Kävin Susivaaralla kesällä 2016 ja otin kuvia.
Korkealla lähellä vaaran lakea aurattu ja istutettu ja tällä kohtaa paljon istutustaimia kuollut. Harvassa kasvaneet männyt pukanneet oksaa valtavasti ja huonolaatuisia kovan kasvun seurauksena.
Luonnontilaisena nämä yläalueet Susivaaralla eivät olisi metsätalousmaata.
Toinen kuva on ilmeisesti samasta kohtaa vaaran viettävässä rinteessä, mitä lehdistössäkin on saanut nähdä. On parempilaatuista ja voisi tukkiakin saada. Otettu metsätieltä Susivaaran eteläpuolella.
Saman metsätien varraessa alempana oli menossa paljaaksi hakkuut. En ole nyt kovin varma oliko kyseessä aurausalue, kun oli reilusti alempana. Aurausalueen muukaan puusto ei ollut kovinkaan laadukasta, vaan oksaista, lenkoa ja latvaa vaihtaneita. Ilmeisesti boorilannoitus olisi ollut tarpeen. Pitää käydä katsomassa, miten uudistavat nyt hakatut alueet.
Hyvää oksapaneelia suomalaiseen makuun siellä pukkaa. Aika paljon on jätkä kerinny kun jo minunkin metsäni on käynyt tarkistamassa. Kas kun en itse ole tuollaista kohtaa löytänyt.
Jeessi tekisi noista oksapanelia, mutta sen teko tuollaisista puista kannattaa todella huonosti. Kuivaoksainen lauta on tietty kuivaoksaista lautaa, hinta 20 senttiä metri. Kun se kuivataan uunissa ja tönätään höylään paneliksi tehtäessä, alkaa puruputkessa rapina ja kas – toisesta päästä höylää tulee oksatonta panelia, jossa tosin on oksanreiät.
Siitä tuotteesta voi saada saman 20 senttiä / m. Bisnes on hyvää ja asiakkaita varmaan jonoksi asti.
Lainaus linkistä:
”Jatkuvan epäonnen takia Metsähallitus luopui avohakkuualojen metsänkylvöstä ja siirtyi koneelliseen maanmuokkaukseen ja kulotusalojen istuttamiseen 1960-luvun lopulla. Uusi maanmuokkausmenetelmä, syväauraus hirvitti kansalaisia samassa määrin kuin takavuosien suuret ”hävitysalat ja tuhopoltot”, mutta seuraavat vuosikymmenet todistivat aurapalteen olevan männylle sittenkin hyvä kasvualusta.”
”Vesitalous pysyi kunnossa ja etelän ja lännen puolella palteeseen kertyi lämpöä. Auraus toisaalta tuotti valtavasti lehtipuuvesakkoa, mikä lisäsi taimikonhoidon tarvetta. Nykyään Metsähallitus ei tee aurauksia lainkaan.”
Paljasjuuritaimista kasvaneet männiköt ovat olleet enemmän tai vähemmän räkämänniköita joka puolella Suomea, niin näkyy olevan Susivaarallakin.
Kyllä paljasjuurista tuli susia joka puolelle maata ja tuon ”paremman” kuvan metsiähän on joka puolella Suomea.
Siinä näkyy konkreettisesti metsänkasvatuksen virheet.
Lumituhoja tulee eniten, jos on tullakseen, n. 200 m korkeudella kasvavissa männiköissä. 300 metrissä puut on perimältään jo paremmin tottuneet melkein joka vuotiseen lumikuormaankin, jos ovat luontaista alkuperää.
Ei taida Susivaaralla tai millään muullakaan vaaralla kasvaa 300m sopeutuneita puita oli ne sitten paikallista tai siemenviljelmä alkuperää. Sopeutumista on laajemmassa mittakaavassa mutta ei muutaman kilometrin välein.
Jälkiviisaana voi todeta että 300m korkeuteen olisi pitänyt viljellä pohjois-suomalaista alkuperää olevia kuusia. Jättää nuo alueet luonnontilaan. Jos itse etsisin Pohjois-Suomesta ostettavaa metsätilaa, niin katselisin lähinnä jokilaaksojen alueella sijaitsevia metsiä.
