Tässä vuonna 2004 Karijoen Riitaluhtaan istutettu 0,6ha mäntykuvio, jossa käytettiin isointa pottitaimea.
Jotenkin silloin halusin uudistaa männylle silloisen hinta eron takia. Nyt kun tuossa kuviolla kuljin ihmettelin kuinka nopeaa kasvua pukkaa ja oksien karsiminen lähtenyt vauhdilla liikkeelle.
Viereisissä kuvissa on saman paikan vanhaa kuusikkoa ts varsinaisesti kuusen mustikkaturvepohjaa (ojitusmätästys) mutta jotenkin tuntuu mäntykin onnistuvan. Pohja oli vetinen turvemaa, jonka alla on ikivanhaa merihiekkaa
Onhan tuo puuvalinta tainut mennä aika pahasti ”metsään”. Kyllähän nuo kuuspohjaisia kankaita ovat. Aika paljon mekin hakkaamme vastaavia metsiä ja kun pari kertaa siellä on käyty niin jonkinlainen puusto sinne syntyy. Mutta eihän noista kummoista sahatavaraa synny .
Ei taida olla 2 m istutusväli, kun noin paksua oksaa pukkaa.
Toki oksia karsimalla heti parhaista puista voisi vielä saada laadukasta tyvitukkiakin. Hyvin ovat ravinteet tasapainossa, kun latvahäiriöitä ei näy olleen.
Nähdäkseni laatusahatavaraa muodostunee runkolenkoutta ei ole.
Oksien karsiutuminen on hyvällä alulla ja tosiaan taimikko vain 11v vanhaa. Jos haluaa niin voihan noita kuiva oksia itsekin alkaa muutaman vuoden päästä kun kuivuminen on edennyt tyvitukin tasalle karsia, mutta luonto senkin kyllä hoitaa.
Kyllähän tämänlaisen kohteen karsinta pitää aloittaa jo tänä talvena, jos aikoo siinä laatupuita kasvattaa. Muutaman vuoden kuluttua tyvipuoli olisi karsittavissa puissa jo liian paksu.
Karsinta on tehtävä sitten toisessa vaiheessa loppuun.
Tämännäköistä männikköä ei luonto valitettavasti hoida hyvälaatuiseksi, sillä oksatonta puuainesta tulisi tyvitukkiin vain ohut pintakerros.
Samaa mieltä. Tuollaisten oksien kuoleminen ei tarkoita karsiutumista, vaan kuolleiden oksantynkien jäämistä tyvitukkiin. Pystykarsinta alulle ensi talvena, niin ennuste on hyvä.
Puulaji ei minusta ole kovinkaan huono puitten kasvusta päätellen. Ohuehkon turvemaan pohjalla on tosiaan merihiekkaa.
Se syy miksi laitoin kuvan on että näiden kasvu on ollut 11- vuodessa aivan järkyttävää ja yllättävää. Tätyy olla onnistunut siemenvalinta.
Oksistosta en olisi niinkään huolissaan kun nuo tuntuu tällä kasvutiheydellä alkavan kuivua kivasti Luontoa voi avittaa tosiaan karsimalla tyvitukin korolta. Perehdympä asiaan- ettei saa siinä tuhoa aikaiseksi…..
Minun mielestä tarmokkuus kohdistuu väärään tekemiseen jos tätä kuviota ryhtyy pystykarsimaan. Huippulaatua tästä ei saada millään, mutta tukkilaatu tulee karsimattakin. Jos karsintaan on aikaa niin se kannattaa vain jo valmiiksi hyvälaatuisilla kuvioilla. Jos niilläkään.
