Hyvä kisi, taas kerran hyvät hoksottimet! Kyseessä on tosiaan puusta taiteiltu tilanjakaja eli sermi, mutta ei päreistä vaan ihan kokopuusta, eli taitavasti tehty. Tuo päre voisi olla aika hyvä raaka-aine sekin, tulisi kevyempi lopputulos. Tämä versio on tehty Espoon Diakonissalaitoksen puutyöverstaassa. Samasta pajasta oli Espoon Kierrätyskeskuksen Pajafestareilla esillä myös oregonin männystä ja mahongista tehty kajakki, mallia Chesapeake Light Craft.
Todella kaunis tuote. Mutta minulle ei vielä selvinnyt tekotapa tarkemmin. Ohut sahattu lauta näyttää kyllä kuin punottu, mutta miten? Sallittakoon tyhmä kysymykseni?
Jos silmiähivelevän kaunis seinäke olisi kuvattu vähän lähempää, niin tekotapa näyttäytyisi selkeämmin. A.Jalkanen mainitsee, että tehty ”kokopuusta”. Ymmärrän sen niin, että tuo pinta olisi kokonaan yhtä puuta eli aika leveästä laudasta (lankusta) työstetty. Siinä tapauksessa pelkkä saha ei riittäne työvälineeksi, vaan jotain talttoja tai muita kaivertimia tarvittaneen..? Pöydällä näkyy olevan vasara ja – pikkukirveskö se toinen on? Aukustin tavoin nostan käteni pystyyn ja myönnän ymmärtämättömyyteni.
Kun kuvaa skrollaa lähemmäksi, erottuu pintastruktuuri paremmin. Pituussunnassa on 5 kpl kapeita pyöreitä keppejä (loimet), joiden lomaan on pujoteltu ikään kuin kuteina puusäleet (vai miksi niitä pitäisi sanoa?!), yhden yli ja seuraavan ali. Seuraava kerros aina päin vastoin.
Olen nyt taipuvainen väittämään, että kyse on kuin onkin punontatyöstä.
Mitä mieltä olisi nykertää kokopuusta punotun oloista pintaa? Vaikka suunnaton taidonnäyte se todellakin olisi.
Epäilisin, että nuo on tehty vannesahalla. Jos tuollaisen ”punois” niin prässäisin viilua muotoon. Eipä oo jaksettu edes tapittaa tai tehdä kauniita liitoksia vaakapuihin vaan on ronskisti runtattu ruuveilla, uuniin joutas.
Vannesahalla? Siis kuinka miten?!
Nyt pitäisi jo pikkuhiljaa ratketa, onko tuo pinta ”YHTÄ PUUTA” vai onko siinä ERILLISET pysty- ja vaakasuuntaiset elementit – olkoot sitten punotut tai miten vaan yhteennaitetut!
Pien kuva, että tuosta nyt oikeen nää mut tossa ois niiku 40 kalikkaa ja yks kalikka ois vaikka 50x100x800mm. Muotoillaan yks kalikka kerrallaan ja sit ne ladotaan ne vaan tohon.
Jaa vai niin ajattelit, Ammatti Raivooja. Liimattaisko ne 40 muotoiltua kalikkaa toisiinsa?
Saatat olla oikeassa. Tässä on muutenkin ehkä etsitty helpottavia ratkaisuja (mm. ruuvit), että päästäisiin perinteisen näköiseen, silmälle somaan punottuun pintaan ilman työlästä punomista: puu sellaisenaan ei taivu ilman vaivannäköä!
Ei tuossa liimaa tarvii kun noiden kalikoiden päät on jyrsitty tapeiksi ja ne asettuu noihin pystypuiden uriin. Heräsi kysymys, että miten tuo kestää pystyssä? Noita pitäs olla kolme saranoituna toisiinsa. Lisäksi tuo saattaa painaa aika paljon.
Paremman sais ku laminois 0.6mm viilua useampia päällekkäin ja prässäisin ne muotissa laineiksi. Se ois kevyempi ja sais tikun väliin ni se näyttäis enemmän siltä, että ne on oikeesti taivutettu väkivalloin.
Joo, ei yksi lavetti pysy pystyssä. Kaksikin saranoituna jo seisoo hyvin. Kolmella saadaan kiva siksakki.
Jos AR halajat kevyempää rakennetta, niin miten olisi tuohisuikaleista punottu seinäke? Meikäläistä alkoi ihan himottamaan. Siinä olisi siis puukehykset, joihin kiinnitetty puutikut, joiden väliin pujoteltaisiin terveet tuohisuikaleet. Tuohi taipuu ongelmitta ja on vastaansanomattoman kaunista ja eloisaa matskua.
Ihan hieno tilanjakaja. Päreistäkö pujoteltu?
Hyvä kisi, taas kerran hyvät hoksottimet! Kyseessä on tosiaan puusta taiteiltu tilanjakaja eli sermi, mutta ei päreistä vaan ihan kokopuusta, eli taitavasti tehty. Tuo päre voisi olla aika hyvä raaka-aine sekin, tulisi kevyempi lopputulos. Tämä versio on tehty Espoon Diakonissalaitoksen puutyöverstaassa. Samasta pajasta oli Espoon Kierrätyskeskuksen Pajafestareilla esillä myös oregonin männystä ja mahongista tehty kajakki, mallia Chesapeake Light Craft.
