En ole karukon ja kivikon ihailijoita. Hedelmällinen ja reheväkasvuinen ympäristö on minun mieleen. Erehdyin kerran lähtemään tutun kaveriksi viikoksi Posiolle ja enpä ole niin tympääntynyt juuri ollut kuin siellä kitumännikön ympäristöön.Ja tuolla nyt ei kasva niitäkään.
Vaihtelu on parasta virkistystä. Eikö jees h-valta ole käynyt Posiota pohjoisemmassa? Suosittelen kyllä. Tunturikoivun sinnikkyyttä ei voi olla ihailematta – vaivaiskoivu se vasta on aseista riisuva. Pröystäilemättömät tunturikasvit ovat loistossaan heinäkuun loppupuolella. * * * Usko Kemppi runoili tällaisenkin säkeistön Saanan ylistyslauluunsa: ”Vaikka vielä Saanalla lunta on kesän keskellä huipullaan, rinteet paahtaa hehkuva lämpö, aurinko laske ei milloinkaan. Vuokko valkea loistaa yhtyin alppiruusun purppuraan. Lämmin kesä Saanalla hehkuu, vaikka on hankea huipullaan.” (Saattaa olla, että ”sävelsin” jotain omasta päästäni tuohon säkeistöön.)
Tuolta Saanalta kurvattiin Lapin äijien matkassa joskus vapun aattona moottorikelkoilla 50 km eteenpäin, Norjan rajoja pitkin Somasjärvelle. Hanget tuolloin vielä liki metrisiä. Olisvat kestäneet liki autolla ajella. Somasjärveltä upeita punamahaisia rautuja tuli pilkkisaaliiksi. Upeat seudut!
” – – – Kilpisjärven mahtava Saana, tunturi tuimien tuulien. Yllä huiman korkea taivas, Jäämeren henki ja pakkanen. Nouse mille vain tunturille, eipä löydy vertaistaan. Kilpisjärven mahtava Saana, tunturi tuimien tuulien. ”
Kun noista virkistysarvojen rahastakin on puhuttu sanoisin etten maksaisi tuosta näkymästä centtiäkään.
Kyllähän tuolla mieli virkistyy ja stressit laukiaa. Suosittelen käymään.
En ole karukon ja kivikon ihailijoita. Hedelmällinen ja reheväkasvuinen ympäristö on minun mieleen. Erehdyin kerran lähtemään tutun kaveriksi viikoksi Posiolle ja enpä ole niin tympääntynyt juuri ollut kuin siellä kitumännikön ympäristöön.Ja tuolla nyt ei kasva niitäkään.
Vaihtelu on parasta virkistystä. Eikö jees h-valta ole käynyt Posiota pohjoisemmassa? Suosittelen kyllä. Tunturikoivun sinnikkyyttä ei voi olla ihailematta – vaivaiskoivu se vasta on aseista riisuva. Pröystäilemättömät tunturikasvit ovat loistossaan heinäkuun loppupuolella. * * * Usko Kemppi runoili tällaisenkin säkeistön Saanan ylistyslauluunsa: ”Vaikka vielä Saanalla lunta on kesän keskellä huipullaan, rinteet paahtaa hehkuva lämpö, aurinko laske ei milloinkaan. Vuokko valkea loistaa yhtyin alppiruusun purppuraan. Lämmin kesä Saanalla hehkuu, vaikka on hankea huipullaan.” (Saattaa olla, että ”sävelsin” jotain omasta päästäni tuohon säkeistöön.)
Tuolta Saanalta kurvattiin Lapin äijien matkassa joskus vapun aattona moottorikelkoilla 50 km eteenpäin, Norjan rajoja pitkin Somasjärvelle. Hanget tuolloin vielä liki metrisiä. Olisvat kestäneet liki autolla ajella. Somasjärveltä upeita punamahaisia rautuja tuli pilkkisaaliiksi. Upeat seudut!
Mustikkatyypin kasvualustaa tuo etelään avautuva pystyrinne – hyviä olivat . Teltta läpätti ja salko heilui tuolla yhtenä yönä yöpyessäni…
Kaunis, silmää hivelevä kuva. Värien tasapaino ja tekstikin kaunis runo. Hiukan mielen herkistystä metsien karuille ja karskeille miehille 😉