Vanhan maatalousmaan uudistaminen on työlästä. Luonnonvoimat tuovat oman haasteensa. Alueella on myyrä-, jänis- ja hirvituhoja ja heinänkasvu on voimakasta. Toivon mukaan tähän vielä metsä syntyy kun kahdesti kesässä heinää. Tällaiset kohteet pitävät huolen että maanomistajalla ei ole työn puutetta.
Eiköhän nuo puut vaikka onkin melko tarkkaan kuorittu lähde vielä kasvuun, kun oikein sateinen kesä sattuu tulemaan 🙂
Kyllä se on työllistä paikka, jos meinaa saada mallikkaan taimikon vanhaan peltoon. Meillä oli n. 10 vuotta sitten vastaava 2 ha;n pellonmetsitys.Alue oli laikkumätästetty ja taimien juureen aseteltiin boorilla terästetty taimitassu.
Siitä oli alkuvuosina se hyöty, ettei taimenympärys heti heinittynyt ja taimi virkosi hyvään terveeseen kasvuun, taimet löytyi helposti päältäpäin kurkistelemalla.
Seuraavaan pellonmetsitykseen levittäisin traktoriruiskulla heinälle myrkyn ennen muokkausta !
Komppaan Masaa, aivan vastaavat kokemukset vanhan peltoheiton metsittämisestä. Nyt jos tekisin saman homman uudelleen, niin tuon ruiskutuksen lisäksi levittäisin traktorin keskipakolevittimellä myös boorilannoitteen.
Kun valitsee oikean puulajin ei myrkkyjen kaas tarvii lotrata. Eikä se ole kuusi.
Täällä lounaassa pellot ovat yleensä savimaita, jossa koivun kasvu jää arvoitukseksi. Joskus kasvaa, joskus ei. Lisäksi kun juurikääpä on yleinen ongelma kuusikossa ja siksi kuusikon tilalle kannattaisi laittaa koivua tai mäntyä ja koivikoita on vähän, peltokohteessa valitsisin kuusen. Glyfosaatilla parin vuoden ajan heinikon kurittamista, jonka jälkeen kuusi lähtee hyvään kasvuun. Pellossa on se hyvä puoli, että vesakon raivausta ei yleensä ole. Heinikko pitää siitä huolen ja kuusikko aikanaan nitistää loputkin heinät.
Lotrannut olen useammankin peltoheiton ja viimeisimmässä meni glyfosaatin kanssa nestemäinen booriliuos. Ehkä yhden aarin verran olen näitä heinännyt tai ”horsminut”. Siis käytännössä kuuset ovat nousseet rivakasti ilman minkäänlaista heinänpoljentaa.
Täytyy hattua nostaa kuvan metsänomistajalle, mutta kovin on isotöinen urakka tiedossa keppeineen kaikkineen….
Olen kertonutkin ja kuviakin laittanut naapurista jonka kuusikko ei tule vielä vuosiin näkemään juhannuksen jälkeen aurinkoa. Viimeistään silloin on kasvusto vienyt valon ja ravinteet ja kuuset jatkaa samaa jurottamistaan vuodesta toiseen. Sitkeä sissi silti kun viimesyksynäkin niitä kävi onkimassa ryönän alta ylös.
Ja on ja on todella lotrannut ja runsaasti ennen ja jälkeen myrkyn kaas.
Jotain on siinä hommassa mennyt pieleen. Me vain emme tiedä mitä, mutta se ei ole peruste muuttaa käsitystä asiasta, kun itse tietää, miten homma onnistuu. Veikkaan, että heinäntorjunta on ollut myöhässä tai sitten Jessen aikakäsitystä värittää suhtautuminen puulajivalintaan. En käsitä, miksi glyfosaatin suhteen suositellaan käyttöä loppukesän aikana. Juhannuksesta eteenpäin heinä tosiaan kätkee taimen, jolloin on aika torjua heinää. Kuukautta tai kahta myöhemmin tehtynä on hukattu suuri osa kasvukaudesta ja vaikka taimi ei heinäkuun lopussa-elokuussa enää pituutta kasvakaan, juuristossa tapahtuu ja se vaikuttaa seuraavan kesän kasvuun.
Itse olen laittanut palstalle kuvan täydennystaimesta, joka muutamassa vuodessa on noussut sankasta heinikosta yli ja jonka kasvu on alkanut kiihtyä varsin mallikelpoisesti.
Olen Glan kanssa täysin samaa mieltä heinäntorjunnan ajankohdasta. Heinäntorjunta vasta syksyllä on yksi metsänhoitoon liittyvistä hokemista, joka ei perustu oikeaan tietoon.
Pellonmetsityksen yhteydessä on usein maata muokattu kyntämällä kolmisiipisellä auralla määrävälein viillot. Sen jälkeen olisi syytä ajaa joko jyrällä tai paripyörien kanssa nuo kyntöpalkit tiiviiksi.Se ontelo palkkien välissä pitäisi saada puristettua tukkoon.
Istutus heti perään.
