Perkasin kaiken lehtipuun pois taimikosta. Jonkin verran männyissä on hirven puremia mutta latvat ovat säästyneet. Haavat ja pihlajat ovat maistuneet parhaiten. Saa nähdä siirtyvätkö nyt sitten mäntyjä syömään kun herkut on poistettu.
Perkasin kaiken lehtipuun pois taimikosta. Jonkin verran männyissä on hirven puremia mutta latvat ovat säästyneet. Haavat ja pihlajat ovat maistuneet parhaiten. Saa nähdä siirtyvätkö nyt sitten mäntyjä syömään kun herkut on poistettu.
Metsänhoito
Kyllähän tuo aika ihanteelliselta hirvien ruokapöydältä vaikuttaa. Taimet ei ole kovin vahvoina lähteneet kasvuun joten hentoina maistuvat erinomaisesti. Ja kun se lehtipuu tulee sieltä kuitenkin jos ei joka vuosi ole sitä sieltä pinseteillä nyppimässä. Hirvi saa siitä monipuolisuutta eli salaatin samaan syssyyn. En ainakaan kovin ruusuista tulevaisuutta veikkaile.
Eivät ainakaan meillä päin tule. Kevätkesästä käyvät aikanan riipimässä uusista koivun vesoista tuoreita lentiä.
Hienon näköinen alku. Miten on uudistettu?
Missä ollaan? Osassa Suomea peurakanta on 10-20 kertainen hirviin verrattuna.
Herkkujen (salaattipöydän) poisto on nimenomaan varminta tuossa ehkäistä mäntyjen tuho.
Levitä tricoa taimiin,antaa aika hyvän suojan.
Ei ole varmuutta uudistustavasta kun on ostopalsta. Veikkaan istutusta kun on niin tasaiset välit. Selkeitä mättäitä ei kyllä ole. Seassa pienempiä taimia jotka syntyneet varmaan luontaisesti. Etelä-Savossa ollaan. Montaa vuotta ei tarvitsisi enää kasvua niin pahin olisi takanapäin.
Perkaus oli pakko tehdä, oli hirviä tai ei koska mäntyjen latvat olivat jo jääneet koivujen alle. Piiskapuita oli runsaasti.
Ei ole alueella pahaa hirviongelmaa, kun istutustaimet ovat noin hyvin selvinneet, täällä lounaassa ei olisi mitään jäljellä.
Itse olisin tehnyt perkauksen jo keväällä, jos mahdollista. Männyt olisivat saaneet aurinkoa kesän aikana ja neulasiin olisi muodostunut niitä terpeenejä, hartseja, jotka eivät hirvelle maistu. Nyt ne ovat olleet osin varjossa kesän ja ovat maukkaampia hirvien suussa.
Uskon että säilyvät hyvin. Oikea toimenpide jolla ainakin on mahdollista vähentää vahinkoja.
Tuo männyntaimien jääminen varjoon hetkeksikin kohottaa vahinkoriskiä tiheämmän hirvikannan alueella. Lehtipuuta ei kannata laskea dominomaan missään vaiheessa. Ostopalstojen tilanteelle ei toki voi mitään.
Taimikko saattaa selvitä vahingoitta , jos niitä ei ole ilmennyt tähänkään mennessä. Triko varmistaa asian.
Raivausen ajoittamisen vaikutusta kannattaisi tutkia tarkemmin. Olen nähnyt vuosien varrella samaan aikaan raivattuja eri-ikäisiä taimikoita , joissa vanhemmat taimikot ovat saaneet hirvet vieraakseen , mutta vieressä kasvaneessa nuoremmassa taimikossa ei vieras ole viihtynyt.
Vastaavasti taimikon jättäminen risukkoiseksi ja tiheäksi karsiintumisen edistämiseksi on johtanut hirvituhoihin , mutta samaan aikaan puhtaaksi raivattu osio on säilynyt koskemattomana, Peitteiselle palstalle näin omin silmin hirviperheen tunkeutuvan keltaisesta muovinauhasta piittaamatta. Kyseessä oli 1990-luvun loppupuolella hakkamani usean hehtaarin avohakkuukuvio , jonka myöhempää kehitystä olen tiiviisti seurannut.
Suorittavan kommentista voi suoraan siis päätellä että viis puutavaran laadusta kunhan sitä ei vain hirvi ole vioittanut. On aivan luontaista hyvän sahatavaran kasvatusta tiheäkasvatus että alaoksat karsiintuu ja sitä laatutyveä saadaan. Tuohon sapluunaan ei vain sovi ylitiheä hirvikanta. Mutta odotamme aikaa jolloin tämäkin valkenee jopa metsiämme hirvien kasvatukseen vuokraaville tahoille.
Jos se Jessen ”tiheä kasvatus” perustuu siihen, että mäntyjen päällä kasvavat koivut hidastavat niiden kasvua, niin kasvu varmasti hidastuu. Laadusta ei sen sijaan ole takeita. Taitaa tulla useinkin lenkoja.
Reikäperkausta suositan aika monelle näitä mutkia pelkäävälle.
Reikäperkaus on omiin housuihin pissaamista. Lämmittää alussa vähän ,mutta kyyti on lopuksi kylmää. Varhaisperkaus aina hyvissä ajoin ja kylmästi kaikki ylimääräinen nurin.
Niinhän sitä sanotaan. On sitä toisellatapaakin saatu aivan komeaa nuorta metsää aikaan.
Joskus kokeilin reikäperkausta. Parin vuoden kuluttua piti tulla uudelleen paikalle. Ne jätetyt lehtipuut aivan villiintyivät. Ei koskaan enää.