Kiitos tarkennuksista. Onko tuossa kuitenkin käytetty ihan ohutta pikkulautaa, jota on ”punottu” yhden yli ja yhden ali?
Tulikohan jo mainittua, että mikä puulaji on päässyt särmiin?
Ei ole punottu vaan sahattu. Puulajia en tullut kysyneeksi.
Todella kaunis tuote. Mutta minulle ei vielä selvinnyt tekotapa tarkemmin. Ohut sahattu lauta näyttää kyllä kuin punottu, mutta miten? Sallittakoon tyhmä kysymykseni?
Jos silmiähivelevän kaunis seinäke olisi kuvattu vähän lähempää, niin tekotapa näyttäytyisi selkeämmin. A.Jalkanen mainitsee, että tehty ”kokopuusta”. Ymmärrän sen niin, että tuo pinta olisi kokonaan yhtä puuta eli aika leveästä laudasta (lankusta) työstetty. Siinä tapauksessa pelkkä saha ei riittäne työvälineeksi, vaan jotain talttoja tai muita kaivertimia tarvittaneen..? Pöydällä näkyy olevan vasara ja – pikkukirveskö se toinen on? Aukustin tavoin nostan käteni pystyyn ja myönnän ymmärtämättömyyteni.
Taitaapa siellä pöydällä (sermin päällä!) loikoilla pikkutemmikin, vasaran vieressä.
Kun kuvaa skrollaa lähemmäksi, erottuu pintastruktuuri paremmin. Pituussunnassa on 5 kpl kapeita pyöreitä keppejä (loimet), joiden lomaan on pujoteltu ikään kuin kuteina puusäleet (vai miksi niitä pitäisi sanoa?!), yhden yli ja seuraavan ali. Seuraava kerros aina päin vastoin.
Olen nyt taipuvainen väittämään, että kyse on kuin onkin punontatyöstä.
Mitä mieltä olisi nykertää kokopuusta punotun oloista pintaa? Vaikka suunnaton taidonnäyte se todellakin olisi.
Epäilisin, että nuo on tehty vannesahalla. Jos tuollaisen ”punois” niin prässäisin viilua muotoon. Eipä oo jaksettu edes tapittaa tai tehdä kauniita liitoksia vaakapuihin vaan on ronskisti runtattu ruuveilla, uuniin joutas.
Vannesahalla? Siis kuinka miten?!
Nyt pitäisi jo pikkuhiljaa ratketa, onko tuo pinta ”YHTÄ PUUTA” vai onko siinä ERILLISET pysty- ja vaakasuuntaiset elementit – olkoot sitten punotut tai miten vaan yhteennaitetut!
Pien kuva, että tuosta nyt oikeen nää mut tossa ois niiku 40 kalikkaa ja yks kalikka ois vaikka 50x100x800mm. Muotoillaan yks kalikka kerrallaan ja sit ne ladotaan ne vaan tohon.
Jaa vai niin ajattelit, Ammatti Raivooja. Liimattaisko ne 40 muotoiltua kalikkaa toisiinsa?
Saatat olla oikeassa. Tässä on muutenkin ehkä etsitty helpottavia ratkaisuja (mm. ruuvit), että päästäisiin perinteisen näköiseen, silmälle somaan punottuun pintaan ilman työlästä punomista: puu sellaisenaan ei taivu ilman vaivannäköä!
Ei tuossa liimaa tarvii kun noiden kalikoiden päät on jyrsitty tapeiksi ja ne asettuu noihin pystypuiden uriin. Heräsi kysymys, että miten tuo kestää pystyssä? Noita pitäs olla kolme saranoituna toisiinsa. Lisäksi tuo saattaa painaa aika paljon.
Paremman sais ku laminois 0.6mm viilua useampia päällekkäin ja prässäisin ne muotissa laineiksi. Se ois kevyempi ja sais tikun väliin ni se näyttäis enemmän siltä, että ne on oikeesti taivutettu väkivalloin.
Joo, ei yksi lavetti pysy pystyssä. Kaksikin saranoituna jo seisoo hyvin. Kolmella saadaan kiva siksakki.
Jos AR halajat kevyempää rakennetta, niin miten olisi tuohisuikaleista punottu seinäke? Meikäläistä alkoi ihan himottamaan. Siinä olisi siis puukehykset, joihin kiinnitetty puutikut, joiden väliin pujoteltaisiin terveet tuohisuikaleet. Tuohi taipuu ongelmitta ja on vastaansanomattoman kaunista ja eloisaa matskua.
Miksei. Tuohitöitä ei ookkaan paljoa tullu vastaan.
Kiitos Ammatti Raivooja, kun paneuduit asiaan. Aihe oli puiseva, joskaan ei ehkä tullut ihan loppuun asti pureskelluksi..!