Kävin perkaamassa pienaukosta löytyviä taimia. Tähän aikaan vuodesta pienetkin taimet erotuvat ihan eri tavalla kuin aiemmin, joten kuusta ja mäntyä löytyi enemmän kuin oletin.
Kuvassa on etuala siivottu puhtaaksi ja nyt siitä näkyykin hyvin olosuhteet, jossa luontaisia taimia kasvaa. Koivu on hirven vioittama ja joutaa pois, mutta ei siitä sen enempää. Onneksi mänty on alla, joten kun sen ottaa esiin, se toivottavasti sieltä nousee. Jatkuvaa perkaamista se kyllä edellyttää muutaman vuoden ajan, joten kuvan perusteella voi päätellä, kannattaako tällaiseen kasvatusketjuun pyrkiä. Vaikka työn tekisi itse, eikä kustannuksia syntyisi, ajan voi taatusti käyttää tehokkaamminkin.
Toinen asia, mitä tästä arvioida, on raivurin soveltuvuutta tällaiseen työhön. Itse käytän raivausveistä, koska sillä saa paremmin nuo pienet taimet mielestäni paremmin otettua esiin. Hidastahan se on, mutta tuskin noissa olosuhteissa raivaussahallakaan valmista kovin nopeaan tulee, kun sentin tarkkudella tehtävää työtä perkaaminen on.
Nyt on juuri oikea taimikonperkkaus ajankohta. Muuten ensi kesänä männyntaimen uusi vuosikasvain saa kärsiä varjostuksesta ja varsinkin vesakon piiskauksesta.
Minusta perkausta ei pitäisi tehdä enää. Nyt on aika mennä ennakkoraivauspuuhiin. Olen huomannut että tähän aikaan alkaa olla ravinteet vesoilla jo juurissa ja keväällä alkaa kantovesoja syntymään. Minusta paras perkausaika olisi siinä juhannuksen jälkeen päättyen elokuun puoliväliin.
Näinhän se on, mutta juuri kuvan esittämissä tapauksissa näkyvyys on kesällä niin heikko, ettei säästettävää tainta tahdo edes löytää. Pienaukko on äärimmäisen työläs ja hankala hoitaa.
Tuo mänty rysäyttää melkoisen kasvun jo ensikesänä, juurikin syksyllä tehtyjen raivausten jälkeen. Saa täyden valon jo alkukeväästä.
Tulevaa raivaustarvetta voi vähentää tekemällä tuollaisessa kohteessa reikäperkauksen. Samalla välialueiden lehtipuut kilpailevat keskenään ja niiden kasvu ei ole hirmuista.
Kyllähän se metsä kasvaa Glankin pienaukoilla vaikka toista vielä kotvan taaksepäin epäili. Aika paljonkin näyttää valinnaistavaraa löytyvän.
Kovalla työllä saa metsän kasvamaan rinteen alaosaan, jossa pohja on hiukan kosteampaa kuin muualla. Ylempänä oli paljon tyhjää. Ja toisaalta huomioitava on sekin, että alan uudistaminen on tehty jo jokunen vuosi sitten ja tulos on tuossa. Puheesi 10 vuoden taistelusta heinän kanssa alkaa kuulostaa ihan uskottavilta, jos aktiivisesti ei taimille tilaa raivaa. Ja ymmärtääkseni näissä pienaukoissa ja muissa vippaskonsteissa on ajatuksena saada uusi metsä ilmaiseksi. Ja pitäähän se paikkaansa, jos ei työlästä raivausta, venyvää kiertoaikaa ja aukkoista puustoa ota huomioon.
Tuosta yksittäisestä männystä kasvaa oksikas räkämänty. Jos alueella liikkuu hirviä, niin kelpaavat ruuaksi myös männyn latvat.
Itse raivaisin tuon vitelikön hetimiten. Myrkyttäisin myös vesakon heti ensikesänä, kun vesakon uusi kasvu aivan pientä, muuten uutta vartta pukkaa metrin vuodessa. Tarkistaisin kasvatuskelpoisten taimien määrän ja täydentäisin isoilla taimilla. Hennot lumen taivuttamat taimet kannattaisi keväällä nostella pystyyn ja huolehtia heinästys. Jatkossa leikkaisin mäntyjen kilpalatvat ja poikaoksat pois niin korkealle kuin maasta käsin yltää. . Työtä paljon mutta lopussa kiitos seisoo, hyvää ei saa joutenollen.