Samanlainen palsta itselläkin, kuusia olen poistellu koivujen läheltä ja samoin huonommat koivut olen poistanut, ajatus on kasvattaa niin kauan että kuuset on ensiharvennus vaiheessa ja sitten samalla poistaa koivut..
Kyseessä 11v ikäinen taimikko.Istutettu kuuselle ja lisäksi kuusien sekaan istutettu raudusryhmiä,jotka aivan eri kasvutahdissa.Olen huonoimmat koivut poistanut ja ajattelin parhaat yksilöt säästää kasvatettavaksi.Maapohja on koivulle sopivaa multamoreenia.Taimikossa on myös yksittäin istutettuja rauduksia,joista n 40% säästetty jatkokasvatukseen,oksikkaat ja väärät poistettu
Alpin kanssa samaa mieltä.Tuolla aikaisemmin oli tukkimännikkö,alla nuori kuusentaimikko.Jäin miettimään,kuuset ensiharvennusikään ja vasta sitten tukit päältä pois.Tulisko siten vähempi korjuuvaurioita?.
Koivut kannattaa istuttaa riviin, joiden väli on 20 metriä, taimiväli metrin (luokkaa 500/ha). Tuolla taimivälillä koivut karsiutuvat hyvin eivätkä haittaa kuusten kasvua, vaan päinvastoin tuottavat runsaan emäksisen karikkeen joka parantaa rajusti viljavuutta ja nopeuttaa ravinnekiertoa. Runsas tyvikoivusato (joka on sijoitettu kasvamaan ajouralle) on korjattavissa samalla kun tehdään kuusikolle ensiharvennus.
Juuri kuin edellä. Lisätään vielä, että jos maasto on hankalaa ( kallioita, kivikkoa tms. ) koivut voi istuttaa oletettujen ajourien kohdalle. Eli tarvittaessa yli 20 metrin välein. Näin selviää vähemmillä hakkuuvaurioilla.
Tuossa kannattaa pitää mielessä mikä on se ykköstavoite. Jos kyseessä on vanerikoivikon kasvatus niin antaa kasvaa. Jos uskoo että tulo muodostetaan kuusista niin silloin kiireesti koivut lattiaan ettei korjuu pilaa kuusen taimia.
Minusta kaksivaiheinen kasvatus ei anna sitä parasta tulosta. Jos koivut annetan järeytyä vanerikoko luokkaan ja sitten hakataan maahan niin kuuset saavat siipeensä todella runsaasti korjuussa. Kuusikosta tulee jo valmiiksi vikainen ja lahoherkkä.
Tässähän on kysymys raudusryhmistä siellä täällä kuusentaimikossa, ei yhtenäisestä rauduskoivikosta; lisäksi yksittäisiä rauduksia. Tässä tavoitellaan laatua jota kyllä syntyykin. Sekä koivu- että kuusisatoon.
Ei mikään kaksivaihekasvatus, vaan koivusato valmistuu paljon nopeammin.
Mukavannäköistä sekametsää minun silmin ja hyvälaatuisia koivurunkoja kehittymässä. Haasteeksi voi muodostua se, että koivuryhmät tulevat ensiharvennusikään 10-15 vuotta ennen kuusikkoa. Normaalilla koivun kasvatustiheydellä alla olevien kuusten kasvu on niin vaatimatonta ympäröivään vapaaseen kuusikkoon nähden, että aikanaan pääsee taas suorittava porras kiroamaan huonoa näkyvyyttä. Selkein toimitatapa on tietenkin koivujen poisto, jolloin kuusikko pääsee kehittymään tasaisena.
Itse tekisin ehkä niin, että harventaisin koivuryhmät raivaussahatyönä ”omenapuuasentoon” siinä vaiheessa, kun ovat karsiutuneet tyvitukin matkalta samalla harventaen kuusialikasvosta. Näin toimien voidaan kuvion ensiharvennus tehdä pitkälti ympäröivan, vapaana kasvaneen kuusikon määräämässä vaiheessa, jolloin koivut ovat järeytyneet ankarasti. Siinä vaiheessa vaihtoehtoina on koivujen poistaminen toivon mukaan vanerin mitoissa ja kehitykseltään epätasaisen puhtaan kuusikon kasvatus tai koivuryhmien harvennus niin, että parhaat jätetään edelleen järeytymään.
Itse kasvattaisin tuosta koivikon ja jättäisin kuusikon oman onnensa varaan. Koivikon päätehakkuun jälkeen uudistaisin kuvioin kuuselle. Silloin saisin varmasti terveen ja hyvä voimaisen kuusikon alulle.
Näistäkin kommenteista selvästi pääteltävissä koivun arvostuksen nousu joka on tapahtunut aivan viime vuosien aikana. Kuusi”uskonto” horjuu eikä syyttä. Hieno suunta ja kertoo vain siitä ettei peli ole metsissämme vielä aivan menetetty. Tänään viimeksi koivikkoa siivonnut (ehkä pikkasen kuvan koivikkoa järeämpää) turhasta alusroinasta ja tehnyt koivuille tilaa järeytyä. Kuitukoon kuustakin meni pannun pesävärkeiksi. Vieressä kasvavat varsinkin.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Ei viellä
Hyvää puusepän laatua kasvava koivikko, koivulle tilaa.
Kuusi tulee sitten aikoinaan pääpuuksi.
Samanlainen palsta itselläkin, kuusia olen poistellu koivujen läheltä ja samoin huonommat koivut olen poistanut, ajatus on kasvattaa niin kauan että kuuset on ensiharvennus vaiheessa ja sitten samalla poistaa koivut..