Näyttääkö siltä, että tämä kuvio hakataan aikanaan tukkina.?Jos näyttää, niin kasvatusketju sen mukaan. Itse teettäisin harvennukset mieluummin liian ajoissa kuin myöhään, jotta järeytyminen pysyy koko ajan vauhdissa. Lyhyen tyvitukin osalta kun oksat ovat kuivuneet, niin sitten vaan harventamaan. Järeyden kasvattaminen on ainoa keino parantaa laatua tällä kuviolla. Ensiharvennus ajoissa jo siksikin, että susipuut voi silloin vielä poistaa. Susipuitakin valittaessa, varsinkin tällaisilla kuvioilla, kannattaa kysyä itseltään, että onko varmaa, että tämä puu ei järeydyttyään kelpaisi tukiksi. Liiallinen innokkuus susipuiden poistossa kasvattaa ehkä harvennuksen kuitukertymää, mutta pidentää tarpeettomasti kiertoaikaa. Mutkat ovat pahempi laatuongelma, mutta järeytyminen hoitaa sitäkin.
Hmm edelleenkin mietityttää karsinta. Asiaa en käytännön kauta tunne. Tosiaan on sen verran taimikoissa muutakin kiiruumpaa askaretta aina.
Niin minulla on sellainen kokemus hiukka toisaalla saman kunnan alueella olevas paikassa olevasta turvemaapohjista, että kuusi kasvaa kyllä hyvin kunhan se on kärsinyt aikansa. Se kuitenki kärsii runsaasti keväthalloista näillä paikalla- tulee tuplalatvuksia sen takia (ei verhopuustoa) ja siksi ei kuusen kanssa päästä 11v :ssa samaan korkoon millään kuin tässä kuvassa. Kuuselle olisi hyvä saada se suojakoivikon alle kasvaan.
Sen sijaan paikalliset sanovat että männyn kanssa onnistuu aina. Kutsuvatten vanhat isännät joskus turvepohjan isoja paksuja mäntyjä suokkomännyiksi. Ne ovat hyvinkin 2..3kuution puita. Laatu ei yllä tietenkään kangasmaitten niukkaravinteisten mäntyjen laatuun. Mutta onhan kasvuvauhti moteille aivan eri.
Laatu riippuu kait myös siitä kuinka kauan pidetään taimikkoa tihkussa asennossa. En ole kuullut meilläpäin kovasti tuota karsintaa harrastettavan. Nämä kuivat oksat napsahtelevat pakkaskelillä poikki lähinnä lumitalvina, siinä tulee sellainen momentti tuohon oksistoon.
Kuten tunnettua, kuva hämää usein. Mikä mahtaa olla puuston pituus, paksuus ja keskimääräinen oksanpaksuus? Oksaiseltahan tuo näyttää, mutta joskus olen havainnut, että varsinkin nuoren männikön oksat jotenkin korostuvat kuvissa.
Kerran esittelin metsänhoitoasioista perillä olevalle kaverille kuvia oksaisuuslaadultaan erinomaiseksi katsomastani nuoresta männiköstä (oksat tyvitukin matkalla alle 10 mm paksuja) ja ensikommentti oli, että onpa karvaisia puita.
Tässä on vielä aineksia hyvään tukkimännikköön, Kuvan kaltaisen puuston harvennus ajankohdat kannattaa valita puuston kehityksen mukaan.
Ensiharvennus silloin kun kuivia oksia on n. 4 – 5 mmatkalla, runkotiheys 2300 :ta harvennetaan1100 r / ha.
Laadullisesti kuvio myyttuu aivan oleellisesti, koska laatuharvennuksessa sieltä poistuu ne silmään sattuvat heikkolatiiset ja susipuut.
Aikanaan kun on tehty toinenkin harvennus samoin perustein niin ne loput 500 – 600 runkoa hehtaarilla onkin hyvä laatuista sahatukkia.
Yleensä myös mustikkaturvekankaan tukkimänniköissä herää kysymys, että ollaanko tässä nyt samalla kohteella, josta on jäänyt muisti- tai valokuva mieleen metsän alkukehityksestä.
Etualan mäntyjä on turha karsia. Toinen on jo liian paksu ja oksainen (jos suora, niin tulee tyvitukki) ja olisko toinen sellupuuta, kun vuosikasvut aaltoilee.