Ainakin Pohjois-Karjalan ja Ylä-Kainuun vaara-alueilla oli tämän talven männikköjen lumituhot keskittyneet merenpinnasta mitattuna n. 200 m korkeille alueille ja korkeammat n. 300 m alueet selvisi vähemmillä vaurioilla. Asiantuntija arveli sen johtuneen puiden luontaisesta sopeutumisesta korkeilla kasvupaikoilla.
”Kyllä paljasjuurista tuli susia joka puolelle maata ja tuon ”paremman” kuvan metsiähän on joka puolella Suomea.
Siinä näkyy konkreettisesti metsänkasvatuksen virheet.”
Paljasjuuritaimet olivat varsin hyviä siihen asi, kun taimitarhat alkoivat työntää niitä oikein urakalla ja ottivat käyttöön koulintakoneet.
Konekoulitut taimet olivat aina kolintavaiheen jälkeen kyljellään pellossa ja nousivat siitä nopeasti pystyyn. Istutusoja, jonka koulimiskone teki, oli vain noin 5 senttimetriä syvä ja taimien juuret pahimmillaan jopa puoli metrisiä.
Tuloksena oli toispuoleinen juuristo ja tyvimutka, joka oli jopa 90 astetta. Sellaiset taimet istutettiin latva ylöspäin, jolloin ne tulivat maahan siten, että ne pystyivät kasvamaan vain lenkoa runkoa. Nopeimmat puut kasvoivat S:n muotoisiksi, eli monivääriksi.
Syy ei ollut avojuuritaimien, vaan koulimiskoneen ja sen, että neuvo oli: ”latvat ylöspäin”, vaikka olisi pitänyt neuvoa: ”Juuret alaspäin”.
Osaran aukeat ovat hyvinkin tuttuja.
Vanhimmat alueet kulotettiin ja kylvettiin. Aurauksen tultua kuvaan, siirryttiin kylvö/istutuksiin. Taimien alkuperä oli ainakin osittain eteläinen, jopa etelä Ruotsista niitä tuotiin. Ei mänty muutenkaan kestä käytännössä yli 250mpy näillä korkeuksilla. Kaikki korkeiden maiden luonnonmetsät ovat kynttiläkuusikoita.
Tuhot ovat sitä suurempia mitä korkeammalle mennään. Koillismaan alueella kuitenkin yli 300 metrissä alkaa rehevimpiä etelärinteitä lukuunottamatta hiipiä vastaan raja, jossa metsät jäävät joka tapauksessa hyvin lyhyiksi ja harvoiksi käytännössä kitumaiksi. 350m ei ole enää metsämaata kuin nimeksi.
Korkeille maille lumi tulee jo yleensä lokakuun lopulla tai marraskuun alussa ja keväällä lumen sulaminen voi venyä kesäkuullekkin kuten keväällä -17. Pohjois rinteillä lunta oli vielä juhannuksena. Kasvukausi jää lyhyeksi, lämpösumma tipahtaa todella nopeasti ylöspäin noustessa ja ilmasto on hyvin humidinen. Kosteuden ja kylmyyden vuoksi maaperä pysyy kylmänä, luonnollinen ravinteiden kierto eli hajoitustoiminta on hidasta ja tämä johtaa kunttakerroksen paksuuntumiseen, joka taas estää maaperää lämpiämästä. Lyhyesti sanottuna kasvuolosuhteet ovat todella heikkoja. Auraamalla saatiin maaperän lämpöä nostettua, aurausvalli sitoi lämpöä ja kasvuolosuhteet parani taimivaiheessa oleellisesti, mutta tykky tuo korkeiden paikkojen riesa, saapuu joka ikinen talvi ja alkaa katkoa mäntyjä heti kun latva nousee lumirajan yläpuolelle.
