Laihanlaiset tarpeet metsäksi jatkuvien hirvituhojen takia. Alkavat syömään jo puolimetrisinä ja vaikka puu pystyisi jonkilaisen rungon tekemään, on siinä yleensä vikoja alhaalta asti. Ihme kyllä kuvaan on sattunut muutama männyn taimi, jotka jäänyt toistaiseksi syömättä. Koivut jos nyt perkaisi pois, niin harvalukuiset männyt tulisi syötyä satavarmasti.
Onko mänty säästynyt, kun koivu syöty?
Aika laihanlaiset tarpeet metsäksi ilman hirviäkin.
koivu pois ja äkkiä! Hirvet tottuneet koivu mänty herkkuun välitön raivaus nyt ainakin.
Hirvet pois välittömästi!
Tässä eivät enää holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien kootut selitykset auta.
Uudistamismenetelmänä siis oli kaistalehakkuu ja maanmuokkausmenetelmänä laikutus. Laikkuja tähän tehtiin noin 2000 kpl/ha, kuvan etualalla taitaa olla kolme niistä ja niissä viitisen puuta per laikku. Kuvan molemmilla puolilla ja takana laikkuja on lisää, kuvassa taaempana kokonaiskuva hahmottuu paremmin. Yksinkertaisen laskutoimituksen perusteella puita on noin 10000 kpl/ha. Niistäkin on 80 % raivattava nurin joka tapauksessa, mutta tässä tapauksessa vähän reilummin.
Olisihan tämän voinut 12 vuotta sitten istuttaa kuuselle, mutta mistäs tiesin hirvikannan tulevaa kehitystä vallakin, kun trendin piti olla se, että enää ei hirvikanta hallitsemattomasti paisu?! Kuvassa näkyy jokunen kuusikin, vaan pieniä ovat vielä. Toiveena on, että sieltä löytyisi semmoinen 1200 kelvollista puuta per hehtaari ja väliin voi jonkun hirvien raiskaaman koivun jättää ensiharvennukseen asti kasvatettaviksi. Päätehakkuuseen asti kasvatetaan kuitenkin vain se noin 400 runkoa per hehtaari, eli puu joka viidennessä laikussa.
Ilman sitä, että hirvet ovat tärvelleet käytännössä kaikki hyväkasvuiset koivut, olisi runkoluvun osalta uudistaminen mennyt aika lailla nappiin: valinnanvaraa on jonkin verran, mutta ylettömästi ei raivaussahaa tarvitse laulattaa kuviolla. Vaan tottahan Ammattiraivoojan näkökulmasta tiheämmät tureikot turvottaa tilipussia tehokkaammin 😉
Jos koivua haluaa niin täällä on todettu, että äystys ja riittävästi siemenpuita niin isosta hirvikannasta huolimatta koivikko syntyy minne tahansa. Yksi asia myös minkä olen huomannut useammassa paikassa niin kun on ollut nuolukivi koivikossa niin koivut ovat jääneet rauhaan. Voi olla vaikutusta tai ei.
Ajokonelaikutuksessa syntyy vähintään 3000 laikkua. Tuossa kuvan alalla näyttää vähän harvalta kasvupisteet. Enemmän siemeniä ja enemmän laikkuja niin hirvillä olisi ainakin enemmän syötävää. Jos suositus on nykyään jättää 10 sästöpuuta/ha niin mäntyaloilla voisi olla ihan hyvä idea jättää sen verta niitä, että siemeniä tulee varmasti paljon vaikka eihän nekään takaa vielä mitään.
Itse otin vastaavassa tilanteessa riskin, vastaavasti laikutukseen syntyneen männyntaimiston kanssa. Eli vedin raakasti maahan kaiken lehtipuun ja kasvatin ylitiheässä asennossa luontaisine kuusineen 7-8 metriseksi. Yllätyin, aikaisemmin koivuja syöneet hirvet kävelivät vain alueen läpi ja syötyjä mäntyjä oli vain muutama.
Aukkopaikkoihin istutettiin 100 kpl yksittäisiä rauduskoivuja, ne syötiin kaikki mäntyjen seasta välittömästi!
Tuollaisen kohteen vieressä kun olisi kuusen taimikko, johon jättäisi pajuja ja matalampaa lehtipuuta hirvien laitumeksi, silloin männikkö saisi varmasti rauhan?
Holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien taholta surkeita selittely-yrityksiä.
Hirvet pois metsistä. Hirviä on metsissä ainoastaan siksi, kun luontainen, tasapainoinen susikanta puuttuu. Metsä on hirvelle marginaalihabitaatti (kapeasarviselle metsäpeuralle luontainen).
Ihan samasta on kysymys, kun myyränsyöjät tapetaan (400000 kettua, supikoiraa, näätää ja minkkiä vuodessa). Silloin myyrätkin uskaltautuvat niille marginaalihabitaatteihin eli taimikoihin. (ja puuliitereihin; myyräkuumetta oli aina vuoteen 1985 enintään 150 tapausta vuodessa, kun viime vuonna oli 2088).