Mutta kauempana näyttäisi olevan suoria puita, joidenka oksat ovat hennompia ja rungot hoikempia eli ihanteellisia laatutyvitukiksi.
Yllättävää, että Pohjanmaan rannikolta löytyy näin ravinteiden suhteen tasapainoinen ja hyväkasvuinen maapohja vai olisiko sitten hyvä siemen, joka selittäisi.
Miten ovat taimet kasvaneet parhailmmillaan pituutta?
Pohjanmaan merestä noussutta rannikoseutuahan sanotaan karuksi siksi, että näihin päisiin asti maan päällä vellonut vesi olisi liottanut ravinteen pois maasta verrattuna sisämaahan.
Omissa taimikoissani Länsi-Kainuussa olisi kaikki yksinäiset oksaiset puut vähintaan lenkoja ja latvaa vaihtaneita. Muutamia hyviä kloonejakin taimikoissa on ollut, joista olen tehnyt vartteita.
Paras kloonimänty on kasvanut parhaimmillaan 4 vuotta peräkkäin 85 cm pituutta eikä yhtään alle 50 cm. Lisäksi yhtään latvanvaihtoa ole ollut nyt 17 vuoden ikään asti. Missään männyntaimessa en ole huomannut sellaista ominaisuutta kuin tässä taimessa, että pääsilmu oksisissa peittyy talveksi pihkan sisään. Tuo pääsilmun pihkasuoja talven ajaksi selittänee sen, että hyvä kasvu ei ole aiheuttanut pääsilmun kuivumista ja tuhoa tai on ainakin auttanut siinä.
Tässä korko on 82m merenpinnasta jotenkas vois kuvitella olleen jossakin vaiheessa merenlahtea?
Melkoista kloonikasvua teillä siellä jos pukkaa Kainuussa 85cm/a.
Tässä on hyvä taimiaines maaperän laatu ei ole huippu – vuosikasvut neljännen vuoden polesta metristä nyt noussut lähelle metriä/a.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Tässä vuonna 2004 Karijoen Riitaluhtaan istutettu 0,6ha mäntykuvio, jossa käytettiin isointa pottitaimea.
Jotenkin silloin halusin uudistaa männylle silloisen hinta eron takia. Nyt kun tuossa kuviolla kuljin ihmettelin kuinka nopeaa kasvua pukkaa ja oksien karsiminen lähtenyt vauhdilla liikkeelle.
Viereisissä kuvissa on saman paikan vanhaa kuusikkoa ts varsinaisesti kuusen mustikkaturvepohjaa (ojitusmätästys) mutta jotenkin tuntuu mäntykin onnistuvan. Pohja oli vetinen turvemaa, jonka alla on ikivanhaa merihiekkaa
Onhan tuo puuvalinta tainut mennä aika pahasti ”metsään”. Kyllähän nuo kuuspohjaisia kankaita ovat. Aika paljon mekin hakkaamme vastaavia metsiä ja kun pari kertaa siellä on käyty niin jonkinlainen puusto sinne syntyy. Mutta eihän noista kummoista sahatavaraa synny .
Ei taida olla 2 m istutusväli, kun noin paksua oksaa pukkaa.
Toki oksia karsimalla heti parhaista puista voisi vielä saada laadukasta tyvitukkiakin. Hyvin ovat ravinteet tasapainossa, kun latvahäiriöitä ei näy olleen.
Nähdäkseni laatusahatavaraa muodostunee runkolenkoutta ei ole.
Oksien karsiutuminen on hyvällä alulla ja tosiaan taimikko vain 11v vanhaa. Jos haluaa niin voihan noita kuiva oksia itsekin alkaa muutaman vuoden päästä kun kuivuminen on edennyt tyvitukin tasalle karsia, mutta luonto senkin kyllä hoitaa.
Kyllähän tämänlaisen kohteen karsinta pitää aloittaa jo tänä talvena, jos aikoo siinä laatupuita kasvattaa. Muutaman vuoden kuluttua tyvipuoli olisi karsittavissa puissa jo liian paksu.