Kaikki edellä kirjoitettu on mutu-tietoa. Jos joku on käynyt edes Ivalon korkeudella voi hieman mietiskellä.Saariselän alueella ollaan jo melko korkealla, Kulopalojen alueilla, paljakoilla on jo kauniita taimikoita ihan tunturin lakia myöten. Osittain kakkosen metsiä. Luonto ja tykkylumi harventaa ne sopiviksi. Halpaa ja egolokista…Veikkaan että tämä tilapäinen ilmastonmuutos lampimämmäksi parin kolmensadan vuoden…tai pitemmänkin aikaa muuttanee ajatuksia.Tuskin sykli on kuitenkaan tuhansia vuosia. Annelikin voi tutustua Timosen lustotutkimuksiin. Olet niin analyyttinen että minähän olen kohta salarakas.
Oma veikkaukseni on että Kirkkoniemessä on vielä metsäteollisuutta. Tuskin kuitenkaan ihan meidän aikana. Jesse voi ennakkoluulottomana alkaa jo istuttaan tammimetsiä.
wanhajätkä on visionääri, ehdottelee tammien istutusta. Sitä jotkut istuttavatkin jo sekapuuksi rehevissä metsissä Etelä-Suomessa. Hirvieläin voi joskus haitata tätä harrastusta.
Mitä pohjoiseen tulee, kyllä 300 metrin korkeudessa olleet alueet olisi kannattanut jättää kokonaan hakkaamatta, mutta ehkä tykkyalttius ei ollut Osaran aikaan vielä päättäjien tiedossa. Kuusen taimien kasvatus ja istutus sekametsäksi mäntyjen kanssa olisi varmaan ollut paikallaan, samoin kuin lehtipuiden säästäminen sekapuiksi mikäli niitä aurauksessa syntyi. Poro myös halukkaasti harventanut lehtipuiden taimia pois?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Kävin Susivaaralla kesällä 2016 ja otin kuvia.
Korkealla lähellä vaaran lakea aurattu ja istutettu ja tällä kohtaa paljon istutustaimia kuollut. Harvassa kasvaneet männyt pukanneet oksaa valtavasti ja huonolaatuisia kovan kasvun seurauksena.
Luonnontilaisena nämä yläalueet Susivaaralla eivät olisi metsätalousmaata.
Toinen kuva on ilmeisesti samasta kohtaa vaaran viettävässä rinteessä, mitä lehdistössäkin on saanut nähdä. On parempilaatuista ja voisi tukkiakin saada. Otettu metsätieltä Susivaaran eteläpuolella.
Saman metsätien varraessa alempana oli menossa paljaaksi hakkuut. En ole nyt kovin varma oliko kyseessä aurausalue, kun oli reilusti alempana. Aurausalueen muukaan puusto ei ollut kovinkaan laadukasta, vaan oksaista, lenkoa ja latvaa vaihtaneita. Ilmeisesti boorilannoitus olisi ollut tarpeen. Pitää käydä katsomassa, miten uudistavat nyt hakatut alueet.
Muistuttaa Jeessin metsää…
Hyvää oksapaneelia suomalaiseen makuun siellä pukkaa. Aika paljon on jätkä kerinny kun jo minunkin metsäni on käynyt tarkistamassa. Kas kun en itse ole tuollaista kohtaa löytänyt.
Harvaaaaaan istutettu, eikä Raivuria ole näkynyt…
Raivurilla on niin pirun huono pystykarsia.
Jeessi tekisi noista oksapanelia, mutta sen teko tuollaisista puista kannattaa todella huonosti. Kuivaoksainen lauta on tietty kuivaoksaista lautaa, hinta 20 senttiä metri. Kun se kuivataan uunissa ja tönätään höylään paneliksi tehtäessä, alkaa puruputkessa rapina ja kas – toisesta päästä höylää tulee oksatonta panelia, jossa tosin on oksanreiät.
Siitä tuotteesta voi saada saman 20 senttiä / m. Bisnes on hyvää ja asiakkaita varmaan jonoksi asti.
Osaran aukeiden männiköiden pitäisi jo olla uudistuskypsiä, jos ovat olleet viljavalla kasvatuspaikalla.
N.300metriä merenpinnasta.
On siinä vaarassa mettääki jos vaan sen haluaa puilta nähä.
