Tuo vääntyneeltä vaikuttava terä on kyllä huonossa asennossa valokuvausta ajatellen ja sijoittuu vielä kuva-alueen reunaan, jossa saattaa esiintyä valokuvausteknisiä vääristymiä käytetystä objektiivista riippuen.
Mielestäni tuosta etummaisesta saa oikeaan käteen hyvän otteen kun terän kääntää vasemmalle niin kyynärtuki on silloinkäsivarren ulkosyrjällä. Kouran ote on luonnollinen ”pystyote”.
Toisen asento on sellainen ettei ole helppoo hahmottaa miten se menee käteen.
Antonilla teräviä tekniikan miehen huomioita. Vähästä käytöstä ja huolellisesta säilytyksestä kertoo kahvapuun värikin.
Molemmat ovat oikean käden vehkeitä, ja varmaan tarkoitettukin alunperin yksinään käytettäväksi. Kun laite otetaan kahvasta oikeaan käteen osoittaa veitsi etuvasemmalle ja kyynärtuki käsivarren ulkosyrjälle.
Täysin identtiset työkalut ovat kuvausta varten eri asennossa.
Tällaisia työkaluja ei meillä säilytetä tiaisen tallissa, ja siksi on maali vielä ehjä.
Kysyisin vielä tuosta otteesta, millä työkalua käytetään. Valitan, en ole varsinainen tekniikan ihme. Siis jos oikealla kädellä tartutaan puukahvaan normaalilla puristusotteella, peukalo alapuolelle, niin tukikoukku jää kyynärvarren alapuolelle, ja kun nyt nostetaan kättä ylös, niin veitsen terä osoittaa suoraan YLÖSPÄIN. Joutuuko ranne pahasti väännyksiin, kun tästä käännetään terää vasemmalle leikkausasentoon? Nääs kun nyt käytän täällä ”ilmaraivaa” kuvitellussa vesakossa, niin käsivartta pitää kääntää melkein nurinniskoin, että terän saa leikkaavaan asentoon.
Pikkuhiljaa valkenee ”kääpäsyys”. Eli Korpituvan Tanelin mainitsema normaali perusote (?) kahvasta on tässä tapauksessa peukalo YLÖSPÄIN. Näinkö se männöö?
Peukalo on terän puolella, ja kun sen ottaa käteensä se on kuin pikkuinen viikate.
Raivan terä on lähes varren suuntainen, mutta tässä se on hieman enemmän taivutettu viikatteen tapaan ja soveltuu sen vuoksi erinomaisesti varovaiseen heinikon kääntelyyn ja taimien etsiskelyyn.
Raivan veroinen paksun vesan viiltäjä tämä ei ole, eikä ole tarviskaan, kun on tarkoitettu kevyempään käyttöön ja pieneen taimikkoon.
Hyvin ja kätevästi tällä vadelmat ja pikkurisut katkeavat.
Kisille: Kyllä siinä peukalt ylöspäin ovat. Ote kahvasta on kuin ottaisi pystystä, hiukan eteenpäin kallistuneesta tangosta kiinni. Terveisin: Korpituvan Taneli
Rakennetta vahvistamalla ja varren pituus säätö ympättynä tuotteeseen tuo on kova vastus Raivaveitselle.
Runko lattarautaa, pituussäätö erittäin helppo toteuttaa, reikärivi varteen se on siinä.
Yksi tuote erimittaisille käyttäjille.
Kyllä pitäisi nyt osata tarttua oikealla tavalla tähän kapineeseen, jos sen joskus onnistuu saamaan itselleen. Hyviä neuvoja on tullut ropisemalla, parhaat Korpituvan Tanelilta ja itseltään laurihääriltä. Sittenhän se lopulta työ tekijäänsä neuvoo.
