Kesäkorjuu kokeiluun valittiin 3,4 ha.n myöhempi harvennus. Kuvion on harvennettu ja uudisojitettu 90:tä luvun alussa.
Ekokuussa korjuu onnistui ongelmitta, kuvion poistuma oli 60 m3 / ha, koneet oli leveillä ns. kaivuriteloilla varustetut koneet !
Kesäkorjuun eduksi voidaan laskea myös ainespuun tarkka talteen otto kannolta
Minusta on tullu kesäkorjuun kannattaja, toki ihan kaikista vetelimmät paikat talvella, muille kuiva kesä on oikein hyvä aika harvennuksille..
Kuvassa näkyy myös kesäkorjuun riski. Juurennista on kuoriutunut esiin altistuen juurikäävälle.
Leveätelaisen keskiraskaan ajokoneen eduksi ja ihanteelliseksi korjuualustaksi voi laskea vielä puustoiset rämeet. Turvemaat on tasamaita, jossa telasto ei puhkaise havutusta ja puiden juuristoa. Turve ei pääse telan läpi vaan tiivistyy ja painaa latvusmassoja uralle.
Yrittäjän näkökulmasta kesätelaston hankinta on lisätä vuotuista käyttöastetta koneille ja tarjota kuljetajille tasaisempi työllisyys. Usein kantavat telat ostetaan lisävarusteena, mutta telalisä pitäisi pystyä kuolettamaan koneen käyttöaikana, telaparin hankintahinta on noin 12000-15000 euroa.
Oikealla pari isompaa kuusta. Jos niiden juuri ajouralle paistaa vioittuneena kuin kuvan etulaidassa, niin kannattaa poistaa kuuset. Lahosieni tulee varmasti ja alkaa saastuttaa maapohjaa.
Hyvä Apli, että olet huomannut kesäkorjuun lisääntyvät korjuumahdollisuudet. Kuvasta ei aivan selkeästi saa esille havumaton kantavuutta käytännössä, tälläkin työmaalla havumatto oli muhkean näköinen ennen läikuljetuksen aloitusta.
Oksa-ja latvamassaa syntyi tälläkin 60 m3 poistumalla riittävästi turvaamaan reunapuiden juuristoa kun se pääsääntöisesti puidaan uralle.
Panu ja Kurki, Puunkorjuussa harvennuksilla on aina riski mihin vuoden aikaan puukorjataan harvennuksilta. Pohjaveden ollessa alhaalla korjuun jälkikin on kuvan kaltaista.
Korjuun tapahtuessa vetiseen alkavantalven aikaan aina syntyy juontourille painanteita joihin vesi kasaantuu ja uran kantavuus alkaa pettää, siellä on sitten ne piilovauriot juuristolle, jotka ei näy eikä erota vetisestä mutalikosta.
Kakkoskuvan juurenniska lienee syntyneen todella lyhyen kannon takia, kun tyvi on ollut juurenniskata kiinni, vaikka se on jo sahattu muuten poikki. Tela ei ole välttämättä tuota juurta rouhaissut.
Kesäkorjuussa pitää olla myös paljastuvien puupintojen suojaus juurikääpäsienitartunnalta olla kunnossa. Kun tehdään hakkuu, niin ei oikein riitä, jos n. puolet kannon pinta-alasta on ruiskutettu hakkuun yhteydessä suoja-aineella. (Ei koske kuvan tilannetta) . Semmoistakin on ollut liikkeellä, että ehkä koetetaan säästää kuluissa ja ruiskautetaan vain läntti keskelle kantoa ja reunat jää suojaamatta. Ei aina mene niin että reunaosa ehtii kuivua , ehkä sillä perusteella ainetta säästellään .
”..Tela ei ole välttämättä tuota juurta rouhaissut…” eikä olekkaan, vaan kaatosahauksessa koura ei sentään haista että terä on juuren kohdalla alhaalla. Eli rungon läpisahauksen jälkeen terä on palannut koteloon ja kuski on pyyhkäissyt rungon nurin juuren suuntaan.
Mehtäukolta taas asiantunteva lausunto kaatosahaukseen. Täällä runsaslumisilla alueilla näkee paljon ylipitkiä kantoja talvikorjuussa, varsinkin silloin kun haetaan maksimipuomilla niitä viimeisiä runkoja urienvälistä, kesäharvennuksilla kanto-ongelmaa ei kivettömillä mailla synny.
Nykyaikainen korjuukalusto pitäisi nähdä metsänomistajan kannalta, mahdollisuutena hoitaa kaikenlaisia metsiä. Oikea-aikaisella korjuuajankohdalla on merkitystä, ja huonommassa suhdanteessa kannattaisi lisätä kasvatushakkuita, jotta parempien aikojen koittaessa metsästä saatava puusto olisi arvopuuta.