Voi olla boorinpuutteellakin vaikutusta, mutta eiköhän 300m korkeuksilla mänty ole jo aika heikoilla toistuvan lumihuorman alla.
https://maatilanpellervo.fi/2014/10/02/osaran-aukeat-varttuvat-paatehakkuuikaan/
Lainaus linkistä:
”Jatkuvan epäonnen takia Metsähallitus luopui avohakkuualojen metsänkylvöstä ja siirtyi koneelliseen maanmuokkaukseen ja kulotusalojen istuttamiseen 1960-luvun lopulla. Uusi maanmuokkausmenetelmä, syväauraus hirvitti kansalaisia samassa määrin kuin takavuosien suuret ”hävitysalat ja tuhopoltot”, mutta seuraavat vuosikymmenet todistivat aurapalteen olevan männylle sittenkin hyvä kasvualusta.”
”Vesitalous pysyi kunnossa ja etelän ja lännen puolella palteeseen kertyi lämpöä. Auraus toisaalta tuotti valtavasti lehtipuuvesakkoa, mikä lisäsi taimikonhoidon tarvetta. Nykyään Metsähallitus ei tee aurauksia lainkaan.”
Paljasjuuritaimista kasvaneet männiköt ovat olleet enemmän tai vähemmän räkämänniköita joka puolella Suomea, niin näkyy olevan Susivaarallakin.
Kyllä paljasjuurista tuli susia joka puolelle maata ja tuon ”paremman” kuvan metsiähän on joka puolella Suomea.
Siinä näkyy konkreettisesti metsänkasvatuksen virheet.
Lumituhoja tulee eniten, jos on tullakseen, n. 200 m korkeudella kasvavissa männiköissä. 300 metrissä puut on perimältään jo paremmin tottuneet melkein joka vuotiseen lumikuormaankin, jos ovat luontaista alkuperää.
Ei taida Susivaaralla tai millään muullakaan vaaralla kasvaa 300m sopeutuneita puita oli ne sitten paikallista tai siemenviljelmä alkuperää. Sopeutumista on laajemmassa mittakaavassa mutta ei muutaman kilometrin välein.
Jälkiviisaana voi todeta että 300m korkeuteen olisi pitänyt viljellä pohjois-suomalaista alkuperää olevia kuusia. Jättää nuo alueet luonnontilaan. Jos itse etsisin Pohjois-Suomesta ostettavaa metsätilaa, niin katselisin lähinnä jokilaaksojen alueella sijaitsevia metsiä.
Ainakin Pohjois-Karjalan ja Ylä-Kainuun vaara-alueilla oli tämän talven männikköjen lumituhot keskittyneet merenpinnasta mitattuna n. 200 m korkeille alueille ja korkeammat n. 300 m alueet selvisi vähemmillä vaurioilla. Asiantuntija arveli sen johtuneen puiden luontaisesta sopeutumisesta korkeilla kasvupaikoilla.
”Kyllä paljasjuurista tuli susia joka puolelle maata ja tuon ”paremman” kuvan metsiähän on joka puolella Suomea.
Siinä näkyy konkreettisesti metsänkasvatuksen virheet.”
Paljasjuuritaimet olivat varsin hyviä siihen asi, kun taimitarhat alkoivat työntää niitä oikein urakalla ja ottivat käyttöön koulintakoneet.
Konekoulitut taimet olivat aina kolintavaiheen jälkeen kyljellään pellossa ja nousivat siitä nopeasti pystyyn. Istutusoja, jonka koulimiskone teki, oli vain noin 5 senttimetriä syvä ja taimien juuret pahimmillaan jopa puoli metrisiä.
Tuloksena oli toispuoleinen juuristo ja tyvimutka, joka oli jopa 90 astetta. Sellaiset taimet istutettiin latva ylöspäin, jolloin ne tulivat maahan siten, että ne pystyivät kasvamaan vain lenkoa runkoa. Nopeimmat puut kasvoivat S:n muotoisiksi, eli monivääriksi.