Leevi Sytkyn eräs kommentti vähän hykkäytti ja alkoi soimaan yksi vanha biisi mielessä (Lady in Black), vähän uusilla sanoilla vaan: ”Hän saapui keskiyöllä, näin viikatteetkin vyöllä, tuo nuori nainen hyttyshatun harso silmillään. Hän kertoi kylmin huulin, kuin kaukaa äänen kuulin: ’Oon sieltä missä armoa ei heinätupsut saa’.”
”Mä kuusia nyt turhaan hain, näin pohjattomat suonsilmät vain, kun vesi noussut taimet tukahduttanut nyt on,,,”
Alkuperäinen esitys Uriah Heep, Suomenkielinen versio Lea Laven. Suomenkieliset sanat, kuka lie, ehkä Saukki. Sori vaan vaikka laulattaa siitä huolimatta, vaikka tuho on melkein totaalinen.
Kuusen istutusalueella meinaan kun majava on noistanut veden ylös.
Kun minussa asuu ikuinen tuotekehittelijä, niin mieleen juolahti että terän mittoja voisi olla kaksi erilaista.
Pidempi heinälle, lyhyempi vesoille. Ontuvan runoratsuni sai laukkaamaan kisin kommentti ja taimien etsintä vanhoilta istutusmättäiltä. Vanhat mättäät kasvoi taajaan sornenpaksuista hieskoivua, seassa jokunen siemen syntyinen kuusen ja männyn taimi. Raivaussaha oli touhuun liian järeä. Raivaveitsen terä osoittutui liian pitkäksi tiheään puskaan. Täytynee ostaa toinen Raivaveitsi josta lyhennän terää.
Toivotan Kurejokiselle onnea ja menestystä, jos se pääsee uudelleen tuotantoon.
Kiitos laurihäärille kuvasta! Ihan vielä en ole vakuuttunut tuon erinomaisuudesta. Raivausveitsenä ei tuosta etua ole, päinvastoin. Viikatteenakaan en oikein tuon osaa kuvitella toimivan, mutta täytyy kokeilla ja vaikka teipata raivausveitseen tuossa asennossa oleva testikahva.
Strategiset mitat: Varren pituus 75 cm, terän pituus 20 cm, terän tyvestä kahvaan 50 cm, puukahvan leveys 15 c. Ovat identtiset oikean käden veitset. Eivät ole yhtään taipuneet, ja kumpikin on alkuperäisessä muodossaan, mutta toinen puree paremmin, joten lienee ollut enemmän leikkaavassa käytössä ja siksi maali on siitä vähän enemmän kulunut. Minulla on pituutta 178 cm, ja itselleni nämä ovat sopivan mittaiset. Vaikka terät osoittavat samaan suuntaan (myös vasemmassa kädessä) niin käytännössä se on kätevintä niin, koska heinä ei tahdo katketa vähänkään tylsemmällä työkalulla muuten kuin toisella veitsellä leikkaavaa terää vasten taivuttamalla. Vadelma on kaksivuotinen kasvi ja siksi on tärkeää saada se poikki vesojen lisäksi. Tämä Kurejokinen on pienten taimien ensiapu ja Raiva sopiva reikäperkaustyökaluksi muutamaa vuotta myöhemmin.
Koska kaupallista valmistusta ei mallisuojan vuoksi kuka tahansa voine aloittaa, eikä takeita koko värkin markkinoille tulosta ole, vois kokeilla seuraavaa: Ostaa kyynärsauvat jostain invaliikkeestä tai verkkokaupasta, hinta n. 40 eur/pari, kaivaa jostain varaston nurkasta vanhan viikatteen, lyhentää terää ja liittää sen parilla putkiklemmarilla sauvan nokkaan ja menee kokeilemaan. Säätää ja parantaa kiinnitystä tarpeen mukaan. Siinä ne on. Eikä maksa paljon. Jos ostaa uusia viikatteenteriä, niin ostaa kerralla kaksi. Hyvällä onnella niistä toisen saa liipattua purevaksi, sillä laatu vaihtelee. Yhtenäisiä standardeja teräksen laadulle ja karkaisun kovuudelle ei taida olla. Ja antaa Raivan olla Raiva. Sitäkin tarvitaan.
