Tässä oma tapa toteuttaa peitteistä metsänkasvatusta. Vanha pihapiirin läheinen laidunalue on epätasaisesti metsittynyt, lisäksi lumituhot tekivät tuhoaan 2010. Peitteisyys on toteutettu kuusen pottitaimien istutuksella aukkopaikkoihin, sekä alueen laidoilla myös mäntyjen läheisyyteen. Talvella 2020 tullaan alueelta poistamaan järeimpiä runkoja, niiden aukkopaikkoihin istutetaan männyn pottitaimia, heinän vuoksi taimitassujen kanssa. Kuvan kuuset on istutettu 90-luvun lopulla.
Aika realistinen tilanne. Nuo tuppaat kun harventaa, paljon ei jäljelle jääkään. Istutusta tarvitaan.
Kuvan kuuset kannattaa kyllä ensi talvena harventaa. Ovat jo olleet hyvän aikaa liian tiheässä juuriston kasvua ajatellen ja jo tuon kokoisia puita voi tuuli etenkin kosteassa ja pehmeässä maaperässä kaataa. Lisäksi mahdollinen laho leviää tehokkaasti juuriyhteyksien kautta.
Korjuu tehdään lumiaikaan, eikä paikka ole tuulialtis. Mutta, kuvion aukkopaikkoihin ei ole syntynyt luontaisesti yhtään taimia, ei edes kuusia. Eikä heinäkään ole ongelma. Tämä on julman todellinen tulevaisuus monella jatkuvan kasvatuksen kuviolla, lopulta on pakko siirtyä keinollisesti riittävään peitteisyyteen.
Tuon yhden kuvan varassa ei voi ihan lopullista mielipidettä sanoa, mutta jos koko alue on tuollaista, niin : Poskelleen on mennyt!
Menetelmä huomioiden onnistuminen on ihan ok. Se vain pitää hyväksyä, että täydentämiselle on tarvetta. Onko tällainen menetelmä ok, onkin eri keskustelun aihe.
Tätä aluetta on pidetty maisema- ja tuuliolosuhteiden tasauksen vuoksi peitteellisenä. Kuviolle laidunnuksen jälkeen 70luvulla syntyneet oksikkaat susipuumännyt poistettiin 84. Sen jälkeen tehtiin ensiharvennus n.90 ja susipuiden aukkoihin ja alueen laidoille istutettiin nuo kuuset. Kakkosharvennus 2000. 2010 iski lumituhot, joista syntyi aukkoja, samalla poistettiin ylijäreyttä lähestyneitä kuusia, jolloin syntyi pienaukkoja (halk. 30m). Mihinkään näistä aukoista ei ole syntynyt luonnontaimia, ei edes siihen jonka 5v sitten laikutin. Nyt vuoden päästä poistetaan seuraavat ylijäreyttä lähestyvät rungot ja sen jälkeen kaikki aukkopaikat istutetaan männyllä, jolle tuo kuvio sopii paremmin.
Tämän kuvan laitoin siksi näkyville, että jatkuva kasvatus tosiasiassa vaatii ENEMMÄN työtä kuin perinteinen, lisäksi korjuu on ihan oikeasti näpertelyä.