Näkyy olevan jo rakkomarjojakin.
Tämän vuoden puolukkasato on paras miesmuistiin.
Satoa on tähän malliin vain aukoissa ja aukkojen laitametsistä.
Aukkojen monimuotoisuutta.
Ok, niin ne onkin juuri nyt: Makeita ja meheviä. Täällä päin myös puolukat pursuaa herkullista elämänvoimaa, kun ovat niin kypsiä ja makoisia!
Ei joka vuosi maistu yhtä makeilta.
Ylen tiukassa on penningit puolukanpoiminassa. Rouvan kanssa päätettiin ihmiskokeella selvittää kuinka paljon jaksaa Kela ja Keva -kansalainen säällisesti poimia puolukkaa. Hän poimi käsin, minä perinteikkäällä punaisella peltipoimurilla. Lopputulema viiden tunnin tehollisesta työstä oli 100 litraa/50 kiloa marjoja. Paluumatkalla paikallinen jobbari osti kaikki; taksa 1€/kilo.
Eräässä taimikossa minullakin on ollut kohtalaisesti puolukoita aiempina vuosina. En ole poiminut, kun olen mäntyjä Tricolla käsitellyt. Tänä vuonna ilokseni totesin, että suurimmat männyt alkaa olla turvassa ja ruiskutettavien taimien määrä vähenee nyt joka vuosi. Mutta samalla totesin myös puolukoiden määrän vähentyneen. Toisaalta tiheys alkaa vähentää valoa, toisaalta harvemmissa paikoissa heinä on voittanut puolukat. Ei siis ole yksiselitteinen asia, että aukot ei vähentäisi marjoja. Muutaman vuoden ajan saattaa satoa olla, mutta kokonaisuutena sadot avohakkuista kärsii.
Muutamaan vuoteen en vielä taimikkoa voi harventaa, vain lehtipuita olen poistanut. Vasta raivauksen jälkeen voi odottaa, että marjojen määrä alkaisi lisääntyä. Mutta koska ensiharvennukseen saakka mennään tiheällä puustolla, kauan tilanteen korjaantuminen kestää.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Näkyy olevan jo rakkomarjojakin.
Tämän vuoden puolukkasato on paras miesmuistiin.
Satoa on tähän malliin vain aukoissa ja aukkojen laitametsistä.
Aukkojen monimuotoisuutta.
Kurki: mikä on rakkomarja? Sianpuola eli sianpuolukkako?
Vaiko joku muu = ?
Rakkomarja on kypsä ja maukas.
Ok, niin ne onkin juuri nyt: Makeita ja meheviä. Täällä päin myös puolukat pursuaa herkullista elämänvoimaa, kun ovat niin kypsiä ja makoisia!
Ei joka vuosi maistu yhtä makeilta.
Ylen tiukassa on penningit puolukanpoiminassa. Rouvan kanssa päätettiin ihmiskokeella selvittää kuinka paljon jaksaa Kela ja Keva -kansalainen säällisesti poimia puolukkaa. Hän poimi käsin, minä perinteikkäällä punaisella peltipoimurilla. Lopputulema viiden tunnin tehollisesta työstä oli 100 litraa/50 kiloa marjoja. Paluumatkalla paikallinen jobbari osti kaikki; taksa 1€/kilo.
Eräässä taimikossa minullakin on ollut kohtalaisesti puolukoita aiempina vuosina. En ole poiminut, kun olen mäntyjä Tricolla käsitellyt. Tänä vuonna ilokseni totesin, että suurimmat männyt alkaa olla turvassa ja ruiskutettavien taimien määrä vähenee nyt joka vuosi. Mutta samalla totesin myös puolukoiden määrän vähentyneen. Toisaalta tiheys alkaa vähentää valoa, toisaalta harvemmissa paikoissa heinä on voittanut puolukat. Ei siis ole yksiselitteinen asia, että aukot ei vähentäisi marjoja. Muutaman vuoden ajan saattaa satoa olla, mutta kokonaisuutena sadot avohakkuista kärsii.
Muutamaan vuoteen en vielä taimikkoa voi harventaa, vain lehtipuita olen poistanut. Vasta raivauksen jälkeen voi odottaa, että marjojen määrä alkaisi lisääntyä. Mutta koska ensiharvennukseen saakka mennään tiheällä puustolla, kauan tilanteen korjaantuminen kestää.