Ei oikein erotu, onko Raudusta. Jos on, niin tukiksi vaan ja mielellään järeäksi asti, kuusikko kehittyy – jos kehittyy.
Kyseessä 11v ikäinen taimikko.Istutettu kuuselle ja lisäksi kuusien sekaan istutettu raudusryhmiä,jotka aivan eri kasvutahdissa.Olen huonoimmat koivut poistanut ja ajattelin parhaat yksilöt säästää kasvatettavaksi.Maapohja on koivulle sopivaa multamoreenia.Taimikossa on myös yksittäin istutettuja rauduksia,joista n 40% säästetty jatkokasvatukseen,oksikkaat ja väärät poistettu
Alpin kanssa samaa mieltä.Tuolla aikaisemmin oli tukkimännikkö,alla nuori kuusentaimikko.Jäin miettimään,kuuset ensiharvennusikään ja vasta sitten tukit päältä pois.Tulisko siten vähempi korjuuvaurioita?.
Kasvattele koivuja,kerran on valtaosin raudusra.Omissa vastaavissa kohteissa olen kuusia hankaavat oksat sahaillut pois,joten eivät pilaa kuusen tyvitukkiosuutta aikanaan.
Koivut kannattaa istuttaa riviin, joiden väli on 20 metriä, taimiväli metrin (luokkaa 500/ha). Tuolla taimivälillä koivut karsiutuvat hyvin eivätkä haittaa kuusten kasvua, vaan päinvastoin tuottavat runsaan emäksisen karikkeen joka parantaa rajusti viljavuutta ja nopeuttaa ravinnekiertoa. Runsas tyvikoivusato (joka on sijoitettu kasvamaan ajouralle) on korjattavissa samalla kun tehdään kuusikolle ensiharvennus.
Juuri kuin edellä. Lisätään vielä, että jos maasto on hankalaa ( kallioita, kivikkoa tms. ) koivut voi istuttaa oletettujen ajourien kohdalle. Eli tarvittaessa yli 20 metrin välein. Näin selviää vähemmillä hakkuuvaurioilla.
Tuossa kannattaa pitää mielessä mikä on se ykköstavoite. Jos kyseessä on vanerikoivikon kasvatus niin antaa kasvaa. Jos uskoo että tulo muodostetaan kuusista niin silloin kiireesti koivut lattiaan ettei korjuu pilaa kuusen taimia.
Minusta kaksivaiheinen kasvatus ei anna sitä parasta tulosta. Jos koivut annetan järeytyä vanerikoko luokkaan ja sitten hakataan maahan niin kuuset saavat siipeensä todella runsaasti korjuussa. Kuusikosta tulee jo valmiiksi vikainen ja lahoherkkä.
Tässähän on kysymys raudusryhmistä siellä täällä kuusentaimikossa, ei yhtenäisestä rauduskoivikosta; lisäksi yksittäisiä rauduksia. Tässä tavoitellaan laatua jota kyllä syntyykin. Sekä koivu- että kuusisatoon.
Ei mikään kaksivaihekasvatus, vaan koivusato valmistuu paljon nopeammin.
väljentää vois kohta koivuja mutta jos haluaa kuuusen kasvua hidastaa ni sitte koivut pois.
Mukavannäköistä sekametsää minun silmin ja hyvälaatuisia koivurunkoja kehittymässä. Haasteeksi voi muodostua se, että koivuryhmät tulevat ensiharvennusikään 10-15 vuotta ennen kuusikkoa. Normaalilla koivun kasvatustiheydellä alla olevien kuusten kasvu on niin vaatimatonta ympäröivään vapaaseen kuusikkoon nähden, että aikanaan pääsee taas suorittava porras kiroamaan huonoa näkyvyyttä. Selkein toimitatapa on tietenkin koivujen poisto, jolloin kuusikko pääsee kehittymään tasaisena.
Itse tekisin ehkä niin, että harventaisin koivuryhmät raivaussahatyönä ”omenapuuasentoon” siinä vaiheessa, kun ovat karsiutuneet tyvitukin matkalta samalla harventaen kuusialikasvosta. Näin toimien voidaan kuvion ensiharvennus tehdä pitkälti ympäröivan, vapaana kasvaneen kuusikon määräämässä vaiheessa, jolloin koivut ovat järeytyneet ankarasti. Siinä vaiheessa vaihtoehtoina on koivujen poistaminen toivon mukaan vanerin mitoissa ja kehitykseltään epätasaisen puhtaan kuusikon kasvatus tai koivuryhmien harvennus niin, että parhaat jätetään edelleen järeytymään.
Samoilla linjoilla Burlin kanssa. Harventaisin koivuryhmiä heti ja raakasti. Sitten voi jatkossa harkita sitä, koska ne loput koivut kaataa.
Itse kasvattaisin tuosta koivikon ja jättäisin kuusikon oman onnensa varaan. Koivikon päätehakkuun jälkeen uudistaisin kuvioin kuuselle. Silloin saisin varmasti terveen ja hyvä voimaisen kuusikon alulle.
Näistäkin kommenteista selvästi pääteltävissä koivun arvostuksen nousu joka on tapahtunut aivan viime vuosien aikana. Kuusi”uskonto” horjuu eikä syyttä. Hieno suunta ja kertoo vain siitä ettei peli ole metsissämme vielä aivan menetetty. Tänään viimeksi koivikkoa siivonnut (ehkä pikkasen kuvan koivikkoa järeämpää) turhasta alusroinasta ja tehnyt koivuille tilaa järeytyä. Kuitukoon kuustakin meni pannun pesävärkeiksi. Vieressä kasvavat varsinkin.