Syy ei ollut avojuuritaimien, vaan koulimiskoneen ja sen, että neuvo oli: ”latvat ylöspäin”, vaikka olisi pitänyt neuvoa: ”Juuret alaspäin”.
Osaran aukeat ovat hyvinkin tuttuja.
Vanhimmat alueet kulotettiin ja kylvettiin. Aurauksen tultua kuvaan, siirryttiin kylvö/istutuksiin. Taimien alkuperä oli ainakin osittain eteläinen, jopa etelä Ruotsista niitä tuotiin. Ei mänty muutenkaan kestä käytännössä yli 250mpy näillä korkeuksilla. Kaikki korkeiden maiden luonnonmetsät ovat kynttiläkuusikoita.
Tuhot ovat sitä suurempia mitä korkeammalle mennään. Koillismaan alueella kuitenkin yli 300 metrissä alkaa rehevimpiä etelärinteitä lukuunottamatta hiipiä vastaan raja, jossa metsät jäävät joka tapauksessa hyvin lyhyiksi ja harvoiksi käytännössä kitumaiksi. 350m ei ole enää metsämaata kuin nimeksi.
Korkeille maille lumi tulee jo yleensä lokakuun lopulla tai marraskuun alussa ja keväällä lumen sulaminen voi venyä kesäkuullekkin kuten keväällä -17. Pohjois rinteillä lunta oli vielä juhannuksena. Kasvukausi jää lyhyeksi, lämpösumma tipahtaa todella nopeasti ylöspäin noustessa ja ilmasto on hyvin humidinen. Kosteuden ja kylmyyden vuoksi maaperä pysyy kylmänä, luonnollinen ravinteiden kierto eli hajoitustoiminta on hidasta ja tämä johtaa kunttakerroksen paksuuntumiseen, joka taas estää maaperää lämpiämästä. Lyhyesti sanottuna kasvuolosuhteet ovat todella heikkoja. Auraamalla saatiin maaperän lämpöä nostettua, aurausvalli sitoi lämpöä ja kasvuolosuhteet parani taimivaiheessa oleellisesti, mutta tykky tuo korkeiden paikkojen riesa, saapuu joka ikinen talvi ja alkaa katkoa mäntyjä heti kun latva nousee lumirajan yläpuolelle.
Kaikki edellä kirjoitettu on mutu-tietoa. Jos joku on käynyt edes Ivalon korkeudella voi hieman mietiskellä.Saariselän alueella ollaan jo melko korkealla, Kulopalojen alueilla, paljakoilla on jo kauniita taimikoita ihan tunturin lakia myöten. Osittain kakkosen metsiä. Luonto ja tykkylumi harventaa ne sopiviksi. Halpaa ja egolokista…Veikkaan että tämä tilapäinen ilmastonmuutos lampimämmäksi parin kolmensadan vuoden…tai pitemmänkin aikaa muuttanee ajatuksia.Tuskin sykli on kuitenkaan tuhansia vuosia. Annelikin voi tutustua Timosen lustotutkimuksiin. Olet niin analyyttinen että minähän olen kohta salarakas.
Oma veikkaukseni on että Kirkkoniemessä on vielä metsäteollisuutta. Tuskin kuitenkaan ihan meidän aikana. Jesse voi ennakkoluulottomana alkaa jo istuttaan tammimetsiä.
wanhajätkä on visionääri, ehdottelee tammien istutusta. Sitä jotkut istuttavatkin jo sekapuuksi rehevissä metsissä Etelä-Suomessa. Hirvieläin voi joskus haitata tätä harrastusta.
Mitä pohjoiseen tulee, kyllä 300 metrin korkeudessa olleet alueet olisi kannattanut jättää kokonaan hakkaamatta, mutta ehkä tykkyalttius ei ollut Osaran aikaan vielä päättäjien tiedossa. Kuusen taimien kasvatus ja istutus sekametsäksi mäntyjen kanssa olisi varmaan ollut paikallaan, samoin kuin lehtipuiden säästäminen sekapuiksi mikäli niitä aurauksessa syntyi. Poro myös halukkaasti harventanut lehtipuiden taimia pois?