Eipä tarvittu karttasovellusta kuvan marikon löytämiseen. Neljä vuotta sitten raivattu ja harvennettu rinnemännikkö kätki juurelleen antoisan mustikkapaikan. Ämpäri täyttyi alle tunnissa ja ämpäreitä 8, tähän mennessä 30 aarin alalta. Jaksottainen metsä tarjosi jälkeen konkreettista satoa eikä vain mielikuvia. Toisella tähän kuvioon rajautuvalla raivaamattomalla palstalla ei kasvanut varvun varpua. Kuusialuskasvos oli pitänyt siitä huolen.
Siinä on julmasti mustikkaa! Kuvaan on vaikea taltioida mustikkaesiintymiä niin tässä niitä täytyy olla oikein olan takaa.
Ilmeisesti kuvio on lannoitettu harvennuksen jälkeen ja tuossa itään laskevassa rinteessä oli kosteutta tarpeeksi. Iso osa metsämustikoista vastaa kooltaan pensasmustikkaa. Mäen päällä ja tasaisella marjat ovat pienehköjä kuivuuden vuoksi. Alkukesän kuivuus hillitsi marjojen kehitystä. Voikin todeta ,että rinnekohde olikin todellinen löytö.
Läheskään kaikkia marjoja en kerännyt ,kun oma kiintiö tuli täyteen. Pakastimeen tarvitaan tilaa vielä puolukallekin , jota aion kerätä ainakin toisen mokoman. Niitäkin toiseen kertaan harvennetuista männiköistä ja aukkojen reunoilta. Lannoitus pulskistaa puolukoitakin. Pari ämpäriä tunnissa on helppo nakki.
Meillä harvenettu männikkö, Emäntä poimii yli 14 litraa tunnissa. Ala 45 ha. Täynnä mustikkaa.
Aivan falskein metsätalouden vastainen valhe on ollut mustikan häviäminen. Sitä on enemmän kuin mikään tai kukaan kaipaa niin varvustona kuin marjoinakin. Juuri kävin keräämässä nuoresta ensiharvennetusta männiköstä pikkuämpärillisen eikä ehdi edes selkä kipiäksi.