Oja jonka kaivoin, oli aikaisemmin kaivettu traktorikaivurilla 1960- luvun puolivälissä. Ojan pituus on 500 metriä. Oja oli nyt koko matkalta aivan tukossa, niinkuin kuvassa 2 näkyy. Jos kaivurilla olisi nyt kaivattanut, niin ensin olisi pitänyt kaataa satoja tukkipuita ojalinjan varresta että kone olisi mahtunut. Niinpä ryhdyin kaivamaan lapiolla kuntoilun vuoksi. Apuna oli moottorisaha jolla sahasin ojan reunat auki. Kaivoin päivässä n.4 tuntia, jona aikana tuli valmista ojaa keskimäärin 20 metriä.
Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi olen kolmena kesänä lapiolla puhdistanut pienempien ojien pohjat, jotka on kaivettu traktorikaivurilla 1970 – 1990 luvuilla. Näitä ojia olen puhdistanut yhteensä 3500 metriä. Tallaisia ojia puhdistaa neljään tuntiin n. 100 metriä. Samalla olen tehnyt ojiin muovisista rumpuputkista kaikkiaan 15 rumpua. Voin sanoa, että kun sopivasti kaivelee, niin selkä pysyy kunnossa. On ollut hyvä vastapaino varsinaiselle istumatyölle.
Hyvä suoritus.Noissa umpeenkasvaneissa ojissa monasti juurakot pahin vastus.Olen ensiapua antanut joskus kuokalla koukkimalla,ei sekään mitään kevyttä selkävikaisen hommaa ole
Hitto, vedit rumpujen teossakin ohi. Yhtenä kesänä kaivoin kolmetoista iltalenkeilläni. Lapio oli siellä ja aina jätin likomärän paidan jonkun kepin nokkaan tai puun oksalle kuivumaan. Se toimi samalla hirvikarkottimena haavikkotaimikosta. Jossain vaiheessa syssymällä alkoi kotiväki kummastella missä minun paitani on. Kun sitten keräilin takaisin ja meinasin laittaa uudesti käyttöön ei käynytkään. Jokainen meni pesukoneen kautta vaikka oli kaikki sateet metässä lionnu. Puhtaita kuin mikä. Rumpuputken vein aina erikseen vartoilemaan että haastetta oli aina näkösällä. Kivet ja kannot ja juuret tuli tutuiksi mutta aina vain muutamassa ehtoossa yksi kuntoon.
Mrillä oli kotona kahdenlaisia suo ojan kaivamislapioita. Molemmissa malleissa apuponsi ja toinen malli oli lähes viljalapion kokoinen reikälapio, jossa reunat ja toinen malli oli pitkäteräinen ja tasakärkinen, jolla sai siistit ojanluiskat.
Tuollaisessa hommassa oli käytössä pitlä terä, jossa kahva poikittain, sillä sai leikattua sammaleet luiskista siististi.
Kyllä tuo vaatii hyvää kuntoa ja sisua, sekä aikaa.
Tuossa olisi ollut siisti peli se Laimetin yksitelakaivuri huolellisen kuljettajan käsissä.
Ojassa on runsas veden virtaus, vesi ei seiso vaikka kuvasta saa sellaisen käsityksen. Kuvassa 2 näkyy paremmin miten vettä tuli runsaasti kokoajan kaivamisen aikana kaivettuun ojaan.
Suuren virtaavan vesimäärän vuoksi piti ojan pohja kaivaa normaalia leveämmäksi. Virtaavan veden pinta on nyt kaivamisen jälkeen yli metrin syvyydessä maan pinnan tasosta.
Laulun sanoja lainatakseni: Onko järkee vai ei…..
Hyvää kuntoliikuntaa ja jälkikin kuvassa ensiluokkaista.Myös luontoystävällinen saastuttamaton ,myös hiljainen ja hikinen.
Ihan mielenkiinnosta, kuinka monta metriä päivässä syntyy ojaa tällä tavalla?
Oja jonka kaivoin, oli aikaisemmin kaivettu traktorikaivurilla 1960- luvun puolivälissä. Ojan pituus on 500 metriä. Oja oli nyt koko matkalta aivan tukossa, niinkuin kuvassa 2 näkyy. Jos kaivurilla olisi nyt kaivattanut, niin ensin olisi pitänyt kaataa satoja tukkipuita ojalinjan varresta että kone olisi mahtunut. Niinpä ryhdyin kaivamaan lapiolla kuntoilun vuoksi. Apuna oli moottorisaha jolla sahasin ojan reunat auki. Kaivoin päivässä n.4 tuntia, jona aikana tuli valmista ojaa keskimäärin 20 metriä.