Osat on helppo katkoa ja taivutella lattaraudasta. Jos ei itsellä ole hitsausvehkeitä, niin vie valmiit emmeet jollekin hitsattavaksi. Terät pehmenee hitsauslämmöistä, mutta ne voi karkaista uudelleen. Terät voisi kiinnittää kyllä lattarautavarteen muutenkin kuin hitsaamalla.
Metsämiestentietotoimiston kertomaa. Sateisessa osassa Suomea isännät ovat hiipineet vaivihkaa talleihin ja pajoihin. Hitsipillit oavat rätisseet ja rälläkät laulaneet.
Pajoissa on syntynyt monilukuinen määrä erilaisia raivausveitsiä. Tuo mallisuojahan estää vain kaupallisen valmistuksen, ei sitä jos tekee itselleen.
Aurinkoisilla alueilla metsienmiehet lienevät olleet metsällä, savotoilla, raivuulla tai puolukassa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Mitenköhän päin tuo vempain nyt sitten käteen laitetaan..?
Tukikoukku kyynärvarren alle vai päälle. Meni vaikeaksi.
Ihan totta, minustakin näytti jo ensikatsomalla, että etummaisen terä on vääntynyt. Taitaa olla laurihäärillä papua ranteissa!
Tuo vääntyneeltä vaikuttava terä on kyllä huonossa asennossa valokuvausta ajatellen ja sijoittuu vielä kuva-alueen reunaan, jossa saattaa esiintyä valokuvausteknisiä vääristymiä käytetystä objektiivista riippuen.
Liekö se vasemman käden laite? Silloinhan se tietenkin oikeakätisellä jää lähinnä vakauttajaksi.
En edelleenkään oikein hahmota, että miten päin noita käsivarteen asetetaan; terän pitää oikean käden laitteessa kuitenkin osoittaa vasemmalle, eikö?
Mielestäni tuosta etummaisesta saa oikeaan käteen hyvän otteen kun terän kääntää vasemmalle niin kyynärtuki on silloinkäsivarren ulkosyrjällä. Kouran ote on luonnollinen ”pystyote”.
Toisen asento on sellainen ettei ole helppoo hahmottaa miten se menee käteen.
Antonilla teräviä tekniikan miehen huomioita. Vähästä käytöstä ja huolellisesta säilytyksestä kertoo kahvapuun värikin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Molemmat ovat oikean käden vehkeitä, ja varmaan tarkoitettukin alunperin yksinään käytettäväksi. Kun laite otetaan kahvasta oikeaan käteen osoittaa veitsi etuvasemmalle ja kyynärtuki käsivarren ulkosyrjälle.
Täysin identtiset työkalut ovat kuvausta varten eri asennossa.
Tällaisia työkaluja ei meillä säilytetä tiaisen tallissa, ja siksi on maali vielä ehjä.
Nuo käsissä kun kävelee maantien laitaa työmaalleen, niin heikompi hermoinen vastaantulija siirtyy toiselle puolen tietä.
Patevän näköisiä pelejä, tahtoo tuollaisen.
Mutta miksi Anttoo sotkee asiaan siantuntijat.
Kysyisin vielä tuosta otteesta, millä työkalua käytetään. Valitan, en ole varsinainen tekniikan ihme. Siis jos oikealla kädellä tartutaan puukahvaan normaalilla puristusotteella, peukalo alapuolelle, niin tukikoukku jää kyynärvarren alapuolelle, ja kun nyt nostetaan kättä ylös, niin veitsen terä osoittaa suoraan YLÖSPÄIN. Joutuuko ranne pahasti väännyksiin, kun tästä käännetään terää vasemmalle leikkausasentoon? Nääs kun nyt käytän täällä ”ilmaraivaa” kuvitellussa vesakossa, niin käsivartta pitää kääntää melkein nurinniskoin, että terän saa leikkaavaan asentoon.