Glyfosaattia voi ruiskuttaa heti, kun uusi vuosikasvain on puutunut, eli Heinäkuun puolivälin paikkeilla. Tärkeintä on, että heinä ei ole vielä lopettanut kasvuaan.
Koko peltoa ei ole tarpeen ruiskuttaa.
Onko tuo sitten työläydessään jotenkin helpompaa kiertää taimelta taimelle myrkkypöntön kaas kuin raivurilla heinäämällä, ihmettelen vaan. Tämä mainitsemani peltoala on vanhaa suopohjaa josta aikanaan raivattu pelloksi. Ei siis tyypillistä Satakunnan savipeltoa. Muhevaa ja todella räjähtävää kasvua löytyy ja seassa vielä sellainen omituinen pensasmainen aika kovavartinen kukkakasvusto joka on myös erittäin kovalehtinen ja rehevä. Ja todella juurakkoinen. En lajia tunnista mutta annan teidän tunnistettavaksi kunhan se taas puolen kesän jälkipuolella alkaa olla täydessä tällissään. Sitä en kauheasti ole muualla nähnyt.
Odotan innolla harjavallan luontoiltaa.
Itselläni on pellonnmetsityksistä päällimmäisenä mielessä 2011 istutettu kuusikko. Usko loppui jo toisena kesänä siihen heinän poljentaan. Kyseessä oli kuitenkin erikoiskohde, joten touhua jatkettiin neljänä-viitenä kesänä. Tällä hetkellä taimikon keskipituus alkaa olla T2 -luokkaa.
Glyfosaatti on sikäli raivurilla heinäämistä helpompi tapa, että ensimmäisen käsittelyn jälkeen heinien lajisto muuttuu, jolloin taimet on helpompi löytää, vaikka heinä olisi päässyt liian pitkäksi. Näin siis, jos ruiskuttaa vain taimien kohdat. Lisäksi uusintakäsittelyn myötä homma vain helpottuu. Itse suojaan taimen ruiskutuksessa, jolloin ei puutumista tarvitse odotella.
Jättäisin sopivat uravälit ajettavalle ruohonleikkurille . Luulisin , että jäävä heinä kaatuisi/kallistuisi ajettujen urien suuntaan pois taimilta ja taas silloin tällöin koneella alas .
En tiedä mitä olen tehnyt väärin, mutta omat erittäin pahasti vesoittuneet peltoheittojen metsitykset ovat kakki onnistuneet ilman minkäänlaista heinäystarvetta. En tosin ole hätkähtänyt sitä, että muuta taimi sieltä täältä on jäänyt heinän alle. Niissä on riittävän tasaisesti se 1500-1600 kuusta kasvamassa ja ilman heinäystä. Kynttä en ole käyttänyt vaan mätästys on tehty kaivinkoneella. Kynnöstä niitä huonoja kokemuksia taitaa olla enemmänkin.
Glyfosaatissa on raivuriin verrattuna erona juuristokilpailun vähentyminen.
Peten linjoilla. Korkeat mättäät ovat ehdottomasti parhaat vanhoilla peltoheitoilla. Muuten menee työlääksi.
Aikoinaan pääsin metsittämään liki 15 hehtaaria peltoja suoraan viljelyn jäljiltä. Silloin oli helppoa tehdä traktorisuiskulla ”Vietnamit”, eli ennen istutusta kaikki pois!
Tuohon kepin päähän olisi hyvä liimata heijastintarra.
Tietysti yläpäähän.
Jos käyttää suojasuppiloa, voi heinän torjua jo alkukesästä. Toisessa kädessä kepin päässä ämpäri tai suppilo ja reppuruiskulla tuhautus, taikka suuttimen alla suojasuppilo, joka lasketaan taimen päälle.
Heinäkuulta eteenpäin voi käyttää ULVA-ruiskua, joka levittää mikropisaroita. Muutamalla litralla seosta, käsittelee ison alan.
Melkeen samalla vaivalla alue on aidattu ja koivut maassa.
Taimien suojausta käytän ruiskutuksissa.
Alueen aitaaminen ei ole oleellinen juttu. Aitaaminen tarvitsee tarkistuskäyntejä säännöllisesti monen vuoden ajan. Siihen käytetyllä ajalla raivaa tavallisen monta hehtaaria. Jesselle joskus laskin, että jos matka palstalle on vaikka 30 km/suunta ja 3 viikon välein puoli vuotta vuodessa 5 vuoden ajan käy aidat tarkistamassa + vaihtamassa akut, konkreettisia kustannuksiakin tulee 2400 kilometrin ajoista 40 centin kustannustasolla 960 €. Kuvion koosta riippuu, mikä on sen hehtaarikustannus ja pelkkiin matkoihin kuluvat viikon työtunnit voisi käyttää tuottavampaankin työhön.
suosittelen taimitassuja kokeilin niitä ja kuvassa pisimmissä on ollut käytössä ja boori lannos kertaalleen ruiskutettu
https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/pellonmetsitys-5-v-myohemmin/