Ny on löytyny mies eikä mikään puolukanpoimija. Hattua nostan koska omakohtaisesti tiedän että ottaa poweria.
Olisinkin ollut valmis eppäilemään, että kyseessä on ojan perkaus.
Halvatun kova suoritus, ei onnistuisi meikäläiseltä.
Todella kova suoritus. Ei tartte lähtä kuntosalille
Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi olen kolmena kesänä lapiolla puhdistanut pienempien ojien pohjat, jotka on kaivettu traktorikaivurilla 1970 – 1990 luvuilla. Näitä ojia olen puhdistanut yhteensä 3500 metriä. Tallaisia ojia puhdistaa neljään tuntiin n. 100 metriä. Samalla olen tehnyt ojiin muovisista rumpuputkista kaikkiaan 15 rumpua. Voin sanoa, että kun sopivasti kaivelee, niin selkä pysyy kunnossa. On ollut hyvä vastapaino varsinaiselle istumatyölle.
Hyvä suoritus.Noissa umpeenkasvaneissa ojissa monasti juurakot pahin vastus.Olen ensiapua antanut joskus kuokalla koukkimalla,ei sekään mitään kevyttä selkävikaisen hommaa ole
Väliponsi lapioon voisi helpottaa kaivamista.
Sellainen oli kaikilla lapiokaivajilla lapiossa täällä ennen vanhaan, niin minullakin nyt.
Hitto, vedit rumpujen teossakin ohi. Yhtenä kesänä kaivoin kolmetoista iltalenkeilläni. Lapio oli siellä ja aina jätin likomärän paidan jonkun kepin nokkaan tai puun oksalle kuivumaan. Se toimi samalla hirvikarkottimena haavikkotaimikosta. Jossain vaiheessa syssymällä alkoi kotiväki kummastella missä minun paitani on. Kun sitten keräilin takaisin ja meinasin laittaa uudesti käyttöön ei käynytkään. Jokainen meni pesukoneen kautta vaikka oli kaikki sateet metässä lionnu. Puhtaita kuin mikä. Rumpuputken vein aina erikseen vartoilemaan että haastetta oli aina näkösällä. Kivet ja kannot ja juuret tuli tutuiksi mutta aina vain muutamassa ehtoossa yksi kuntoon.
Tasaista on, kun vesi seisoo.
Mrillä oli kotona kahdenlaisia suo ojan kaivamislapioita. Molemmissa malleissa apuponsi ja toinen malli oli lähes viljalapion kokoinen reikälapio, jossa reunat ja toinen malli oli pitkäteräinen ja tasakärkinen, jolla sai siistit ojanluiskat.
Tuollaisessa hommassa oli käytössä pitlä terä, jossa kahva poikittain, sillä sai leikattua sammaleet luiskista siististi.
Kyllä tuo vaatii hyvää kuntoa ja sisua, sekä aikaa.
Tuossa olisi ollut siisti peli se Laimetin yksitelakaivuri huolellisen kuljettajan käsissä.
Mahtava hommeli. Noin niitä ojia ennen kaivettiin. Jäisi monelta tekemättä, minultakin 🙂
Oikein hyvä oja, kun saisi vielä veden menemään johonkin, niin olisi hyötyä puunkasvulle. Onko vedenpintaa mahdollista saada alenemaan?
Ojassa on runsas veden virtaus, vesi ei seiso vaikka kuvasta saa sellaisen käsityksen. Kuvassa 2 näkyy paremmin miten vettä tuli runsaasti kokoajan kaivamisen aikana kaivettuun ojaan.
Suuren virtaavan vesimäärän vuoksi piti ojan pohja kaivaa normaalia leveämmäksi. Virtaavan veden pinta on nyt kaivamisen jälkeen yli metrin syvyydessä maan pinnan tasosta.
Eikös se ole tarkoitus saada vedet liikkeelle , ei totaalikuivatus . Hattua nostan !
Liittyykö tämä kuva hiljattain Tyrvään Sanomissa olleeseen juttuun, jossa siinäkin oli kaivettu lapiolla mahtava määrä ojaa?
Ei liity.
Oikea työmies. Muista myös säästellä itseäsi.