Juuri sellainen kuin vanhan sulkeutuneen metsän ojan kuuluukin olla. Sitähän ei tuon ikäinen metsä enää tarvitse vaan hoitaa kosteustasapainon ihan itekseen. Mutta sitten kun aukotetaan hoidetaan ojakin auki jälleen ja kiertokulku senkun jatkuu…..
Täällä oppii paljon uutta ja pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään, miten monivaiheista metsänhoito on. Monet muutokset ovat näkyvissä vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten päästä. Ei sitä tällainen tavallinen tallustelija aina ymmärräkään, kuinka paljon aikaa ja vaivaa työ vaatii, ja takapakkejakin taitaa aina silloin tällöin tulla, esimerkiksi nuorten taimien kohdalla. Eli kaikki tieto metsästä ja ojituksista on mielenkiintoista luettavaa!
Minulta juuri tuollainen aukotettiin ja maiseman avautuminenkin on taas niin suuri vastakohta tuohon että sekin on huikaiseva näky. Nyt kun ensi keväänä uudistan otan varman päälle ja haapa tulee kasvamaan tilalle ja rantamaisema muuttuu taas täysin toisentyyppiseksi. Lehtomaiseksi jossa taas alikasvoskin muuttuu jonkinverran. Ojituksen avaus tehdään kevyenä ja hyvillä selkeytysaltailla koska iso järvi on lähes vieressä. Aion olla omalta osaltani ”kouluttamassa” muokkaajaa senkin vuoksi kun en ollut siellä minulle edellisen muokkauksen tehneeseen tyytyväinen.
Juu tässä lehtomaisen kuusikon kuivatusoja. Hienoomn kasvuun saatu kuusikko kun on joku nöhnyt vaivaa ja tehnyt kuivatusojan. Kun on jonkin verran tehnyt metsänhoitoa osaa myös maisema lukea ja oppia tietysti siihen että miten ihmisen kädenjälki näökyy maastossa. Lapissa jossa olen useasti talvella näkyy myös ihmisen kädenjäki jo sadan vuoden takaa. Vaikea on Suomessa nähdä sellaista metsää tai maastoa jossa ihminen ei olisi ollenkaan jättänyt kädenjälkeään. Selvemmin sen näkee luonnonpuistoissa jotka monesti ovat hyvin hoidettuja vanhoja niukkaravinteisia talousmetsiä. Siellä ihmisen kädenjälki näkyy satoja vuosia. Kunnes metsäpalo tms myrsky tekee metsästä vipelikköä.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Juuri sellainen kuin vanhan sulkeutuneen metsän ojan kuuluukin olla. Sitähän ei tuon ikäinen metsä enää tarvitse vaan hoitaa kosteustasapainon ihan itekseen. Mutta sitten kun aukotetaan hoidetaan ojakin auki jälleen ja kiertokulku senkun jatkuu…..
Miisaeerikan arvot taitaa olla vähin toisaalla.
Niinpä, tuohan on kuvaustaidetta parhaimmillaan mutta kunhan vähän raflasin tälleen mo:n karusta tuotantokulmasta.
Täällä oppii paljon uutta ja pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään, miten monivaiheista metsänhoito on. Monet muutokset ovat näkyvissä vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten päästä. Ei sitä tällainen tavallinen tallustelija aina ymmärräkään, kuinka paljon aikaa ja vaivaa työ vaatii, ja takapakkejakin taitaa aina silloin tällöin tulla, esimerkiksi nuorten taimien kohdalla. Eli kaikki tieto metsästä ja ojituksista on mielenkiintoista luettavaa!
Minulta juuri tuollainen aukotettiin ja maiseman avautuminenkin on taas niin suuri vastakohta tuohon että sekin on huikaiseva näky. Nyt kun ensi keväänä uudistan otan varman päälle ja haapa tulee kasvamaan tilalle ja rantamaisema muuttuu taas täysin toisentyyppiseksi. Lehtomaiseksi jossa taas alikasvoskin muuttuu jonkinverran. Ojituksen avaus tehdään kevyenä ja hyvillä selkeytysaltailla koska iso järvi on lähes vieressä. Aion olla omalta osaltani ”kouluttamassa” muokkaajaa senkin vuoksi kun en ollut siellä minulle edellisen muokkauksen tehneeseen tyytyväinen.
Juu tässä lehtomaisen kuusikon kuivatusoja. Hienoomn kasvuun saatu kuusikko kun on joku nöhnyt vaivaa ja tehnyt kuivatusojan. Kun on jonkin verran tehnyt metsänhoitoa osaa myös maisema lukea ja oppia tietysti siihen että miten ihmisen kädenjälki näökyy maastossa. Lapissa jossa olen useasti talvella näkyy myös ihmisen kädenjäki jo sadan vuoden takaa. Vaikea on Suomessa nähdä sellaista metsää tai maastoa jossa ihminen ei olisi ollenkaan jättänyt kädenjälkeään. Selvemmin sen näkee luonnonpuistoissa jotka monesti ovat hyvin hoidettuja vanhoja niukkaravinteisia talousmetsiä. Siellä ihmisen kädenjälki näkyy satoja vuosia. Kunnes metsäpalo tms myrsky tekee metsästä vipelikköä.