Kun ostin Pohjois-Satakunnasta palstan silloinen paikallinen mhy-toimari päätteli palstaa kierrellessämme yhden pienen mäntytaimikon reunalla että heti raivaus ja kaikki lehtipuu pois. Siitä alkaa olla aikaa kymmenkunta vuotta eikä niitä ole vieläkään poistettu. En ole nähnyt tarpeelliseksi. Päinvastoin. Nyt alueella alkaa olla harvennustarvetta mutta ei vielä kiire silläkään. Kaikki ovat mahtuneet kasvamaan ja mäntymetsä on täysin kattava koivujen pienestä ylipituudesta huolimatta.
Näin ohjeistaa maa-ja metsästystalousministeriö:
”Taimikon aukkoisuus voi lisätä hirvivahinkoriskiä, joten aukkoihin kannattaa jättää lehtipuuta. Lehtipuun määrää voidaan kasvattaa suosimalla reikäperkausta, jolloin poistetaan vain taimia välittömästi haittaava lehtipuusto. Samalla säästytään ylimääräiseltä raivaamiselta, mikä vähentää varhaisperkauksen kustannuksia.
Männyn kanssa kilpaileva lehtipuusto on tärkeää poistaa, koska se lisää hirvivahinko-riskin todennäköisyyttä. Mäntyä pidemmät tai lähellä kasvavat lehtipuut paitsi lisäävät mäntyjen maistuvuutta (neulasissa vähemmän haitta-aineita) myös hidastavat niiden kasvua. Tarpeetonta raivaamista tulee kuitenkin välttää, jottei vähennetä turhaan hirvien ravintoresurssia.”
Raivaamatta jätetty vesakko on hyvin nopeasti hirvien kannalta käyttökelvotonta , kun vihreä osuus karkaa korkeuksiin. Siinä vaiheessa alkaa varjostus tehdä tehtävänsä ja mäntykin maistua. Paras keino vahinkojen minimoimiseksi onkin pitää huolta siitä , että lehtipuuvesakko ei kasva missään vaiheessa kahta metriä korkeammaksi eikä mäntyjen latvuksien edelle. Varhaisperkauksen yhteydessä joka tapauksessa kaikki lehtipuu nutulleen. Jo seuraavana vuotena alkaa syötävää olla sopivalla korkeudella kantovesojen muodossa.
No nyt ymmärrän suorittavan huolen perkaamattomuudesta. Kun se lehtipuu karkaa hirviltä niin voi,voi, eipä ole taaskaan tuplavasoja tulossa lahdattavaksi. Mitäs väliä jos siellä kantovesoja mutustellessa menee kasvatuspuutkin samaan syssyyn. Ei se ole hirvestäjiltä pois.
On se kumma, kun kaikki on hirvien syytä. Kun luovuin reikäperkauksesta, niin syynä oli yksinomaan se, että homma on kertakaikkiaan typerää.
Varhaisperatessa on hyvin yksinkertainen tosiasia. Kun perkaat taimet pieninä, niin havupuu saa hyvän kasvun ja pitää sen jälkeen lehtipuun kasvun aisoissa. Siis ihan yksinkertainen biologinen fakta, jonka avulla saa metsän kasvamaan hyvin ja välttyy turhalta työltä
Timpan hiilen ymmärrän mutta entäpä jos ajateltaisiin sinne eteenpäin aina enskaan asti. Enskassa nämä reikäperatut koivut ovatkin järeintä ja litroja tuovaa ja helposti harvennettavaa (jopa kuten näemme suorittavallekkin) joten oletan hyvin helposti koivun antavan kuituna ainakin puolet lisää ensiharvennuksella. Josta voisi olettaa jopa tarvettakin tulevan lähivuosina jos tuonti alkaa takuta.
Onkohan Jesse nähnyt koskaan kunnolla ja ajallaan hoidettua taimikkoa, puhumattakaan ensiharvennuspalstasta ,joka näin menetellen on saatu aikaan?
Minä olen nähnyt kohtuullisen paljon molempia -hyviä ja huonoja-ja voin sanoa ihan suoraan Jessen olevan täysin kujalla ajatustensa kanssa. Sitten totuuden valjettua kipaisee pensaaseen piiloon ja syyttää huonosta tuloksesta hirviä ja huonoa motokuskia. Jotain osaamisen tasosta kertoo sekin ,että kaupittelee tilavuudeltaan täysin keskenkasvuisia puita myyntiin. Kun puille ei ole ollut riittävästi tilaa , on kasvu jäänyt vaatimattomaksi.
Jyrki Ketolan toteamat metsänomistajien virheelliset käytännöt ja uskomukset tuntuvat kasaantuvan Jees-miehen toimintatapoihin lähes sataprosenttisesti.
Voihan voi, on aivan talous edellä metsää tehty ja sillä loistavasti eletty ja pärjätty. Yhtään neuvoa en tähän päivään mennessä ole motokuskeilta puuston kasvatukseen tarvinnut ja aivan tehoilla on rahaa metsästä otettu. En ole myöskään koskaan kaupitellut litratilavuudeltaan keskeneräistä metsää vaan joku on halunnut ostaa sellaista kylkiäisenä minun kauppaamalleni. Ja se sattui olemaan Metsä-Groupin ostaja. Mitäs minä sitä kieltämään. Aina aikaisin harvennettu pääsee nopeammin järeytymään. Nuorin on ollut jopa viisitoistavuotista jonka totesimme yksissätuumin ostajan kanssa tarpeelliseksi hakkuuksi. Koivua suurin osa.
Mitä tulee jonkun kolumnistin ajatuksiin en aivan ole vaivautunut niitä lukemaan. Muistaisin kyseisestä kuitenkin aivan tavanomaisen mhy-myötäilijän löytäneeni sen vähä mitä olen lukenut. Joka lienee aika ymmärrettävää kun on MTK:n julkaisu tämäkin.