Näyttäisi ojitus olevan niin hyvällä mallilla kuin kohtuudella voi odottaa varsinkin kun on vielä lumien sulamisaika meneillään.
Siihen hyvät uutiset loppuvatkin vaikka vesitalous on se tärkein asia. Ojituksesta lienee 30-50 vuotta? Penkoista päätellen ojia ei ole jouduttu perkaamaan ainakaan vähään aikaan.
Aika karua kasvupaikkaa tuo on, linee isovarpuista rämettä. Tätä ei potentiaali ja puuston pieni koko huomioiden kannata lannoittaa. Fosforin ja kaliumin lisäksi tarvittaisiin typpeä ja se ei taimikoissa kannata.
Tämä ei ole muuttuma vaan ojikko ja tuo aikaisempi koillis-Lapin muuttuma ei ole muuttuma vaan turvekangas jos se koskaan on varsinainen suo ollutkaan.
Ojikossa pohjakerros ja kenttäkerros ovat lähes muuttumattomia eikä puuston kasvu ole elpynyt.
Muuttumassa pintakasvillisuus selvästi muuttunut ja ainakin tässä tapauksessa puuston kasvu lisääntynyt.
Jäi kuvateksti pois lähettämästäni kuvasta.Kyseessä on 69-70 ojitettu suokaistale kahden kankaan välissä.Tuolloin kosteus oli aivan toinen,alusta kasvoi pääasiassa hillan lehtiä.Muita varpuja siellä ei sitten juuri ollutkaan.Puustoltaan enenpi aukea kuin vajaatuottoinen.
Eli kasvateltu on nyt vähintään 40 vuotta, mutta puusto on edelleen taimikkoa. Tähän ei kannata kaataa enää euroakaan. Kunnostusojitusrahojakaan ei saa koskaan takaisin.
Niin, jos tuvetta on kasvateltu tuhansia vuosia, niin sama pätee mäntyihin. Niitä on koko ajan ollut tällä kuviolla, mutta ennen ojitusta ne eivät vain olleet kovin pitkäikäisiä.
Pitäisikö tuosta nyt pystyä laskemaan mäntyjen ikä vai mitä sikari meinaa. Jos sikaari raaskii kaataa muutaman edustan puun niin sieltähän se tarkka ikä saadaan.
Kaikella kunnioituksella innokkaita suonkuivausmetsänhoitajia kohtaan, olen Peten linjoilla, eikä minunkaan mielestä tämännäköisten kohteiden metsätalouteen kannata investoida.
Puuntuotanto-orientoituneena metsänomistajana perustin viitisentoista vuotta sitten lannoituskoealan samannäköiseen ojitettuun rämemännikköön. Kannoin parin aarin alalle tuhkaa monena kesänä peräkkäin. Kairailin kasvuja ja mitään vaikutusta ei näkynyt. Sittemmin suometsänhoidollinen tietämykseni on syventynyt ja näille pitäisi myös antaa typpeä. Turpeeseen levitetty vapaa typpi sitoutuu kuitenkin valtaosin turpeen hajoamiseen, joten lannoitusta olisi tehtävä alati.
Luonnonsuojelun nimissä tehtävään soiden aktiiviseen ennallistamiseen suhtaudun pääosin kielteisesti. Rehevien soiden ojat kyllä kasvavat tunnetusti umpeen eikä siihen tarvita kaivinkonetta turvetta mullistamaan ja valumia aiheuttamaan. Tämännäköisillä kohteilla tilanne on toinen: suo on niin karua, ettei edes rahkasammal välttämättä tahdo kasvaa kunnolla ojissakaan. Siinä vaiheessa, kun puuntuotannollinen toivottomuus tunnustetaan, voisi tulla ojien patoaminen kysymykseen. Jos vaikka muuttuisi lakkasuoksi.
Jos jollain on ajatus, millä kuvan kaltaiset kohteet saadaan järkevin kustannuksin puskemaan puuta, lukisin sen mielelläni.
Näyttäisi ojitus olevan niin hyvällä mallilla kuin kohtuudella voi odottaa varsinkin kun on vielä lumien sulamisaika meneillään.
Siihen hyvät uutiset loppuvatkin vaikka vesitalous on se tärkein asia. Ojituksesta lienee 30-50 vuotta? Penkoista päätellen ojia ei ole jouduttu perkaamaan ainakaan vähään aikaan.
