60 vuotta sitten pähkäiltiin ,kauanko pahkakoivu mahtaa pysyä pystyssä. Ukkonen tai pakkanen oli jo tuolloin vaurioittanut runkoa. Puu on edelleen tanakasti pystyssä ja pahkakin on turvonnut viimenäkemästä.
60 vuotta sitten pähkäiltiin ,kauanko pahkakoivu mahtaa pysyä pystyssä. Ukkonen tai pakkanen oli jo tuolloin vaurioittanut runkoa. Puu on edelleen tanakasti pystyssä ja pahkakin on turvonnut viimenäkemästä.
Luonto
Liittyykö toinen kuva aiheeseen?
Liittyy. Kuvassa puun latvus.
Myös pahkan ympäristö on oma tarinansa. Uudistin vuonna 1982 jatkuvan kasvatuksen finaaliin päätyneen kuvion ,jossa kasvoi harvakseltaan pitkä-ja paksuoksaisia kuitupuuksi kelpaavia kuusia ja väleissä sankka heinikko. Kaikki sileäksi ,äestys ja avojuurikuuset vakoon. Istuttaminen tapahtui luonnollisesti sen ajan aikatauluilla. Hakkuutähteiden annettiin ”tekeytyä” pari vuotta ennen istuttamista. No… siitä tykkäsivät heinät ja vadelmat ja verhopuustoksi siihen aikaan markkinoidut lepät.
Istutuksia paikkailtiin ja nykyisen tiedon perusteella tarpeettomat verhoouut poistettiin aikanaan . Ainakin kymmenen vuotta menetettiin aikajanalla kasvussa ,jos verrataan toimintaan nykysuositusten mukaan. Komea kuusikko tosin paikalle on kehittynyt vähän hitaammallakin aikataululla. Jos olisi pidättäydytty jk-ssa ,kuvassa kasvaisi vain tuo pahkakoivu ,heinä ja harveneva joukko järeää kuusikuitua.
Oliko Benelli 828U:lle ammuttavaa?
Tällä kertaa mittatikkuna 28″:n putkilla. Riistaa oli ja lintuja enemmän ,kun vuosiin. Tosin kuvan vehjettä on käytetty säästeliäästi metsällä. Patruunoita on kulunut viisinumeroinen luku kiekkojen tavoitteluun. Riistaan kohdistuneet sopivat kahden käden sormiin. Kevyt kantaa metsällä ja laukaukset lähtevät lähes huomaamatta hyvän rekyylin vaimennuksen ansiosta. Käypäinen peli vanhalle miehelle.
Alkaa olla tuollainen pahka jo jonkinlainen luonnonmuistomerkki
”23 §
Luonnonmuistomerkit
Puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella, voidaan määrätä rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi.”
Hieno erikoisuus kokonsa puolesta.
Mulla on tuon kokoisesta pahkasta tehty pöytä, tehty varmaan joskus 1960-luvulla. Harvinaisia.
Olisihan tuossa ollyt tarjolla toinenkin vaihtoehto. Rungosta puolen vuoden polttopuut ja pahka nikkarille työstettäväksi. Tätä jopa muutamat suosittelivatkin ja varoittelivat ,että pahka varastetaan. Eipä ole varkaita näkynyt ,kun sijainti ei ole yleisessä tiedossa. Kuriositeettina on vielä todettava ,että laskin eräänä talvena latvuksessa ruokailemassa 48 teertä.
Kokemuksesta voin sanoa, että tällaisen tiedossa olevan luonnonmuistomerkin laittaminen päreiksi harmittaa jälkikäteen. Aika valju on joku tusina pahkapöytä verrattuna tuollaisen kohtaamiseen metsäretkellä. Monesti kaipaa niitä jättikuusia ja haapoja, jotka ajattelematon korjuufirma pisti pöllipinoon vaivoja säästelemättä.
Suorittavan pahka melkein pärjää kooltaan sille jonka kuvasin muutama vuosi sitten omalta hakkuulta ja kuva on täälläkin näytillä käynyt. Moto oli vetänyt pahkan yläpuolelta poikki ja nyt se on kaikkien ihailtavana metsätieni vieressä ojan penkassa. Ei ole viety vaikka aika helppoa se olisi ollut. Onneksi. Nyt se varmaan alkaa pikkuhiljaa pehmetä. Hieno sienialusta, syksyisin aivan täynnä koivun kantosientä.
Mikset jees vie pahkaa työstettäväksi paikalliselle nikkarille?