Myyrät tässä teki tuhojaan jo puiden ollessa vaaksan mittaisia. Isompi laikkujen määrä toki olisi lisännyt uudistamisvarmuutta, mutta kustannustehokkaassa metsätaloudessa 100 000 koivua hehtaarilla ei myöskään ole tavoitetila. Saahan sitä sen kunnollisen koivikon myös aitaamalla alueen, mutta hommasta alkaa olla bisnes kaukana.
Itse pyrin tasapainoilemaan riskien ja kustannusten kasvun välillä. Näillä puun hinnoilla kuusen istutus ei kovin hääviä korkotuottoa tuo, toki sitäkin meillä tehdään. Vaan onko tilanne nyt oikein, jos vaihtoehdot muiden puiden kuin kuusen kasvatukseen on palstan aitaaminen tai taimikon perustaminen niin sakeaksi, että siellä ei pääse hirvi eikä mies kunnolla etenemään?
Ainut vaihtoehto on enää yrittää vaikuttaa päättäjiin valittamalla hirvistä.
Hirven kestävä koivikko ei ole mitenkään vaikea tai työläs sahata. Uudistuskustannukset ovat halvat ja hehtaarilla menee raivauksella 12 vuotiaassa äestetyssä koivikossa n. 10 tuntia.
Tiheä taimikko plus muutama tunti enemmän raivausta on kuusenistutusta halvempaa, joten kustannukset puoltaa luonnollista tiheää taimikkoa.
Juuri tuossa lueskelin aamukaffeella Satak.Kansaa ja sieltä tutkimusta jossa todettiin taas kuusettumisen huima lisääntyminen muutaman viime vuoden aikana. Mäntyalan viljely supistui rajusti ja lehtipuu mataa siinä kolmessa prosentissa. Tutkija, mikälieolikaan, totesi ettei lehtipuuta edelleenkään voida lisätä tälläkään hirvimäärällä ilman aitaamista. Ja taas kerran hänkin piti sitä liian kalliina. Itse olen kalleudesta eri mieltä koska aidat tuntuvat olevan aika pitkäikäisiä ja moneen taimikkoon kierrätettäviä. Ja ehkä hän ei myös tiennyt Riistakeskuksen vastaantulosta aitojen kustannuksiin. Halvempaa tehdä aidattu kuin uudistaa epäonnistuneesti monta kertaa. Pitäisi vain lopettaa tuo turha pelottelu kustannusvaikutteesta.
Vaikka edes ei olisi yhtään hirveä niin minä en olisi uudistanut kuvan tapaisesti.
Jesselle sellainen ilahduttava tieto, että koivua on varttuneissa taimikoissa aika paljon, ja jos varhaisperkauksia jätetään nykytahdilla tekemättä, on koivun määrä seuraavan inventoinnin teon aikaan varttuneissa taimikoissa vielä suurempi. Koivu ei lopu Suomesta, etenkin jos taimikonhoidot jätetään tekemättä tai tehdään vaillinaisesti.
Kovin optimistista kuusessa ollaan mutta todellisuus edelleen on tämä sama itätuonnin varassa roikkuminen. Koivua tulee hakkuilta nytkin jatkuvasti mutta vain murto-osa siitä mitä markkinat vetäisi. Ilman tuontia tietty. Lakatkaa lätkimästä niitä turhia kuusen taimia ja antakaa lehtimetsän rehottaa. Siitähän se nopeimmin alkaa puustottua.
Se koivu on hirvelle huonosti kelpaavaa hieskoivua. Rauduskoivuille käy kuten tuo kuva osoittaa.
Rauduskoivulle käy tuollein todennäköisemmin kun sitä kasvaa harvassa siellä täällä. Mitä harvempi taimikko niin sitä mieluisampi ympäristö se on hirvelle. Rauduskoivulla hirvien syönti vähenee huomattavasti kun sitä kasvaa tarpeeksi tiheässä. Osiltaan rauduskoivun menestyminen hirviseuduilla äestysalueilla ei johdu aina reservistä kestää syömistä vaan tiheydestä.
Lehtisellu kilpailee eucan kanssa ja meikäläisellä kustannusrakenteella (kasvuaika/pienemmät runkokoot korjuussa) on ihan ymmärrettävää että teollisuus valittaa koivun puutteesta, tosiasiassa se valittaa riittävän halvan koivun saamisesta…
Katsotaan, tulevaisuudessa kaikki koivu mennee halvalla kattilaan ja havusta tehdään meidän vahvuutta, eli sitkeää sellua.
Euca ja koivu hinnoiltaan tasoissa tänäpäivänä kustannusvaikutteeltaan joten pärjäämme sikäli kyllä.
Voimme jopa näin tulevana köyhänä kehitysmaana olla hyvinkin edullinen lehtisellunkin raaka-aineen lähde.