettavan terassin nurkalta tuuhean kuusen, että takana oleva komea pihlajapuska tulisi näkyville. Mitä isäntä tekikään. Kaatoi pihlajan ja jätti kuusen kasvamaan tukkipuuksi. Kantoi kaikki pihlajan oksatkin pois ja peitti kannon turpeilla. Ajatteli varmaan , että mitäpä niitä noita roskapuita säästämään kun on hyviä puita kasvamassa tukkipuiksi. Sanoikin, että kun olen ne itse istuttanutkin!” Että, sellainen tarina.
Aukustin kaverin jatkokertomus edelläolevaan: ” Useita vuosia myöhemmin isäntä ja kaveri tapasivat mökin pihalla. Kuusi oli entistäkin peittävämpi, eikä lampea näkynyt terassille. Ilmeisesti emäntä oli edelleen kuusen kaatamisen kannalla kun isäntä kysyi, että mitä mieltä kaveri on kuusen kaatamisesta. Siihen kaverilla oli heti vastaus valmiina: Jos sinä haluat tehdä vaimosi onnelliseksi, niin heti ensi arkena otat ja kaadat tuon kuusen pois. Niin tapahtuikin. Emäntä oli kuitenkin jo ehtinyt sairastua vakavaan tautiin, eikä ehtinyt kauan nauttia vesinäkymistä mökillään. Niin surullinen loppu oli tällä tarinalla.” Mitä tästä opimme? Olisiko viisasta kuulla emäntiäkin ja uhrata muutama itseistutettu tuleva tukkipuu sekä säästää rannan ikivanhat maisemapuut, muutamat koivut ja jättää ”pyhä pihlaja” terassin nurkalle?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Aukustin kaverilla oli seuraavanlainen tarina rantapuista:
”Jos tuo etualan männynoksa on lengon rantapuun, eli maisemapuun oksa, niin puuta ei tietysti kaadeta. Ettei kävisi kuten Etelä-Pohjanmaalla. Siellä oli pinehkö metsälampi, jonka rannalle rakennettiin taukotupa-kesämökki. Rannoilla oli harvakseen vesirajan tuntumassa tosi komeita vanhoja lenkoja mäntyjä, joukossa muutama koivukin. Todellisia maisemapuita. Tuli puheeksi puuston harventaminen vesinäkymän esiinsaamiseksi. Isäntä ei olisi halunnut kaataa mökin ja rannan väliltä istuttamiaan puita. Kun emäntänsä puhui asiasta muutaman vuoden, niin isäntä ryhtyi toimeen ollessaan yksin mökillä. Eikä hän kaatanutkaan niitä istutettuja puita vaan koivut ja kaikki maisemapuut ! Sitten myöhemmin emäntä toivoi kaadettavan terassin nurkalta tuuhean kuusen, että takana oleva komea pihlajapuska tulisi näkyville. Mitä isäntä tekikään. Kaatoi pihlajan ja jätti kuusen kasvamaan tukkipuuksi. Kantoi kaikki pihlajan oksatkin pois ja peitti kannon turpeilla. Ajatteli varmaan , että mitäpä niitä noita roskapuita säästämään kun on hyviä puita kasvamassa tukkipuiksi. Sanoikin, että kun olen ne itse istuttanutkin!” Että, sellainen tarina.
Aukustin kaverin jatkokertomus edelläolevaan: ” Useita vuosia myöhemmin isäntä ja kaveri tapasivat mökin pihalla. Kuusi oli entistäkin peittävämpi, eikä lampea näkynyt terassille. Ilmeisesti emäntä oli edelleen kuusen kaatamisen kannalla kun isäntä kysyi, että mitä mieltä kaveri on kuusen kaatamisesta. Siihen kaverilla oli heti vastaus valmiina: Jos sinä haluat tehdä vaimosi onnelliseksi, niin heti ensi arkena otat ja kaadat tuon kuusen pois. Niin tapahtuikin. Emäntä oli kuitenkin jo ehtinyt sairastua vakavaan tautiin, eikä ehtinyt kauan nauttia vesinäkymistä mökillään. Niin surullinen loppu oli tällä tarinalla.” Mitä tästä opimme? Olisiko viisasta kuulla emäntiäkin ja uhrata muutama itseistutettu tuleva tukkipuu sekä säästää rannan ikivanhat maisemapuut, muutamat koivut ja jättää ”pyhä pihlaja” terassin nurkalle?