Karsinta on tehtävä sitten toisessa vaiheessa loppuun.
Tämännäköistä männikköä ei luonto valitettavasti hoida hyvälaatuiseksi, sillä oksatonta puuainesta tulisi tyvitukkiin vain ohut pintakerros.
Samaa mieltä. Tuollaisten oksien kuoleminen ei tarkoita karsiutumista, vaan kuolleiden oksantynkien jäämistä tyvitukkiin. Pystykarsinta alulle ensi talvena, niin ennuste on hyvä.
Puulaji ei minusta ole kovinkaan huono puitten kasvusta päätellen. Ohuehkon turvemaan pohjalla on tosiaan merihiekkaa.
Se syy miksi laitoin kuvan on että näiden kasvu on ollut 11- vuodessa aivan järkyttävää ja yllättävää. Tätyy olla onnistunut siemenvalinta.
Oksistosta en olisi niinkään huolissaan kun nuo tuntuu tällä kasvutiheydellä alkavan kuivua kivasti Luontoa voi avittaa tosiaan karsimalla tyvitukin korolta. Perehdympä asiaan- ettei saa siinä tuhoa aikaiseksi…..
Minun mielestä tarmokkuus kohdistuu väärään tekemiseen jos tätä kuviota ryhtyy pystykarsimaan. Huippulaatua tästä ei saada millään, mutta tukkilaatu tulee karsimattakin. Jos karsintaan on aikaa niin se kannattaa vain jo valmiiksi hyvälaatuisilla kuvioilla. Jos niilläkään.
Näyttääkö siltä, että tämä kuvio hakataan aikanaan tukkina.?Jos näyttää, niin kasvatusketju sen mukaan. Itse teettäisin harvennukset mieluummin liian ajoissa kuin myöhään, jotta järeytyminen pysyy koko ajan vauhdissa. Lyhyen tyvitukin osalta kun oksat ovat kuivuneet, niin sitten vaan harventamaan. Järeyden kasvattaminen on ainoa keino parantaa laatua tällä kuviolla. Ensiharvennus ajoissa jo siksikin, että susipuut voi silloin vielä poistaa. Susipuitakin valittaessa, varsinkin tällaisilla kuvioilla, kannattaa kysyä itseltään, että onko varmaa, että tämä puu ei järeydyttyään kelpaisi tukiksi. Liiallinen innokkuus susipuiden poistossa kasvattaa ehkä harvennuksen kuitukertymää, mutta pidentää tarpeettomasti kiertoaikaa. Mutkat ovat pahempi laatuongelma, mutta järeytyminen hoitaa sitäkin.
Hmm edelleenkin mietityttää karsinta. Asiaa en käytännön kauta tunne. Tosiaan on sen verran taimikoissa muutakin kiiruumpaa askaretta aina.
Niin minulla on sellainen kokemus hiukka toisaalla saman kunnan alueella olevas paikassa olevasta turvemaapohjista, että kuusi kasvaa kyllä hyvin kunhan se on kärsinyt aikansa. Se kuitenki kärsii runsaasti keväthalloista näillä paikalla- tulee tuplalatvuksia sen takia (ei verhopuustoa) ja siksi ei kuusen kanssa päästä 11v :ssa samaan korkoon millään kuin tässä kuvassa. Kuuselle olisi hyvä saada se suojakoivikon alle kasvaan.
Sen sijaan paikalliset sanovat että männyn kanssa onnistuu aina. Kutsuvatten vanhat isännät joskus turvepohjan isoja paksuja mäntyjä suokkomännyiksi. Ne ovat hyvinkin 2..3kuution puita. Laatu ei yllä tietenkään kangasmaitten niukkaravinteisten mäntyjen laatuun. Mutta onhan kasvuvauhti moteille aivan eri.