Lisävaruste ratkaisuilla saatava hyöty parantaa kaikkien metsäalalla toimivien osapuolien mahdollisuuksia olla kilpailukykyisempiä !
<<<Panu ja Kurki, Puunkorjuussa harvennuksilla on aina riski mihin vuoden aikaan puukorjataan harvennuksilta. <<<
Riski on, mutta juuriviottuneita kuusia ei pidä jättää lahosienten armoille ja saatuttamaan maapohjaa. Minulla elokuun hakkuun tarkastuksen jälkeen löytyi 50 tukkipuuta, joidenka juuret olivat vauriotuneet ajouran vierestä ja nyt hakkaaja joutuuu tuomaan koneet kuukauden jälkeen takaisin ja parsimaan hakkujälkeä. Kysymys on n. 30m m3 hakkuusta.
Kyllä hakkaajallakin pitäisi olla intressi ehdottaa vioittuneiden puiden poistoa silloin kuin koneet vielä ovat palstalla eikä poistua luikkien paikalta.
Maapohja kesti hyvin eikä painumia tullut.
On myös kyse hakkuun valvonnasta, suosittelen sitä isännän itsensä tehtäväksi niin ei tarvitse tuoda koneita toista kertaa paikalle, jos sen tekee joku muu tai ei kukaan niin näin käy helposti kuten Kurki tuossa kertoi..
Koneketjun ylimääräinen käynti kustantaa 400-500€. Lieneekö mennyt yrittäjän piikkiin?
Vauriot voivat syntyä lähikuljetuksen yhteydessä ,jolloin moto on jo seuraavalla työmaalla. Kannattaa siis tehdä reilut urat ,että turhilta käynneiltä vältytään. Tätä valitettavan moni metsänomistaja ei ymmärrä vaatiessaan kapeita ajouria. Tappiota syntyy lopulta kaikille ,kun yritetään tehdä töitä liian ahtaissa olosuhteissa.
Oliko kuitenkin pienempi revohka ruiskutella niille katkenneille juurille ureliuos?
Iso hyölä hilata ketju uudelleen tuollaisen takia!
Sopiva uran leveys riippuu kuten tunnettua mm. korjuuolosuhteista, leimikolle pystyyn jäävistä puulajeista, kuskien ammattitaidosta ja koneiden koosta.
N. 30 vuotta sitten harvennetun leimikon erään osan miltei kaikki kuuset oli saaneet tyvilahon. Pehmyt maaperä eikä ollut talvikorjuuleimikko. Saman leimikon kovilla mailla ei ollut tyvilahoja kuusia.
30 vuotta sitten ajokoneissa oli vielä kapeita renkaita ,jotka upposivat maahan kuin sirkkeli puuhun. Silloin tehtiin myös aivan liian kapeat urat tarpeeseen nähden ja nyt ihmetellään lahoa. Ura piti olla niin kapea ,että kone vaivoin mahtui puiden välistä. Urakapeuksia vahdittiin haukan lailla. Nyt on onneksi järki voittanut ja ammattitaitoinen porukka tekee leveydeltään riittävät urat. Kannot eivät huutele perään . Kolhitut ja vaurioituneet puut sitävastoin suorastaan kirkuvat .
Telat oli niissäkin sen ajan koneissa ja uran leveydet normaalit. Jos maaperä ei vaan kestä painavia koneita, niin kuusen juuret siinä kärsii . Tyvilaho leviää n. 20 cm/v tartunnan jälkeen juuristossa ja puiden tyvissä. 30 vuodessa ehtii huonossa tapauksessa levitä pitkälle kuten oli käynyt ko tapauksessa turvemaalla.
Jostain syystä kuitenkin viimevuosina on harvennushakkuiden tarkastuksissa tullut entistä enemmän hylsyjä kuin aikasemmin. Muitakin syitä on kuin huonosti
suunnitellut ajourat . Yleinen syy on liian harvaksi hakkuu.
Aiemmin luultiin että tyvilaho ei leviä turvemaalla niin halukkaasti. Ehkäpä kasvupaikan muuttuessa ojikosta muuttuman kautta turvekankaaksi tämäkin asia muuttuu niin, että kääpäriski on lähes yhtä suuri kuin kivennäismailla?
Tuo tyvilaho kuusikko ( pääosin oli kuusikkoa, mäntyjä jonkin verran) on oikeastaan soistunutta kangasta (ei ojitettua) . Mutta eroa sillä ei juuri ole muuttuman/turvekankaan kanssa päällisin puolin tarkasteltuna . Suht. ohut turvekerros , siinä eroaa paksuturpeisesta.