Aika karua kasvupaikkaa tuo on, linee isovarpuista rämettä. Tätä ei potentiaali ja puuston pieni koko huomioiden kannata lannoittaa. Fosforin ja kaliumin lisäksi tarvittaisiin typpeä ja se ei taimikoissa kannata.
Mitkähän lienee sikarin speksit?
Tämä ei ole muuttuma vaan ojikko ja tuo aikaisempi koillis-Lapin muuttuma ei ole muuttuma vaan turvekangas jos se koskaan on varsinainen suo ollutkaan.
Ojikossa pohjakerros ja kenttäkerros ovat lähes muuttumattomia eikä puuston kasvu ole elpynyt.
Muuttumassa pintakasvillisuus selvästi muuttunut ja ainakin tässä tapauksessa puuston kasvu lisääntynyt.
Koillis-lapin muuttuma on mielestäni turvekangas, jos ei ole muuttumassa suoksi takaisin.
Jäi kuvateksti pois lähettämästäni kuvasta.Kyseessä on 69-70 ojitettu suokaistale kahden kankaan välissä.Tuolloin kosteus oli aivan toinen,alusta kasvoi pääasiassa hillan lehtiä.Muita varpuja siellä ei sitten juuri ollutkaan.Puustoltaan enenpi aukea kuin vajaatuottoinen.
Onko sikarin tiedossa tämän ojitusvuosi? Entä muu historia. Onko tehty hoitoja tai hakkuita ja milloin?
Täydennys / kunnostus ojitus noin 7vuotta sitten. Alunperäistä ojitus vuotta en tiedä, koska on kyseessä osto palsta.
Eli kasvateltu on nyt vähintään 40 vuotta, mutta puusto on edelleen taimikkoa. Tähän ei kannata kaataa enää euroakaan. Kunnostusojitusrahojakaan ei saa koskaan takaisin.
Luonto kasvatellut varmaan tuhansia vuosia turvetta mutta jopa petekin varmaan osaa laskea montako vuotta mäntyjä.
Voihan tuon kehitysluokka olla jo 02:kin.
Kasvukin jo ihan hyvä ainakin oikean reunan
latvuksen perusteella.
Niin, jos tuvetta on kasvateltu tuhansia vuosia, niin sama pätee mäntyihin. Niitä on koko ajan ollut tällä kuviolla, mutta ennen ojitusta ne eivät vain olleet kovin pitkäikäisiä.
Pitäisikö tuosta nyt pystyä laskemaan mäntyjen ikä vai mitä sikari meinaa. Jos sikaari raaskii kaataa muutaman edustan puun niin sieltähän se tarkka ikä saadaan.
Kerkesin käydä lapioimassa ojat umpeen samalla olisi kaatunut muutama 1000 vuotta vanha mäntykin .Onhan se päivä vielä huomennakin.
Kaikella kunnioituksella innokkaita suonkuivausmetsänhoitajia kohtaan, olen Peten linjoilla, eikä minunkaan mielestä tämännäköisten kohteiden metsätalouteen kannata investoida.
Puuntuotanto-orientoituneena metsänomistajana perustin viitisentoista vuotta sitten lannoituskoealan samannäköiseen ojitettuun rämemännikköön. Kannoin parin aarin alalle tuhkaa monena kesänä peräkkäin. Kairailin kasvuja ja mitään vaikutusta ei näkynyt. Sittemmin suometsänhoidollinen tietämykseni on syventynyt ja näille pitäisi myös antaa typpeä. Turpeeseen levitetty vapaa typpi sitoutuu kuitenkin valtaosin turpeen hajoamiseen, joten lannoitusta olisi tehtävä alati.
Luonnonsuojelun nimissä tehtävään soiden aktiiviseen ennallistamiseen suhtaudun pääosin kielteisesti. Rehevien soiden ojat kyllä kasvavat tunnetusti umpeen eikä siihen tarvita kaivinkonetta turvetta mullistamaan ja valumia aiheuttamaan. Tämännäköisillä kohteilla tilanne on toinen: suo on niin karua, ettei edes rahkasammal välttämättä tahdo kasvaa kunnolla ojissakaan. Siinä vaiheessa, kun puuntuotannollinen toivottomuus tunnustetaan, voisi tulla ojien patoaminen kysymykseen. Jos vaikka muuttuisi lakkasuoksi.
Jos jollain on ajatus, millä kuvan kaltaiset kohteet saadaan järkevin kustannuksin puskemaan puuta, lukisin sen mielelläni.
pari aaria on riittävä koe ala joten lopetetaan puun kasvatus.