Kisille: Kyllä käden ja terän kulma on ”kääpänen”. Jopa parempi kuin tavallisessa raivaveitsessä?
Pikkuhiljaa valkenee ”kääpäsyys”. Eli Korpituvan Tanelin mainitsema normaali perusote (?) kahvasta on tässä tapauksessa peukalo YLÖSPÄIN. Näinkö se männöö?
Kuvittelet että nuo on kainalosauvat ja lähet niillä köppäsemmään. Oikean sauvan terä osoittaa vasemmalle ja vasemman sauvan terä oikealle.
Peukalo on terän puolella, ja kun sen ottaa käteensä se on kuin pikkuinen viikate.
Raivan terä on lähes varren suuntainen, mutta tässä se on hieman enemmän taivutettu viikatteen tapaan ja soveltuu sen vuoksi erinomaisesti varovaiseen heinikon kääntelyyn ja taimien etsiskelyyn.
Raivan veroinen paksun vesan viiltäjä tämä ei ole, eikä ole tarviskaan, kun on tarkoitettu kevyempään käyttöön ja pieneen taimikkoon.
Hyvin ja kätevästi tällä vadelmat ja pikkurisut katkeavat.
Kyllä kyllä. Ei peukaloa ylös eikä alas, vaan sivulle!
Kisille: Kyllä siinä peukalt ylöspäin ovat. Ote kahvasta on kuin ottaisi pystystä, hiukan eteenpäin kallistuneesta tangosta kiinni. Terveisin: Korpituvan Taneli
Rakennetta vahvistamalla ja varren pituus säätö ympättynä tuotteeseen tuo on kova vastus Raivaveitselle.
Runko lattarautaa, pituussäätö erittäin helppo toteuttaa, reikärivi varteen se on siinä.
Yksi tuote erimittaisille käyttäjille.
Kyllä pitäisi nyt osata tarttua oikealla tavalla tähän kapineeseen, jos sen joskus onnistuu saamaan itselleen. Hyviä neuvoja on tullut ropisemalla, parhaat Korpituvan Tanelilta ja itseltään laurihääriltä. Sittenhän se lopulta työ tekijäänsä neuvoo.
Leevi Sytkyn eräs kommentti vähän hykkäytti ja alkoi soimaan yksi vanha biisi mielessä (Lady in Black), vähän uusilla sanoilla vaan: ”Hän saapui keskiyöllä, näin viikatteetkin vyöllä, tuo nuori nainen hyttyshatun harso silmillään. Hän kertoi kylmin huulin, kuin kaukaa äänen kuulin: ’Oon sieltä missä armoa ei heinätupsut saa’.”
Mikä on noiden kuvan ”veitsien” pituus?
”Mä kuusia nyt turhaan hain, näin pohjattomat suonsilmät vain, kun vesi noussut taimet tukahduttanut nyt on,,,”
Alkuperäinen esitys Uriah Heep, Suomenkielinen versio Lea Laven. Suomenkieliset sanat, kuka lie, ehkä Saukki. Sori vaan vaikka laulattaa siitä huolimatta, vaikka tuho on melkein totaalinen.
Kuusen istutusalueella meinaan kun majava on noistanut veden ylös.
Kun minussa asuu ikuinen tuotekehittelijä, niin mieleen juolahti että terän mittoja voisi olla kaksi erilaista.
Pidempi heinälle, lyhyempi vesoille. Ontuvan runoratsuni sai laukkaamaan kisin kommentti ja taimien etsintä vanhoilta istutusmättäiltä. Vanhat mättäät kasvoi taajaan sornenpaksuista hieskoivua, seassa jokunen siemen syntyinen kuusen ja männyn taimi. Raivaussaha oli touhuun liian järeä. Raivaveitsen terä osoittutui liian pitkäksi tiheään puskaan. Täytynee ostaa toinen Raivaveitsi josta lyhennän terää.