Mutta turvekankaan kuusiin voisi tulla myös juurilahoa koska vanhoilla turvekankailla loppuu CO2:n haihtuminenkin jossain vaiheessa. Happamuuteen se lahoherkkyys ehkä liittynee , jos kerran turvemailla ei ole yhtä paljon haittana.
Niin….harvaksi menee ,kun harvennus on ensimmäinen hoitotapahtuma nuoressa riukuuntuneessa metsässä. Kun ei ole riittävästi elinkelpoisia puita jätettäväksi on lopputulos harvahko. Latvattomia ja juurettomia riukuja on ihan turha jättää joukkoon huojumaan.
Muistutan vielä ,että suositustiheydet pätevät vain hoidettuihin metsiin. Hoitamattomissa voi harvennuksen lopputulos olla mitä tahaansa.
Tämä vain vaatimattomalla 40 vuoden kokemuksella harvennushommista…
Voi sen harvennuksen tehdä niinkin, että tyhjään aukkoon jätetään aina jokin puu pystyyn, jos on vain mahdollista. Semmosen opin sain joskus 30 v sitten itse kokeneemmalta tieteenharjoittajalta. Alikasvoskuusi sitten jos muuta ei ole , niitä ei kannata raivata kaikkia pois ennen harvennusta. Taimikonhoitorästejäkin on tosin nykyään enemmän kuin ennen joten harvennusmetsät voi olla keskimäärin huonompia myös.
Tarkoitin riukuuntuneita koivuja ja mäntyjä, joilla ei ole tulevaisuutta. Metsä voi ennen hakkuuta ja raivausta näyttää hyvinkin sakealta ,mutta monesti jo raivauksen jälkeen ollaan tiheyden suhteen alarajoilla.
Kun hakkuupäätös ja kauppa on tehty, pitää palstalta ottaa vähän puutakin. Jos rungot olisivat saaneet kehittyä normaalisti ,olisi otettavaakin jätettävästä puhumattakaan.
Normaalioksaisesta metsästä lähtee hakkuutähteitäkin riittävästi juurenniskojen katteeksi. Riukuuntuneesta ei edes nimeksi.
Jos koneella ajetaan pelkästään harvennuksia, voi kantavuutta hakea renkaan sisäpiolelle levenevällä telalla, takatelan leveys silloin max. 1,1 metriä. Nykyiset koneiden leveydet vaihtalee 2,8-3,2 m välillä. Harvennushakkuulla ajouran suositukset on kivennäismailla 4,5 ja turvemailla 5,0 metriä.
Esimerkkinä se 60 m3 hehtaaripoistuma tuo uralle muhkean patjan oksia ja latvuksia. Sen maton päällä kone pysyi maanpinnan tasalla painumatta turvekerrokseen, kuva.
Metsäkoneiden uudet telastot on tämän vuosikymmenen kehityksen tulos, näitä vastaavia uudistuksia on tullut 80: tä luvulta alkaen, kehityksessä on kyllä menty välillä taaksekin päin.
Ps. jos on tilaisuutta käydä esim. metkossa tai vastaavassa työnäytöksessä. Itse nähtynä alkaa uskomaan paremmin kesäaikaiseen puunkorjuun kalustoon.
Ajokoneessa oli ylileveät telat viime kevättalven ylispuuharv.hakkuusavotalla. Pienillä uravaurioilla selvittiin, vain joissain mutkissa oli pinta särkynyt vähän ja maa painunut .
Tuosta aiemman kommentin soistuneesta kuviosta vielä ; turvetta ja sammalta oli n. 25 cm paksuudelta ja alla savikko. Oli jäänyt hankalin kohta harventamatta, ( vain urat hakattu ja puut ajettu) ilm. koska ajokone oli tehnyt yhdelle uralle jo melko syviä urapainumia. Moton kesti kyllä ajella sammalikon päällä mutta useamman kerran ajokoneella ei olisi kestänyt. On siis talvikorjuukohde. Puhe olikin leimikontekovaiheessa, että ei hakata jos ei kanna kesäkelillä.
Vastuullinen puunostaja ja alueurakoitsija toimiikin juuri näin. Jos harvennettava alue on jo 10:n hehtaaria ja yli, silloin on kannattavaa käydä varsinainen talviosa korjaamassa talvella.
Kaivuritelan ominaisuuksia: Kaivuritela- tai umpitelan ominaisuus perustuu telalappujen tasaisuuteen ja leveyteen sekä lappujen etäisyyteen toisistaan. Telamatto rakennetaan lyhyillä sivulenkeillä, ja sen ansiosta telasto tiivistää kokoojauraa, varsitietä ja laania siellä liikuttaissa, silloin kun kokoojaura ja laaninpaikka on suunniteltu oikein.