Laatu riippuu kait myös siitä kuinka kauan pidetään taimikkoa tihkussa asennossa. En ole kuullut meilläpäin kovasti tuota karsintaa harrastettavan. Nämä kuivat oksat napsahtelevat pakkaskelillä poikki lähinnä lumitalvina, siinä tulee sellainen momentti tuohon oksistoon.
Kuten tunnettua, kuva hämää usein. Mikä mahtaa olla puuston pituus, paksuus ja keskimääräinen oksanpaksuus? Oksaiseltahan tuo näyttää, mutta joskus olen havainnut, että varsinkin nuoren männikön oksat jotenkin korostuvat kuvissa.
Kerran esittelin metsänhoitoasioista perillä olevalle kaverille kuvia oksaisuuslaadultaan erinomaiseksi katsomastani nuoresta männiköstä (oksat tyvitukin matkalla alle 10 mm paksuja) ja ensikommentti oli, että onpa karvaisia puita.
Reipasta on männikön kehitys:
Tässä on vielä aineksia hyvään tukkimännikköön, Kuvan kaltaisen puuston harvennus ajankohdat kannattaa valita puuston kehityksen mukaan.
Ensiharvennus silloin kun kuivia oksia on n. 4 – 5 mmatkalla, runkotiheys 2300 :ta harvennetaan1100 r / ha.
Laadullisesti kuvio myyttuu aivan oleellisesti, koska laatuharvennuksessa sieltä poistuu ne silmään sattuvat heikkolatiiset ja susipuut.
Aikanaan kun on tehty toinenkin harvennus samoin perustein niin ne loput 500 – 600 runkoa hehtaarilla onkin hyvä laatuista sahatukkia.
Yleensä myös mustikkaturvekankaan tukkimänniköissä herää kysymys, että ollaanko tässä nyt samalla kohteella, josta on jäänyt muisti- tai valokuva mieleen metsän alkukehityksestä.
Etualan mäntyjä on turha karsia. Toinen on jo liian paksu ja oksainen (jos suora, niin tulee tyvitukki) ja olisko toinen sellupuuta, kun vuosikasvut aaltoilee.
Mutta kauempana näyttäisi olevan suoria puita, joidenka oksat ovat hennompia ja rungot hoikempia eli ihanteellisia laatutyvitukiksi.
Yllättävää, että Pohjanmaan rannikolta löytyy näin ravinteiden suhteen tasapainoinen ja hyväkasvuinen maapohja vai olisiko sitten hyvä siemen, joka selittäisi.
Miten ovat taimet kasvaneet parhailmmillaan pituutta?
Pohjanmaan merestä noussutta rannikoseutuahan sanotaan karuksi siksi, että näihin päisiin asti maan päällä vellonut vesi olisi liottanut ravinteen pois maasta verrattuna sisämaahan.
Omissa taimikoissani Länsi-Kainuussa olisi kaikki yksinäiset oksaiset puut vähintaan lenkoja ja latvaa vaihtaneita. Muutamia hyviä kloonejakin taimikoissa on ollut, joista olen tehnyt vartteita.
Paras kloonimänty on kasvanut parhaimmillaan 4 vuotta peräkkäin 85 cm pituutta eikä yhtään alle 50 cm. Lisäksi yhtään latvanvaihtoa ole ollut nyt 17 vuoden ikään asti. Missään männyntaimessa en ole huomannut sellaista ominaisuutta kuin tässä taimessa, että pääsilmu oksisissa peittyy talveksi pihkan sisään. Tuo pääsilmun pihkasuoja talven ajaksi selittänee sen, että hyvä kasvu ei ole aiheuttanut pääsilmun kuivumista ja tuhoa tai on ainakin auttanut siinä.
Tässä korko on 82m merenpinnasta jotenkas vois kuvitella olleen jossakin vaiheessa merenlahtea?
Melkoista kloonikasvua teillä siellä jos pukkaa Kainuussa 85cm/a.
Tässä on hyvä taimiaines maaperän laatu ei ole huippu – vuosikasvut neljännen vuoden polesta metristä nyt noussut lähelle metriä/a.