Toivotan Kurejokiselle onnea ja menestystä, jos se pääsee uudelleen tuotantoon.
Kiitos laurihäärille kuvasta! Ihan vielä en ole vakuuttunut tuon erinomaisuudesta. Raivausveitsenä ei tuosta etua ole, päinvastoin. Viikatteenakaan en oikein tuon osaa kuvitella toimivan, mutta täytyy kokeilla ja vaikka teipata raivausveitseen tuossa asennossa oleva testikahva.
Ihana Kisi ja kuusikuutioinen omaavat näköjään erinomaisen musiikki maun kun Uriah Heep maistuu.
Strategiset mitat: Varren pituus 75 cm, terän pituus 20 cm, terän tyvestä kahvaan 50 cm, puukahvan leveys 15 c. Ovat identtiset oikean käden veitset. Eivät ole yhtään taipuneet, ja kumpikin on alkuperäisessä muodossaan, mutta toinen puree paremmin, joten lienee ollut enemmän leikkaavassa käytössä ja siksi maali on siitä vähän enemmän kulunut. Minulla on pituutta 178 cm, ja itselleni nämä ovat sopivan mittaiset. Vaikka terät osoittavat samaan suuntaan (myös vasemmassa kädessä) niin käytännössä se on kätevintä niin, koska heinä ei tahdo katketa vähänkään tylsemmällä työkalulla muuten kuin toisella veitsellä leikkaavaa terää vasten taivuttamalla. Vadelma on kaksivuotinen kasvi ja siksi on tärkeää saada se poikki vesojen lisäksi. Tämä Kurejokinen on pienten taimien ensiapu ja Raiva sopiva reikäperkaustyökaluksi muutamaa vuotta myöhemmin.
Koska kaupallista valmistusta ei mallisuojan vuoksi kuka tahansa voine aloittaa, eikä takeita koko värkin markkinoille tulosta ole, vois kokeilla seuraavaa: Ostaa kyynärsauvat jostain invaliikkeestä tai verkkokaupasta, hinta n. 40 eur/pari, kaivaa jostain varaston nurkasta vanhan viikatteen, lyhentää terää ja liittää sen parilla putkiklemmarilla sauvan nokkaan ja menee kokeilemaan. Säätää ja parantaa kiinnitystä tarpeen mukaan. Siinä ne on. Eikä maksa paljon. Jos ostaa uusia viikatteenteriä, niin ostaa kerralla kaksi. Hyvällä onnella niistä toisen saa liipattua purevaksi, sillä laatu vaihtelee. Yhtenäisiä standardeja teräksen laadulle ja karkaisun kovuudelle ei taida olla. Ja antaa Raivan olla Raiva. Sitäkin tarvitaan.
Osat on helppo katkoa ja taivutella lattaraudasta. Jos ei itsellä ole hitsausvehkeitä, niin vie valmiit emmeet jollekin hitsattavaksi. Terät pehmenee hitsauslämmöistä, mutta ne voi karkaista uudelleen. Terät voisi kiinnittää kyllä lattarautavarteen muutenkin kuin hitsaamalla.
Metsämiestentietotoimiston kertomaa. Sateisessa osassa Suomea isännät ovat hiipineet vaivihkaa talleihin ja pajoihin. Hitsipillit oavat rätisseet ja rälläkät laulaneet.
Pajoissa on syntynyt monilukuinen määrä erilaisia raivausveitsiä. Tuo mallisuojahan estää vain kaupallisen valmistuksen, ei sitä jos tekee itselleen.
Aurinkoisilla alueilla metsienmiehet lienevät olleet metsällä, savotoilla, raivuulla tai puolukassa.