Luonnnon lahonsuojaus toiminut. 🙂
Lankun kappaleet vanhasta muuraustelineestä jota säilytetty saunantakana taivasalla.
Kyseessä telineen kansilankut. Puut kaadettu -98 talvella, sahuutus keväällä. Teline tehty 2000 kesällä. Käytön jälkeen ”unohtunut” saunan taakse.
Kuvasta näkyy hyvin kumpi sydän- vai pintapuu kestää säärasituksia paremmin.
Kannattaako vannoa liimapuun nimeen?
Huoltovapaat ikkunapokat liimatusta sormijatketusta puusta, mitä se on???
Yleensä huoltovapaus noissa tarkoittaa sitä, ettei niitä kannata huoltaa ja korjata! 🙁
Kuitenkin kummastuttaa, että nimenomaa ulkomaalaiset rakentajat ostavat suomesta esim. ikkunanpokapuuksi mäntyä, joka on sahattu aivan pintaa hipoen.
Sanotaan ikkunakantelliksi, joka parhaimmillaan on yhdestä kulmasta jopa 12 milliä vajaasärmäinen – ja mieluiten koko pituudeltaan.
Sydänpuussa on jo oksia. Jos haluut oksattomat ja vääntyilettömät pokat niin se on melkein tehtävä. Nykyaikaiselle lämpölasille ajetaan nm 19x26mm ura, siinä häviää 12mm reilusti ku ennen sitä on jo milli pari molemminpuolin otettu pois.
Toki lasia varten ajetaan tila siihen vajaaseen nurkkaan. Sen lisäksi pokan alapuussa vuosilustot tulevat niin, että vesipisarat valuvat kuin ”tippanokasta” alas, eivätkä imeydy puuhun.
Ovelaa on, että keskieuroopassa ikkunanpokat kestävät jopa satoja vuosia, vaikka ovat suomalaisesta männystä, mutta suomessa ne kestävät joskus tuskin takuuaikaa.
Eikös ne nyt maalaamalla kestä, vähän niiku nuo paneelit tuossa talon seinässä. Halvimmissa ikkunoissa karmit on oksaista tavaraa, maali irtoaa oksankohdista alle 10 vuotta. Mieluummin sormijatketusta kuin oksaisesta puusta. Mikään maali ei kestä ikuisuuksia, kyllähän puuikkunoita pitää maalata. Halvallakun tehään niin maalit ei pidä valkoista väriään kun uv kellastaa nekin alle 10 vuotta. Oksatonta sydänpuutakin on mutta niin vähän, että tosi spessua.
Toki, toki. Aina voi maalata, puisia ikkunanpokia.
Lateksilla maalalattuna viiden-seitsemen vuoden välein.
Alkydiöljymaali kesti melkein kahdeksan vuotta.
Uulatuotteen pellavaöljymaali, no, nyt sen joutuu uusimaan, kesti vain yhdeksäntoista vuotta.
No, eipä silti, tuo sydänpuu, kestää, muttei ole helppohoitoista, ikkunanpokissa, perinteinen pellavaöljymaali siinä pysyy, mutta se työmäärä:
Vanhan maalin poisto, pohjamaalaus, välimaalaus ja lopullinen pinta, Varsinkin jos on maalattu aiemmin lateksilla tai alkydi öljymaalilla. 🙁
Mutta itse kuvasta, käsittelemättömän puun kestotesti oli ”tahaton”. Vuodetkin oli tarkistettavissa saunarakennuksen rakennuspöytäkirjasta. Teline tehty ”jämäpuista”.
Pistäkööt ”pullapuun” kasvattajat kuvaa kasvattamansa puun lopputuotteesta, varsinkin sellaisesta joka on maannut viisitoista vuotta taivasalla kesät talvet. 😉
By the way. Kuvan vasemmassa yläreunassa ”kappeesarvisen metsäpeuran” jättösarvi. Eräs länsrannan puuntuijottaja tarjosi siitä kakssattaa euroa. Mitä tehnene moisella?
Ai niin, niinku poronsarvijauhetta,,, Kaamasen tieltä?
Sitäkö ne tutkijat Lapista hakee? Jaappanin poika lupasi tosta sarvesta jo yli kolmesataa, kun kuuli että se on metsäpeuran,,,
Jättösarvethan löytäjä saa pitää, mutta jos sarvet on kallossa kiinni, silloin pitäis toimittaa RKT;lle tutkittavaksi,,,
On tuo pintapuu syöpynyt monta tuumaa kapeammaksi kuin syönpuu !
Näyttää, kuin tuosa alemmassa olisi pihkaa. On tainnut olla tervasvikainen tukki. Oisko siinä selitys säilymiselle. Eri hidaskasvuista oli se puu, josta ennen puusepät työstivät ikkunanpuitteita.
Kait sitä nyt pihkaa on, havupuussa, varsinkin männyssä. 🙂
Enemmän tai vähemmän nuo sydänpuusta tehdyt ikkunapokat ja ovenkarmit on tervalta tuoksahtaneet kun niitä on käsitellyt.
Sitä voimakkaammin jos on kyseessä seinähirsi, joka on ollut suorassa auringonpaahteessa. Jonkinlainen luonnon lämpökäsittely?